Joulun laittoa

Oon tunnelmoinut joulua sen pienen hetken mitä ehdin olla yksin tänään kotona. Laitoin tonttuja ikkunoihin ja jouluvalot ikkunoihin ja kun otin muut joulukoristeet esille, niin itkuhan siinä taas pääsi kun ne oli ihan meidän Emman karvoissa. Joululaulut ja edesmenneen koiran karvat ei siis sovi yhteen ollenkaan, jos joulua laittaa tämmönen yliherkkä perheenäiti :D Mies lupasi hakea joulukuusen mulle maanantaina ja nyt vaan nautiskelen kun on edes vähän siistiä (ei parane katsoa lasten huoneisiin). Mieli on varmaan niin herkällääkun tänään olipsykologikäynti ja jotenkin sen jälkeen on vaan semmonen olo et meinaa itku tulla koko ajan. Kai se johtuu siitä, että siellä sa sanoa ääneen ihan kaiken mikä mieltä painaa, eikä kukaan tuomitse mun tuntemuksia. Hetken aikaa tuntui jo, että oli helpompaa, mutta esikoinen on pitänyt huolen, että tän äidin sydän on taas täynnä huolta ja murhetta. Tänään on taas sellainen olo, että haluaisin vaan käpertyä sohvalle ihan yksin ja itkee siellä pois tätä ahdistusta. Miks tuntuu, et töissä on nykysin paljon helpompaa olla kun täällä kotona..? Tai kai mä vaan osaan olla murehtimatta siellä kun on niin paljon muutakin ajateltavaa.

Olin saanut töissä asiakkaalta hyvää palautetta asiakaspalvelusta ja se tuntui kyllä tosi hyvältä. Saan hyvää palautetta kyllä itse kassalla suoraan asiakkaaltakin, mutta kirjallinen palaute on aina kivempi :) Huomenna mennään miehen kanssa kirjoittamaan pankkiin lainapapereita ja ens vuoden alussa toivottavasti päästään remontoimaan taloa. On ollut tosi ihanaa yhdessä suunnitella remontteja ja haaveilla miten mitäkin tehdään!

Sain psykologilta "kotiläksyks" tehdä elämänjanatehtävän, johon mun pitää kirjottaa tapahtumia mun elämänvarrelta ja kirjoittaa niihin liittyviä tunteita. Nauroin sille et teenkö kokonaisen kirjan kun pääsen vauhtiin, ettei ihan yksi tunti taida riittää mun tunneskaalojen selvittelyyn. Sit harmittelin sitä, että se mun psykologi vasta opiskelee psykoterapeutiks, et olis ollut tosi ihana olla sen "potilas" ja se meinas et se saa keväällä ottaa ns. koepotilaita iteleen ja voisin ehkä olla yksi niistä. Voi olisin niin onnellinen jos mun ei tarttis lähtee etsimään uutta terapeuttia vaan saisin jatkaa tän nykyisen kanssa :)

Kodinhoitohuoneen maalattu ovi jouluisen koristeen kera.

Olohuone joulukuosissa. Laitoin uuden maton lattialle, vaikka ei se taida enää ollla valkoinen kun olohuoneen uudet kalusteet saapuu tammikuussa..?

Mun eteisen ylpeys ja ovet uudella maalipinnalla.

Keittiö sai tälle joululle uudet verhot tuunattuna anopin vanhoista verhoista. En viitsi ostaa uusia ennen kuin näen millaiset sinne sopii keittiön tuunauksen jälkeen, mutta noi verhot onkin tosi kivat :)

Liian suuresti tunteva..

