Eilen söin karkkia, kuningatarpiirakkaa, keksiä ja illalla vielä uuni ranskalaisia ja kalapuikkoja - eli kaikkee mtiä oon himoinnut tän projektin aikana! Mulla on ollut ihan sairaan kova kamppailu viikon verran itteni kanssa etten mee hakemaan karkkia työpäivien jälkeen ja nyt vaan petti itse kuri totaalisesti. Ja voi että maistui hyvälle.. Mutta mitä mä oon oppinut tässä? No en mitään! Söin itseni juurikin sellaiseen ähkyyn kun ennenkin ja olo oli kaamee ja pöhnänen, nyt aamullakin vielä on kamala olo. Mut iltaan mennessä tää olo on ohi ja makeen himo toden näkösesti palannut takasin. Mikä mussa on vikana!?! Toki voi käydä niinkin et makeenhimo helpottaa hetkeks aikaa tän myötä (jep toiveajattelua)..? Enkä mä ymmärrä miksi mieli huutaa makeeta kun on ilmiselvää ettei se ihan todella sovi mulle - siitä todisteena hirvee kutina persiissä..
Voih nyt vaan pitäisi löytää se raudan luja kuri että pääsisi etenemään tässä projektissa. En tiedä oliko tää nyt joku semmonen oman mielen kepponen kun petyin siihen ryhmään. Oon koko ajan kaivannut kovasti vertaistukee ja odotin tosi paljon siltä meiddän ryhmältä ja kun se olikin isookin isompi pettymys niin mieli luovutti? Oon siis edelleen yksin tän juttuni kanssa ilman vertaistukea ja yksin mun täytyy siis tätä jatkaa ja unohtaa se ryhmä. Mistä mä keksisin itselleni nyt hyvän motivaation lähteen kun entinen on tuhoutunut? Huoh.. Näillä mietteillä tähän päivään. Kohta fyssarille jossa saatu ihmeitä aikaan ryhdille ja mahahappo lääkeetkin alkaneet vaikuttaa muutaman päivän ajan kohtalaisen hyvin joten ei oo sellanen olo koko aikaa et tukehtuu kun mahahapot ei oo polttamassa kurkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti