Kevät, kevät, kevät!!!

Äh eihän mun sokerilakkoni kestänyt loppuun asti, mut hällä väliä! Ulkona on niiiiiiiiiiin keväistä ettei mikään voi laskee tätä hyvää fiilistä :) Tänään on vapaapäivä vielä, eikä ole mitään pakollista menoa. Miehille käytiin vuokraamassa shaketit pari päivää sitten ja nyt vaan odotellaan et kesä lähenee ja saadaan järjestellä häitä kunnolla kun pukuasiat on kunnossa. Ainoa keltä uupuu puku on meidän vanhempi poika, mutta kesällä sitten metsästän puvun sille. Voi odotan jo niin et saan päivän olla mun ihanassa hääpuvussa!

Salitreeni kulkee edelleen hyvin ja sain taas haukkarit kipeeksi eilisestä treenistä ja huomenna on seuraava treenikerta. Eilen tosin hidasti tahtia salilla ilmeisesti se et olin käynyt jo aamulenkillä kaverin kanssa ja sit kun menin salille niin ei meinannu olla intoo alkulämmittelyyn ollenkaan. Noh mut enpä mä yleensä ennen salia käykään lenkillä..

Eilen selvis mun palkka-asiat lopullisesti kuntoon töissä ja siitäkin on tosi hyvä fiilis. Kivaa kun ei tartte enää miettiä sitä ja nyt saa tehä työnsä hyvillä mielin :)

Eilen oli myös hyvä päivä kun tein vähän löytöjä. Ostin itelle seppälästä tosi edulliset farkut ja sit kun vein postiin pari kirjettä, niin kiersin samalla Nova -kirppiksen (joo ja mä en siis yleensä ikinä osta mitään kirppiksiltä) ja löysin sieltä lähes pitämättömät mulle sopivat Onlyn farkut itelle kympillä ja sit kahdet kevätkengät pikkumiehelle yhteensä viidellä eurolla! Oli tosi kivaa tehä edullisia löytöjä kun noi lasten kengätkin maksaa uutena niin paljon. Kierrettiin sit miehen kanssa piruuttaan vielä pari muuta kirppistä aikamme kuluksi ja löydettiin pojalle sit vielä kesäsandaalit parilla eurolla ja nekin oli ihan uuden veroiset ja sit vielä löysin hyväkuntoisen keväthaalarin, joka oli väriltään aika ällö, mut menee hienosti kevätrynttyhaalarina nuorimmaisella. Vanhimmalle pojalle ostin Citarista kympillä lenkkarit, kun se on käyttänyt mun kalliita lenkkareita tähän asti ja tartten ne itelle takasin kun mä en kyl pysty lenkkeileen missään kympin lenkkareissa kun jalka on tottunut noihin tasokkaampiin. Pienen kiukuttelun jälkeen poika nyt lähti niissä uusissa tänään kouluun, mut katsotaan miten ne istuu kun ne on kokoa pienemmän kun mun lenkkarit ja poika meinas et on pienet vaikka eihän ne kaiken järjen mukaan ole kun mulla menee jalka niihin ja poitsulla on varmaitten mitan lyhempi jalka kun mulla. No jos ei tän koekäyttöpäivän jälkeen tunnu hyviltä niin tuo tyttö sit saa ne ens kesänä käyttöönsä.

Tässä meidän fiksut miehet:  bestman ja mun mies.. 

No saihan niistä yhden hyvän kuvan :)

Elisa -kirja julkaisu viimeinkin!!

Suhdesolmuja


Jee on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvä fiilis :)

Senttejä katoo :)

Voi kuinka hyvä fiilis tuli tänään kun vedin jalkaan farkut joihin en ole aiemmin mahtunut ja huomasin et mun nafti talvitakki onkin oikein sipiva tällä hetkellä :) Paino on vieläkin plussalla pari sataa grammaa siitä mitä se oli alimmillaan, mut senttejä on karissut!

