Arkeen paluu

Jee olen ollut koko aamun itkemättä :) Eilen tuntui vähän pahalta kun kysyin mieheltä, että eikö hän ikävöi Emmaa ollenkaan kun tuntuu et mä olen ainoa kuka suree niin mies sanoi ensin et "no vähän, tai en mä oikeestaan sitä ikävöi". Eli se todella olen mä jolla on ikävä. Meidän tyttökin äsken kysyi et joko mä olen unohtanut Emman ja mua nauratti toi kysymys. Sanoin että en mä sitä unohda, mutta en mä varmasti enää tulevaisuudessa itke niin paljoo. Mikähän siinä on että etenkin mun miehelle itkeminen on jotenkin ihan hirveetä kun se meinast etten mä nyt enää voi sitä asiaa itkee. Tulee ihan semmonen olo et onpa se tunteeton ja hitto vieköön jos mua itkettää vielä vuoden päästäkin niin en mä niele sitä vaan sen takia ettei muut halua katsoo pillittävää äitiä. Mies ei oo oikein koskaan osannut reagoida mitenkään kun olen itkenyt ja ei sen edes tartte, kunhan antaa mun pillittää ikäväni pois niin tää loppuu joskus, mutta ei ole kivaa jos joudun sitä salaa tekemään. Huoh..

Noh mutta meidän hääkutsut on saapuneet ja nyt pitäisi sitten väliin kehitellä infolappu ja ajo-ohjeet ja ens kuussa lähtee kutsut matkaan :) Tänään kummityttö tulee meille leikkimään ja saadaan sovittaa morsiustytöille mekot, kun kummityttö ei ole omaansa vielä päässyt sovittamaan! Odottelen myös et saisin rahaa nyt sen verran kasaan, että saisin tilattua sitä mun kirjaa isomman erän, niin saan sukulaisille sit jakaa - siis niille jotka sen haluaa ostaa.

Mutta siskon hääpäivänä mun omat hiukset värjättiin ja kampaaja teki kyllä tosi kivan kampauksen ja se oli sellainen jota voisin käyttää omissakin häissäni, eli en mä pidennyksiä ala hiuksiin laittamaan kun ei ne sit ole kuitenkaan mun näköinen juttu!

Minä ja sisko <3

Tässä näkee kampausta mikä mulla oli :)

Ja tässä Nokian valokuvaustarvikkeen sivuilta kopsattu kuva meidän parivuotiaasta :)

Lohduton ikävä!

Vaikka mä aina luulin olevani se kuka olis onnellisin kun toinen koirista lähtee niin nyt mä oonkin sitten kuitenkin se kuka ikävöi Mömmistä eniten :( Itku tuli aamulla kun tiskasin Emman ruokakupin pois, itku tuli kun ripustin Emman kaulapannan keittiön naulaan roikkumaan, itku tuli kun laitoin Emman talutushihnan pesukoneeseen, itku tuli kun imuroin ensimmäisen kerran tietäen ettei meillä enää koskaan tule olemaan lisää ärsyttäviä vaaleita koirankarvoja joita lähti ihan tolkuttomasti ja itku tuli kun laitoin molempien koirien makuualustat pesuun, että saisin karvat niistä irti ja tehtyä Yadalle nyt tilavamman ja pehmeämmän petin kun ei tartte kahta koiranpetiä saada makuuhuoneeseen mahtumaan.. On kamlaa ajatella ettei Emma ole koko ajan ärsyttävästi mun jalkojen juuressa tiellä kun laitan ruokaa, eikä se enää urise raivostuttavasti kun anoppi tulee kylään, joka oli sille maailman mieluisin asia. Kukaan ei enää vedä lenkeillä ärsyttävän paljoa kun meidän Yada kulkee niin nätisti, eikä kukaan innostu enää niin paljoo siitä, että ruoka-aika lähenee. Meinasin eilen unohtaa ruokkia Yadan kun kukaan ei ollut muistuttamassa heti kolmen jälkeen kellon tarkasti ruoka-ajoista :( Yada on hiukan apaattinen ja makoilee suurimman osan, aamulla pyöri paljon mun jaloissa ja haki hellyyttä ja kyllähän mä sitä annoin. Otin Yadan eilen anopillekin mukaan, kun nyt on helpompi sitä ottaa joka paikkaan kun on vain yksi koira ja en raaski sitä ainakaan nyt vielä jättää yksin, kun se ei ole ikinä ollut yksin täällä kotona.

