Ensimmäinen virallinen oma blogini ja se alkaakin heti sillä miten saadaan tämä äiti kuntoon henkisesti ja fyysisesti. Blogini ei ole laihdutusblogi, eikä mikään terveysblogi, mutta se on blogi jossa jaan ajatuksiani ja omaa arkeani muille. Ehkä siitä on jollekin hyötyä vielä tulevaisuudessa :)
Lähdetään tällä liikkeelle:
"Pakko alkaa pitää päiväkirjaa että saisis ajatuksensa selkeiksi! Tänä aamuna meinasin hypätä kattoon käydessäni vaa´alla ----> 82kg!!!!!! Noin painava en ole ollut sitten.. Noh viimeksi viisi vuotta sitten.. Tuntuu niin kurjalta että tekisi mieli hakata päätä seinään. Eihän mulle pitänyt käydä näin..?
Historiaa: kaksi synnytystä ja syömistä ainakin kolmen edestä per raskaus ja kyllä se ruoka vaan oli niin hyvää. Huppista keikkaa ensimmäinen raskaus kun alkoi näytti vaaka 70kg ja kun toinen raskaus päättyi näytti vaaka 100kg. Auts! No minäpä taistelija luonteena sitten turvauduin siihen typerimpään keinoon ja hommasin taas pitkän tauon jälkeen askillisen tupakkaa ja eikun koiran kanssa lenkille että pääsi salaa polttelemaan. Lopulta töihinkin tuli päästyä ja ruokailu muuttui säännölliseksi ja tuapakalla sai joskus korvattua kivasti ruoankin. Vaaka näytti parin vuoden jälkeen 62kg ja ai että olin niin hoikka ja onnellinen!
Mutta kuten arvata saattaa niin vanhoihin elintapoihin on helppo palata kun elämäntilanne muuttuu. Mies lähti ulkomaille, mulla todettiin astma ja siihen syssyyn lopetin sitten polttamisenkin. Niinhän se vaaka sitten näytti 72kg kun mies tuli takaisin ulkomailta, mutta olin savuton. Lopulta kolmas lapsikin ilmoitti tulostaan ja kaikki oli ihanaa vaikka paino nousi ja söinkin taas kahden edestä. Sitten iski se pahin mitä en olisi voinut uskoa, keskenmeno! Sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä sitten ratkesin taas polttamaan kahden ihanan huonekaverin avustuksella ja niin kauheaa kun sinne oli mennäkin niin tyhjennyksestä huolimatta mulla oli upea vuorokausi - kiitos huonekaverien. Mutta ei kiitos siitä että palasin taas pahoille teille tupakan kanssa. No painokin alkoi taas laskea ja kesä kului. Syksyllä mies sit ilmotti että kolmas lapsi tehdään, mutta vain sillä ehdolla että polttaminen loppuu ennen lapsen tekoa. No sehän sopi. Joulukuun 22. päivä 2010 olen polttanut viimeisen tapakkani ja sen jälkeen en ole siihen koskenut ja vakaasti aion erossa pysyäkin. Kiloja siis karissut lisää ja on niin helppo syyttää tupakointia asiasta mutta olisiko vika sittenkin ihan minussa itsessä..?
Mikä on ongelma? No se on makea. Voisin vaan elää makealla ja se ei tarkoita makeita hedelmiä vaan ihan rehellistä puhdasta sokeria. Ja mitä enemmän niin sitä parempi. Jokainen päivä sujuu hyvin ja syön kiltisti ohjeiden mukaan kunnes iskee ilta päivä klo 16 ja paikalla ei väliä niin karkkimörkö alkaa nostaa päätään ja lopulta tuska on niin kova että itken jos en saa karkkia. Ja haluisin tavata sellaisen ihmisen joka kehtaa tulla väittämään mulle ettei sokeriin voi jäädä koukkuun koska tässä on yksi elävä esimerkki siitä että kyllä voi. Pahinta on se että mulla ei ole mitään pohjaa ja jos yritän säännöstellä niin tulen vain kiukkuiseksi. Ei ole auttanut kuitujen lisääminen, ei proteiinin lisääminen, ei mikään mitä neuvoja olen saanut mm. hedelmillä makean korvaaminen. Olen epätoivoinen.
Tänä aamuna päätin aloittaa taistelun tätä sokerisairautta vastaan ja joo kyllä - mulla on oikeus kutsua sitä sairaudeksi koska se se mulle on.
En kestä itseäni enää. Ennen menin salaa tupakalle mutta nyt menen salaa suklaapatukalle. Mitenköhän yhden riippuvuuden voisi korvata seuraavalla..? Taistelu alkakoon!"
Noin. Tuo teksti on kirjoitettu vuosi sitten. Tämän hetkinen tilanne on reilu 100kg ja kolmas lapsi joka on nyt 3,5kk. Mulla nuo raskaudet vaan tuo sitä painoo ja se vähäkin sokerin syömiskontrolli katoaa! Lainailen tänne vanhoja tekstejäni eräältä foorumiblogilta, jotta saan siirrettyä kaiken tänne.
Olen shoppaillut tänään 6-vuotiaan tyttöni Veeran kanssa kaupungissa ja koittanut löytää vaatteita joissa tällainen pullukka voisi tuntea itsensä edes vähän ihmiseksi. Löytyihän niitä kiitos Lindexin ja Seppälän! Olen tähän asti kulkenut odotusvaatteissa, mutta nyt alkaa olla sellainen olo että on aika vaihtaa vaatekaapin sisältö ei raskaana olevaan malliin. Uusien vaatteiden osto on ainakin mulle mukavaa itse tunnon kohottamista, kun tietää että uhkeista muodoista huolimatta voi näyttää hyvältä (ainakin omaan silmään).
Mulla ei ole mikään huono itse tunto, päin vastoin, se on todella hyvä. En oikeastaan halua pudottaa painoo sen vuoks et inhoisin itseeni, vaan lähinnä sen vuoksi että olisin terveempi minä, jonka niveliin ei sattuisi kun nousee ylös lattialta.
Hain myös kokeeksi easy dietin kuuden päivän ruokapaketin ja päätin kokeilla josko saisi potkua tähän urakkaan. -50kg olisi tavoite, eikä mulla ole kiirettä sen kanssa. Viimeksi tiputin -30kg kahdessa vuodessa ja tästä löytyy onnistumistarinaa siitä http://kiloklubi.fi/artikkelit/Niina-pudotti-kolmasosan-painostaan/1007/ . Näillä huomiseen. Aamulla karu totuus vaa' alla ja ensimmöinen easy diet keitto aamupalaksi :)