Mulla on vapaa viikonloppu edessä ja vietetään huomenna isompien lasten kanssa laatuaikaa :) Meen päivällä mentaalivalmennukseen ja siitä sitten lähdetään Funparkkiin lasten kanssa ja nautiskellaan ilman tota nuorinta rääkyjää joka saa puolestaan ihanaa puuhaa mummunsa kanssa! Arjen pientä luksusta on sekin kun anoppi otti eilen pojan luokseen illaksi ja me mentiin subiin syömään ihan vaan sen vuoks kun kerrankin saatiin rauhassa istua paikallaan syömässä :D

Hääpaikkakin on nyt katsastettu ja oli avartava juttu kun nyt tiedetään missä hoidetaan vihkiminen yms. Ja oli se paikka edelleenkin hieno ja tilava! Avioreohakemuksen toinen osa lähti tänään matkaan ja oli tarkoitus et käytäs maistraatissa ens kuussa ja mentäs uudestaan naimisiin, mutta sen hakemuksen käsittelyyn voi mennä jopa kaks kuukautta, nopeimmillaan vajaa kaks viikkoa, joten katsotaan miten meidän käy. Miehelle pitää sit toukokuun reissua varten vaan hakea passi vielä nykysellä sukunimellä jos ei ehditä maistraattiin ennen reissua ja jos ei ehditä ennen sitä, niin sit saa vihkiminen odottaa heinäkuuhun asti kun on ne oikein hääjuhlat sillon.

Ne farkut jotka ei vielä kuukausi sitten menny lähellekään kiinni :)

Treeni sujuu

Mulle on käynyt samalla tavalla kovan treenin alottamisen jälkeen kun viimeksikin, eli paino on noussut ekan viikon aikana, tosin nyt oli jo vähän laskusuunnassa. Ilmeisesti lihakset kerää nestettä ja se nostattaa painoa, mutta  kun on jo kokenut tämän kerran, niin ei harmita tällä hetkellä. Treenit salilla on kulkeneet tosi hyvin ja oon ollut joka treenin jälkeen tooooooooosi kipee! Ihan loistofiilis ja on ollut ihan huippua palata mun kolmejakoseen treeniin. Lauantaina meen mentaalivalmennukseen ja katotaan mitä sieltä lähtee irti, kun onhan tän oman pään kanssa tässä aina kamppailua et saa itsensä pysymään kurissa. Sokerilakko on myöskin pitänyt jo 20 päivää, eikä ihan hirveesti tee makeeta enää mieli :) Semmonen olo on et jihuu kun pääsen ens kuussa syömään sokeria, mutta toisaalta sit taas on semmonen olo etten halua kun pelkään et kaikki menee taas pieleen sokerikoukun takia ja siitä on niin vaikee irrottautua :( Ens viikon lopulla mä kaivan mittanauhan esiin ja katsotaan minkä tuomion se antaa kun on alettu taas ahertaa lihasten ja ruokavalion kanssa. Äitikin lähti kokeilemaan superdieettiä ja on tosi kivaa kun joku menee tätä mun kanssa niin on sit juttelutukee jostakin!

Mulla oli tossa vähän riitanen tilanne mun kaasojen kanssa (ei mulla siis ole henkilökohtaisesti ollut mitään) ja nyt mun kaksi aiempaa kaasoa ei tule toimeen keskenään. Toisen näistä kaasoista pidän nyt ainakin ja pyysin mun hyvän työkaverin sitten liittymään kaasoporukkaan ja tämä työkaveri oli onneksi innoissaan siitä ja toisaalta ëhkä ihan hyvä näin kun ei se toinen kaaso oo ihan hirveesti ollut mun kanssa tekemisissä, oon nimittäin enemmän vuodattanut häistä tälle uudella kaasolle kun vanhalle. Katsotaan nyt miten alkavat tulla toimeen taas et onko mulla sit kaksi vai kolme kaasoa kesällä. Huoh.. No tänään kuitenkin mennään sit katsomaan hääpaikkaa anopin ja kahden kaason kanssa ja saadaan sit fiilistellä suunnitelmia eteen päin.

Motivaation nousua

Toissapäivänä kun katsoin miehen kanssa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaa iski ihan mieletön ikävä fitfarmi -elämää ja niinhän mä kavoin eilen aamusta ohjeet esille. Muistan kuinka mulla alkoi tulla se kolmijakonen saliohjelma jo korvistakin pihalle ja nyt tuli sitäkin ikävä ja voi miten ihanaa olikaan eilen salilla vetästä tuskasen kova treeni ykkösohjelmalla ja mä vaan mietin et miten mä olin pystynyt kyllästyyn niihin!? Ehkä mä tarttin hengähdystauon kokonaan siitä et tajusin kuinka paljon mä oikeastaan olinkaan tottunut ruokaohjeisiin ja siihen elämäntyyliin! Jotenkin sit vielä se kun Jutta -ohjelmassa se tyttö oli saman kokoinen kun mä niin iski semmonen mieli et hitto kyl mäkin pystyn saamaan puolessa vuodessa reilummin paljoo pois jos haluan. Eilen siis syöty kiltisti superdieetin ohjeiden mukaan nyt juon aamukahvin ja lähden aamuaerobiselle pitkästä aikaa, jonne mieskin lupasi lähteä seuralaiseks :) Varmaan toi kevätaurinkokin tekee sen et vaikka tuntuu edelleen et voisin nukkua vuorokauden ympäri niin silti oon saanut jotenkin tosi paljon virtaa! Katsotaan vaan tuleeko kävelystä mitään kun jalat huutaa hoosiannaa eilisestä jalkatreenistä :D Tänään olis illanistujaiset töissä. Kyllä mä siellä nyt muutaman sokerittoman siiderin otan mutta en voi olla kovin myöhään kun sisko on kuskina ja menee aamulla töihin. Hyvä niin kun mulla on nyt niin kova motivaatio päällä tän elämäntavan kanssa et on jo etukäteen luuseriolo kun aion juoda alkoholia mut toisaalta en ole aikoihin käyny missään niin kyl mä meinaan nyt tän illan juhlia. Sit ei olekaan pitkään aikaan mitään juhlia tiedossa.. Seuraavat taitaa olla kuukauden päässä ja sillon onkin syytä juhlia isosti ;)

Viikon päästä voin hakea miehen kanssa virallisesti avioeroa ja suunnitelmat etenee ;)

Päivän kevennykseks pitää laittaa muutama kuva meidän hääjuomien haakureissulta. Aina pitää olla perinteinen "olen ääliömies -kuva" :D

Alan uskoa et toi miehen perusilme on tommone..?

Yksi kuva meistä joka on jo paljon parempi :)

Ihana tytär poseeraa ihanien vanhempien kanssa ihanalla joulutorilla Virossa Tallinnassa.

Tässä katuteksti meidän hotellin vierestä. Hieman hilpeyttä nauratti, ainakin sen jälkeen kun meidän huoneen vessanpytty oli mennyt tukkkoonja sain aivan hysteerisen naurukohtauksen josta ei meinannut tulla loppua ja aina  kun näin tän kyltin meinas hysterianauru iskeä jälleen :D

-30kg viimeinkin tiputettu virallisesti :)

Oon merkannut 17.04.2012 kiloklubiin painoksi 106,8kg ja tänä aamuna paino oli 76,8kg joten nyt on ihan virallisesti tasan -30kg tiputettu ja siihen on mennyt vajaa pari vuotta. Ja parasta on se et olen siirtynyt virallisesti lievästi ylipainoisten kastiin, eli en ole enää sairaalloisen lihava :) Lähtöpainoindeksi oli 40,9 ja nyt se on enää 29,3. Olen ollut siis sairaalloisen lihava, vaikeasti lihava, merkittävästi lihava ja nyt lievästi lihava ja seuraavaksi sitten häämöttää maaginen raja normaalipainoon jonka lukema on painoindeksinä 24,9! Onhan tässä vielä matkaa siihenkin, mutta kyllä mä sen vielä tavoitan tulevaisuudessa! 

Osallistuin haasteeseen olla maaliskuu ilman sokeria ja ihan hyvin tää on sujunut. Käskin perheen hakee karkkiakin itelleen toissapäivänä kun ne niitä himotteliu kun mulla oli niin huono olo etten voinut kuvitellakaan syöväni karkkia ja niin ne mussutti niitä mun nenän edessä, enkä mä niihin koskenut :) Mies meinas kyl ettei oo reilua mulle se et ne mussuttaa mun naaman vieressä niitä, mut totesin et vaikeempaa mulla on töissä kestää kun laitan siellä synttärikarkkeja kippoihin ja se tuoksu on taivaallinen mikä niistä lähtee! Mut sokerilakon yhdeksäs päivä starttas käyntiin tänään ja ihan kivasti tää on mennyt vaikka kyllä mun päivittäin tekee makeeta mieli. Olokin alkaa taudin jäljiltä olla semmonen et jään henkiin joten pääsen huomenna onneksi jo töihin ja otan sit rauhallisesti jos on heikko happi vielä, mut tää päivä menee lepäillessä vielä kotona mikä sinänsä harmi kun on sunnuntai :/

Meidän tytön huone siistinä kerrankin.

Poikien uusi kerrossänky. Sit saa lisää tilaa kun luovutaan tosta pinnasängystä.

Yada keksi meidän tytön vanhasta sängystä hyvän lepopaikan. Ihmettelinkin yks ilta mihin koira oli kadonnut :D

Sairastuvan kuulumisia

Ääh nyt mä oon ite kipeenä! Ihmettelin eilen kun oli iltalenkillä niin väsynyt olo enkä meinannut jaksaa puhua mitään kaverille enää. Tänään sit aamusta olo oli ihan jyrän alle jäänyt, mutta ei ollut kuumetta. Mua oksetti enkä saanut edes aamukahvia juotua joten sillon mulla on asiat tosi huonosti. Raahauduin viemään nuorimmaisen hoitoon ja sit viemään esikoisen hammaslääkäriin ja sen jälkeen menin kauppaan. Kaupassa mietin et mikä helvetti muhun on iskenyt kun joka paikkaan sattui. Tulin kotiin ja mittasin kuumeen 37,2 ja palelsi kauheesti. Päätin mennä nukkumaan et selviän töihin. Kun heräsin niin olo oli vieläkin kamalampi ja mittari huiteli 37,5 asteessa. Päätin sit soittaa töihin etten mä kyllä ole tulossa ja otin panadolin ja varasin lääkärin itelleni. Lääkärissä olinkin ihan hiestä läpimärkä ja sain viikonlopun sairaslomaa ja käskyn mennä lääkäriin takasin maanantaina jos kuume ei laske kun ei ole mitään muuta oiretta. On mulla ollut kurkku kipeenä pari päivää, mut sekin mukamas helpottanut eilisestä, mut lääkäri meinas et on rauhaset kaulan alla turvoksissa ja anto buranareseptin käteen. Sain sit syötyäkin jotain kun on tehnyt koko päivän huonoo. Harmittelin miehelle sitä etten mennyt töihin ja aina tulee ihan luuseriolo kun joutuu pitään saikkua mutta kun kuuden maissa makasin sohvalla kuumemittari näytti 38,5 astetta, niin oli onnellinen etten mennyt töihin. Saa nyt nähdä miten kauan tää pöpö kestää ja onko meillä koko perhe kohta kipeenä :( Lääkäri meinas ettei tää varmaan influenssaa ole kun se aalto on jo pyyhkässyt meidän kotikaupungin yli. Mutta mies on ainakin kunnossa :)

Meillä pojat on nyt nukkuneet yhteisessä kerrossängyssään muutamia öitä, mut tänään nuorimmainen tajusi et sieltä pääsee pois, joten laitettiin takasin pinnasänkyyn täks yöks et saadaan nukkua rauhassa. Tänään aamulla heräsin siihen kun tuttu ääntely kuuluikin pinnasängyn sijaan meidän sängystä kun nuorimmainen oli tajunnut tulla itse meitä herättään :)

Huokaus ja helpotus!

Onpas ollut hulinaa parin päivän ajan! Nyt on kaikki hyvin, mutta kyllä tuo mies osas sit säikäyttää oikein kunnolla pari päivää sitten! Kasattiin pojille kerrossänkyä kun mies alkoi valitella vatsaansa ja puolilta päivin kävi pitkälleen mahakivun takia. Lopulta mies meinas et kyl nyt varmaan on iskenyt joku vatsatauti ja hakee sairaslomaa töistä. Mitattiin kuume, mut ei ollut noussut ja mies kävi työterveydessä hakemassa sairaslomaa. Tilanne vaan paheni kotona ja lopulta nousi kuumekin ja mies pyysi sitten et veisin sen ensiapuun. Anoppi tuli lasten kanssa ja mä lähin viemään miestä lääkäriin. En oo kyllä koskaan nähnyt miestä noin kipeenä ettei meinannut pystyä kävelemään lääkäriin ja siellä pääsikin heti makuulle ja otettiin kokeita. Mä lähdin sydän syrjällään lenkittään koiraa ja kyllä kylmäs kun ei tienny yhtään mikä miestä vois vaivata. Mies vielä heitti kun lähdin viemään koiraa et haluu sit tuhkauksen. Sanoin sille et huono vitsi ja kyllä tuntukin pahalta ajatus et olis kyse jostain vakavammasta. Olin vielä edellisiltana sanonut leikilläni et kuole pois kun se kiusas mua ja se vitsaili mulle siitä et universumi kostaa nyt sen kiusaamisen. Sanoin miehelle et jos se kuolee niin tuun sit heti perässä kun en halua elää ilman sitä! Aina sanotaan et oman lapsen kuolema olis pahinta mitä vois tapahtua mut ei se ajatus puolisonkaan pois menosta kyllä mukavaa ole. Tuli semmonen olo etten ihan todella jaksais jatkaa tätä arkea ilman sitä ja sen kosketusta. Olis kauheeta jos se ei enää kävis aamusin halaamassa mua tai antais suukkoa kun lähtee töihin tai istuis sohvalla hiputtamassa mua kun katsellaan telkkaa, eikä se enää kiusais mua iltasin kutittamalla, eikä pitäis mua kädestä kiinni kun kävellään kahdestaan kaupungilla. Tulee vaan semmonen puolikas olo jos miestä ei olis. Lopulta kuitenkin lääkäri lähetti miehen acutaan ja siellä selvis et kyse on virtsakivistä. Mies sai suoraan suoneen lääkettä ja sit pari pilleriä ja pääsi kivuttomana ja kuumeettomana kotiin. Ne meinas siellä et jos kuume nousee niin sit takasin acutaan - ei onneksi noussut. Mies totes eilen et kyllä sen mahakivun jäljiltä kipukynnys nousi huimasti et pikkukivut ei enää tunnu missään! Eilen sit vaan maattiin koko aamu sohvalla sylitysten ennen mun töihin lähtöö <3

Hain meidän Mömmiksen kotiin samalla reissulla kun vein miehen acutaan toissa päivänä ja se on nyt tuolla kirjahyllyn päällä odottamassa lumien sulamista, että pääsee hautaan. Helpottavaa et Emma on kotona (eikä siitä lähde yhtään karvaa :D )! Kyllä multa itku silti pääsi kun nostin Emman tuhkat autoon ja nimen omaan sen vuoksi et sain tuoda uurnan kotiin, enkä tiedä miksi se tuntui niin hyvältä, ehkä se on joku symbolinen juttu mulle. Ikävä on jo vähän helpottanut, mutta kyllä mä vieläkin saan ajoittain itkun aikaiseksi kun Emmaa ajattelee.

Tänään mulla onkin "vapaapäivä" kun vien nuorimmaisen hoitoon ja mies nukkuu aamun yövuoron vuoksi. Outoa kun ei mulla ikinä ole tämmösiä vapaita! Meillä on nuorimmainen ollut tosi vähän hoidossa suhteessa siihen mitä isommat on aikanaan ollut ja en mä sitä hoitoon laittamista  kaivannutkaan, mut kyl tää vapaa-aamu on tosi ihana ajatus - en vaan tiedä yhtään mitä teen :D Tilikin tulee vasta huomenna niin ei pääse kaupoille harmillisesti kun nyt vois mennä ilman lapsia..