EIlen illalla mun mielessä vaan pyöri se kun käveltiin eläinlääkäriin ja kuinka halasin Emmaa viimeisen kerran ennen kun jätettiin se sinne tuhkattavaksi ja se kipu ja väsymys mitä sen silmistä paistoi. Mun on niin ikävä että mun sydän repeää rinnasta!

"Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun
hiipivän sydämeesi,ole hiljaa.
Sulje silmäsi.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa,kuljen mukanasi,aina sinussa."

"Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen. 
Halunnut et rakkaittesi 
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen, 
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulin olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi..."

Nuku rauhassa rakas Emma 18.02.2003-21.02.2014

Eilen täytyi tehdä raskastakin raskaampi päätös ja vietiin meidän vanhempi koira ikiunille. Ei ollut vaikeeta tehdä sitä päätöstä kun Emma oli parin päivän aikana tullut todella kipeäksi ja liikkuminen oli tosi kivuliasta ja vaikeeta. Koti tuntuu tosi tyhjältä nyt kun ei tuo meidän toinen koira ole yhtä eloisa kun Emma oli. Oltiin Emman vierellä loppuun asti ja lähdettiin pois kun todettiin koiran vaipuneen ikiuneen. Ei tästä itkemisestä tuu varmaan ikinä loppu. Lapset ei eilen oikein vielä ymmärtäneet tapahtunutta, mutta yöllä sitten kuulin kuinka hillittömästi meidän tyttö itki ja kun menin lohduttamaan niin tyttö oli kirjoittanut kaksi kirjettä Emmalle ja sain itsekin taas itkeä hillittömästi! Poika käsittelee kuolemaa halimalla kovasti meidän jäljellä olevaa koiraa. Väistämätöntähän tämmönen on ja armahdus koiran kivuille välttämätön ja onneksi koiran kohdalla pystyi sen päätöksen tekemään, mutta kun se oli kuulunut meidän elämään 11 vuotta, niin vaikeaa se oli. En tiedä kumpi oli pahempi siellä eläinlääkärissä, se tuska mikä koiran kävelyn vuoksi näkyi ulospäin vai se itse lopettaminen. Mutta kun koira oli ikiunessa niin olo oli omalla tavallaan todella helpottunut.

Oli eilisessä päivässä paljon ihanaakin :) Mun sisko meni eilen naimisiin ja vaikka sydämessä painoikin hyvästit koiravanhukselle, niin päivä oli kaunis ja ihana. Sain eilen myös Elisa -kirjan julkaisusopimukset allekirjoitettavaksi ja saan mun kirjan julkaisuun siellä :)

Emman muistolle:

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Minun esikoisteokseni

Suhdesolmuja, olkaa hyvät :)

Oma talo paras talo

Onneksi on olemassa kännykän jaettava netti! Mietin et miks edes maksetaan tosta laajakaistasta kun se on aina poikki tai sit niin hitaalla ettei toimi kunnolla ja kun soittaa vikailmotuksia niin vika yritetään aina löytää meiltä, vaikka viimeksikin ulkopuoliset kävivät mittaamassa, ett Elisa oli myynyt liikaa palveluita meidän alueelle, eikä pystynyt toimittamaan luvattua palvelua kuten piti. Meillä siis aikanaan oli elisa viihde, mutta päästiin siitä eroon onneksi. Saunalahti on ollut asteen parempi netin toimittaja, mutta kun joudun jatkuvasti kirjautuun koneelle puhelimen netillä, niin en tiedä onko tässäkään järkee..

Mun jalka kiukuttelee mulle. Sitä on särkenyt ajoittain tosi ilkeesti (ilmeisesti penikka?) mut eilen se oli kipeä jo juostessa juoksumatolla. Saa nyt nähdä mitä sen kanssa vielä käy kun ei toi kipu oikein tunnu lähtevän kun aika ajoin palaa takaisin ja särky on iltasin aika kova. Kai siihen on tullut ylipainon myötä rasitusvamma tai jotain :/

Käytiin katsomassa se yksi talokin, mutta ei se kyllä ole mun kotini. Mies oli vähän harmissaan kun eilen puhuttiin, mutta kyllä mä sen verran pidän kuitenkin tästä nykyisestä talosta etten halua tästä vanhempaan lähteä vaikka tilaa oliskin enemmän. Talossa oli monta hyvää puolta, mutta myös monta sellaista joiden kanssa en pidemmän päälle haluis elää ja ennen kaikkea mulla on nyt luopumisen tuska meidän uudesta terassista johon rakastuin viime kesänä kun tehtiin se!

Tässä terassiprojekti vielä alkuvaiheessa ja näkyy vanha kuisti.

Tässä terassi lähes valmiina. Pihaan laitettiin vielä pihalaatotus ja rappu joita ei kuvassa vielä näy. Mutta tätä täydellisempää aurinkoterassia saa etsiä :)

Töissä ei vieläkään ole selvinnyt mitään et mitä tapahtuu, mut tilanne siellä on ehkä vähän rauhallisempi nyt. Mulla on ollut pari aamuvuoroa ja on kyllä ollut tosi kivaa tehdä niitä pitkästä aikaa. Meidän nuorimmainen oli eilen ensimmäisen päivän päivähoidossa ja siellä oli mennyt hienosti! Poika oli painellut heti sisälle leikkimään ja oli hyväntuulinen ja tyytyväinen kun hain eilen pois. Sit käytiin kylässä melkein naapurissa jonne mun hyvä ystävä on muuttanut ja oon niin onnellinen et niiden perhe muuttaa takaisin tänne! Hyviä ystäviä on niin harvassa että on kamalaa kun on pitkä välimatka.

Ens viikolla mennään anopin kanssa katsomaan hääkutsuille korttipohjia et saadaan ne tulostukseen - taas ollaan astetta lähempänä meidän ihanaa juhlaa :)

Häämessut ja viimeset hääpukusovitukset

Häämessut oli kyllä ihan turhat, tai ainakaan mä en sieltä löytäny mitään. Se oli juurikin se mitä pelkäsin eli iso mainoskamppanja josta piti vielä maksaa 12€ et pääsee katsomaan mainoksia paikan päälle. No jos ei olis tämmönen ihmisjoukkovihaaja kuten mä, niin ehkä siellä olis viitsinyt sitten vähän katsellakin, mut se väen paljous ärsytti ja onneksnk kaasot oli samoilla linjoilla. Lopulta päädyttiin morsiusgalleriaan sovittelemaan pukuja, mut kyl se sai nyt luvan olla vika kerta - mä kyl tiedän minkä puvun haluan ja missään ei ole toista yhtä ihanaa, joten sanoin kaasoillekin et seuraavaksi on niiden vuoro eli nyt etsitään kaasojen mekot kunhan saadaan yhteinen vapaa ilta joskus. Mut alla saldoo tänään sovitetuista puvuista.

Tää oli mun mielestä ihan kaunis puku, mut kaasot tyrmäs heti rumaksi ja ei istuvaksi.

Kaikki totesimme tämä tooooodella pliisuksi kun tällainen ei näytä yhtään mun puvulta. 

Yllä oleva puku vielä takaa.

Tämä oli kaunis, mutta mulle ei kyllä istu tällainen jossa on vyörtäröllä joku nauha.

Yllä oleva puku takaa. Puvussa on irrotettava laahus.

Ihan kiva, puku mutta ei yhtään mun tyylinen.

Laahus oli ihanan pitkä.

Jaa mitä mielessä..? "Ai multa löytyy tämmönen vyötärö tästä.."

Uudistuksia?

Tänään on sitten häämessut minne lähden kahden kaasoni kanssa. Saa nähdä onko siellä mitään kivaa, sillä 12€ sisäänpääsy per naama on aika paljon jos messuilla ei ole mitään kiinnostavaa.. Noh päästään fiilisteleen ainakin.

Meillä on nyt jotenkin semmonen meininki et menee koko elämä uusiksi tässä :D Nimittäin mennään maanantaina katsomaan yhtä taloa josta oltais tosi kiinnostuneita. Talo olis täydellinen meidän tarpeisiin ja molemmat miehen kanssa oltas nyt innostuttu siitä, mutta mulle on nyt iskenyt jonkin sortin muuttoahdistus. Alustava lainapäätös on jo saatu ja asiat pitäisi olla niiltä osin kunnossa, mutta mua hirvittää laittaa oma talo myyntiin! Mitä jos se uusi talo viedäänkin meidän nenän edestä ja tää oma on myynnissä. Mitä jos joku ostaakin meidän talon ja sitten pankki antaakin lopullisen lainapäätöksen, joka onkin kieltävä, kun sanoivat seltä et lopullinen päätöshän tulee vasta kun laina haetaan oikeesti. Mitä jos tulee jotain (en tosin keksi mitään syytä ettei saatas sitä lainaa, mutta silti..) minkä vuoksi ei saada lainaa ja sit meillä ei ole enää tätä taloa ja ollaan ihan tyhjän päällä.. Vuokralleko me sit mentäis? Jotenkin tosi pelottavaa.. Oman myynnissä ja uuden ostossa olis se etu et saadaan oman talon voittorahoilla maksettua autolaina ja joustoluotto pois niin jää monta sataa euroa kuukaudessa rahaa käyttöön enemmän :) Sanoinkin miehelle, että jos ja kun siitä talosta on tarjous tehty ja oma myynnissä niin sit pitää laittaa pankkiin viestiä et niiden täytyy antaa varma lupaus ettei jouduta ojasta allikkoon. Lainalupaus on aitosäästöpankista ja odottelen vielä oman Nordeapankin vastausta joka pitäisi tulla ensi viikon alussa. Tosin olen kyllä pankin vaihdon kannalla kun nordeassa tuntuu tökkivän verkkosivujen vuoksi moni muukin asia johon ei olla oltu tyytyväisiä.. Positiivistä tässä kaikessa on se et viimeinkin monen vuoden jälkeen mies kävi hakemassa meidän keittiöön kynnyslistat lattiaan ja kyllä nyt tuli hieno viimeistelystä! Ei mua harmita tähän taloon nyt jäädä :D Sit olin tilannut muutamia päiviä sitten meidän pojille kerrossängyn joka oli aika kallis, joten pitänee sekin sitten perua riippuen nyt sit miltä se talo näyttää. Onneksi sängyssä on toimitus vasta vko 12 joten ehtii vielä vetää kaupan puihin toivottavasti.

Painoo oli humahtanut viikossa alas kilon verran ja kerrottakoon nyt siis et mulla oli parin viikon totaalijumitus painossa ja se jopa nousi vähän, mikä meinas viedä multa motivaation kokonaan pois! Mut kyl se tästä. Mulla on mahtava peppu - vatsatreeni salilla ja sattuu jalkoihin jo ajatuskin sen tekemisestä, mut haluan saada täsmennettyä läskin lähtöö vähän vyötäröstä alaspäinkin kun nyt tuntuu et eniten on lähtenyt yläkropasta.

Sain kun sainkin sattuneista syistä kuvata sen edellisen postauksen "charmed" -hääpuvun zazabellassa ja pidän siitä päälläni tosi paljon. Vertailtiin kuvia siitä ja mun omasta hääpuvustakin ja mieskin totesi zazabellan puvun istuvan paaaaaaaljon paremmin päälle. Saapi nähdä miten pukujen kanssa käy vielä kun niiden sovittelu on ihan huippuihanaa :) Eniten mua kiinnostaakin messujen valikoima tänään, et mitä sieltä löytyy!

Hoitopaikkaan tutustuttu

Tänään siis käytiin nuorimmaisen kanssa tutustumassa hoitopaikkaan ja niinhän siinä sitten allekirjoitettiin hoitosopimukset ja torstaina poitsu menee harjotteleen pariks tunniks ja ens viikolla on sitten jo kaksi oikeaa hoitopäivää :) Onneksi se on tuo mies joka vie pojan hoitoon niin mun ei tartte vollottaa koko päivää kun tuntuu niin pahalta - vaikka hoitaja on kyllä todella ihanan oloinen ja hyvä fiilis on poitsun hoitoon viennistä. Mä pystyn nyt sit ottamaan kunnolla työvuoroja ja saan toivottavasti aamuvuorojakin enemmän.

Käytiin tänään kaupungissa mun ystävän kanssa ja poikettiin Zazabella nimiseen liikkeeseen ihan huvin vuoksi pukuja sovittamaan. Ensin mulle puettiin tosi kaunis hääpuku, mutta vaikka kaunis ja istuva olikin niin oli liikaa samanlainen kun mun siskolla. Vikana sit myyjä keksi yhden puvun ja voi että miten kaunis se oli! Sen voisin jopa kelpuuttaa itselleni hääpuvuksi! Harmi vaan ettei puvusta saanut ottaa kuvaa kun se oli mun päällä, mutta kyllä se vaan oli todella kaunis ja istuva puku! Zazabellassa on nyt alet joten sen saisi suhteellisen edullisesti ja oikean kokoisena, joten multa poistuis yksi stressi elämästä kun ei tarvitsisi murehtia laihtumista ja mun nirso kaasonikin tämän kelpuuttaisi :D Puku on yläosasta melko yksinkertainen mutta helma on ihana, runsas ja siinä on toooooooooooosi pitkä laahus <3

Eglantine Creations Charme

Työpanikointia

Oivoi kun on taas tapahtunut ja on tapahtunut sellasiakin asioita, joista toivoisin olevani ainakin vielä tietämätön. Meillä töissä meidän johtaja vaihtaa työpaikkaa, mikä tarkoittaa sitä että mun ihanasta työkaverista voisi tulla uusi johtaja ja mulla taas puolestaan olisi toivoa saada tän mun ystävän työ. Oon koko ajan tässä miettinyt että tarvitsen lisää tunteja ja nyt niitä saattaisi olla tarjolla. Mietittiin sitten miehen kanssa et mitä me tehdään ton nuorimmaisen kanssa, että laitetaanko hoitoon ja kun soittelin hoitopaikoista niin löytyi yksi niin ihana perhepäivähoitaja, että päätettiin aloittaa hoito nyt mahdollisimman pian ettei hoitopaikka mene alta. Parin päivän päästä lähdetään sitten tutustumaan hoitopaikkaan ja hyvä tilannehan on se ettei nuorimmainen ole siellä hoidossa joka päivä ja hoitaja halusikin juuri sellaisen lapsen hoitoon - me kun on aina pidetty lapset kotona jos jompi kumpi meistä on kotona. Parasta on se että pystyn sitten tekemään töitä myös päivisin, sillä vaikka iltavuoroa onkin mukava tehdä, niin perheen kannalta aamuvuorot olisi parhaita ja niitä mä nyt aion pyytää lisää. Mutta palatakseni siihen mahdollisesti aukeavaan työhön.. Mä tunnen itseni jotenkin todella typeräksi ja huonoksi ihmiseksi koska koen yhden mun työkaverin erityisen isona uhkana, etenkin jos se paikka haetaan työkkärin haun kautta. Uskon siis että mulla on suuri mahdollisuus saada se ja uskon että olisin hyvä siinä työssä, mutta tää työkaveri on jotenkin niin ihana luonteeltaan ja sillä on enemmän kokemusta esimiestöistä kun mulla. Mä oon jotenkin ihan hirveen mustasukkanen kun ajattelen meitä rinnakkain hakemassa sitä työtä ja en halua tuntea näin! Ehkä se on niin et kestäsin jos joku ulkoupolinen sen työn saisi, mutta en sitä jos joku oma työkaveri saa sen. Mutta ikuinen pssimisti ei pety ja yritän elää sillä tiedolla että se paikka ei ole mun ja oon tähänkin asti ollut tyytyväinen mun työhöni - paitsi en tuntimääriin. Onneksi meidän kohta entinen johtaja lupaili, että saisin kyllä liästunteja sen uudesta työpaikasta ja että olisi kivaa jos olisi siellä joku luotettava työntekijä sen kanssa. Fakta on se etten tiedä voinko mä jäädä mun vanhaan työpaikkaan jos joku tökaveri veis sen työn mun nenän edestä.. Eli juuri tän takia en haluis tietää koko asiasta ja olisin oikein tyytyväinen kaikkeen. Ja ennen klaikeka tulee ikävä meidän pomoa, joka on ollut tosi ihana tän melkein vuoden mitä oon ollut nykysessä työssäni. Ja tylsintä on etten oo saanut edes soittaa mun hyvälle työkaverille kun se on ollut etelässä (minkä kyllä oli ansainnut), mutta kauhean vaikeeta kun ei ole ketään jolle olisi voinut puhua asiasta..

No se siitä valituksesta.. Mun kaaso ei hirveesti lämmennyt mun hääpuvulle ja meinas etten kyllä tule siihen mahtumaan ja et se puku latistaa mun rinnat ihan kokonaan. Käytin puvun ompelijalla joka sanoi et saumoissa on tarvittaessa hyvin varaa päästää et sen saattaisi saada nyt jo lähes sopivaksi. Toisaalta mulle on ihan sama näkyykö mun rinnat vai ei, joten ne saa sit mennä piiloon. Eli vanhassa puvussa pysyn edelleen ja tavoite on siihen änkeytyä. Laihtuminen käy vaan niin hitraasti että ärsyttää. Mietin jo et pitäskö tässä vetästä joku nutrikuuri päälle, mutta kun luen noita xtravaganzan aikasia kirjotuksia niin voi yök kun en halua kokea niitä oloja enää..

Passi ja ajokorttihakemus käyty tekemässä, huomenna  2-vee valokuvaus juniorille, tiistaina laatuaikaa ystävän kanssa ja lauantaina häämessut, joten ihana viikko edessä  :) Kohta töihin aamuvuoroon..