..olen minä siis! Mä en ole masentunut :) Mun ongelmani on se, etten osaa hallita mun tunteita, jotka on tosi voimakkaita ja ne vie yksinkertasesti multa kaikki voimat, siitä johtuu se, et oon fyysisesti ja henkisesti koko ajan väsynyt. Lääkkeet tähän ei varsinaisesti auta, paitsi voisi viedä pahimman ahdistuksen pois, mutta tähän saa juuurikin apua sieltä psykoterapiasta, jossa mulla on mahdollisuus oppia hallitsemaan mun tunteita. Kuten mun psykologi sanoi, niin tällainen tunteminen on mun vahvuuteni, mutta se voi olla myös musertavaa hallitsemattomana ja tää on kuulemma tyypillinen ongelma kirjoittajille :D Enkä ole ainoa joka yli kolmekymppisenä siten alkaa hajoilla, kun ei enää jaksa ja kestä. Voi kuinka monet verikokeet multa on otettu kun on mietitty mistä mun väsymys johtuu ja aina vaan olen terve kuin pukki! Psykologi kuvasi  tätä mun tilannetta niin, että kun normaali ihminen käy tietyt tunneskaalat läpi yli kahdeksassa tunnissa, niin mä teen sen parissa tunnissa kun koko ajan murehdin jotain asiaa. Murehdin, et miten mun nuorin pärjää hoidossa, miten mun mies jaksaa kotona lasten kanssa, miten mun nuorimmalle käy, jos joku sitä hoitava saa sairauskohtauksen, miten isommat lapset pärjää kotona kun ovat kahden. Sit murehdin jos mie tulee normaalia myöhempään kotiin töistä, et mitä sille on käynyt, miksi joku ei vastaa puhelimeen, et mitä sille on käynyt ja murehdin kaikkien murheita ja murehdin uutisia joissa lapsille on tapahtunut jotain pahaa ja pystyn järkyttymään työpäivästä, jolloin meille tuli sairaita lapsia sinne niin paljon, että vieläkin on itku herkässä. Mä murehdin kun en ehdi siivota tarpeeksi ja muerhdin miten asiat hoidetaan töissä ja delegoinnin sijaan teen ne mieluummin itse, kun tiedän/luulen olevani parempi tekemään sen homman ja tadaa! Näin on pieni pää kuormitettu niin täyteen murheita ja mietteitä, ettei mun termostattti enää pysty suodattamaan niitä asioita. Toisaalta jokin pieni asia pystyy saamaan mut niin superhyperonnelliseksi, että tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja pystyn kokoomaan itteeni niin paljon rakkautta, että se meinaa saada mut itkemään (nimerkillä tuijottelin synnärillä omia lapsia ja itkin kun ne oli niin ihania ja kaikki luuli et oon masentunut). Mun siskon lapsen syntymä sai mut itkemään ja toisinaan toi mieskin saa mut niin onnelliseks et tekee mieli itkeä. Huh, mä olen kyllä outo!

Nukuin just 12,5h yöunet, kun ihana anoppi otti nuorimmaisen yökylään :) Eilen oltiin isomapien lasten kanssa Funparkissa ja tänään on iltavuoro töissä, huomenna aamuvuoro ja sen jälkeen mummun ja mun tytön kanssa mennään teatteriin.

Sain inspiraation maalata meidän panelit viimeinkin valkolakalla ja voi miten hienot tulee :)

Tästä vähän perjantaipäivän treenifiiliksiä personaltrainerin kanssa :D Prässissä 100kg + mun pt Heini!

Tässä valkolakkaukset alkutekijöissään paneeleihin. Ovi on sen värinen kun paneelit oli ennen.

Tässä näkymää maalatuista paneeleista. 

Torstaiaamun kuulumisia

Ah viimeinkin vapaata parin todella rankan työvuorokauden jälkeen. Tosin kaksi edellistä vuorokautta oli kaiken sen raatamisen aevoista töissä siivoamisen ja desinfioinnin parissa, kun useampi sairas lapsi pääsi sen vuoksi pitämään hauskaa! Ei sitä voi edes käsittää miten suuri palkinto pienen lapsen riemu on ja itku oli eilen koko päivän herkässä niiden lasten riemun vuoksi. Mä olen niin onnellinen, että mmun lapset on terveitä ja toivon koko sydämestäni, että ne kanssa pysyy terveenä!

Lähiaikoina oon vaan ottanut tavotteeksi, että mun elämän päätarkotus on nukkua :D Kun kerran väsyttää, niin sitten nukutaan ja levätään. Oon nyt viikon syönyt mäkikuismaa ja voi olla, että kuvittelen, mutta olo on tasaantunut paljon - tiedä sitten johtuuko mäkikuismasta vai levosta, tai kenties molemmista.. Oon nukkunut öitäkin nyt melko hyvin kun päädyin kokeilemaan luonnontuotteita. Menin apteekkiin ja katselin luotaistuotehyllyä. Myyjä tarjosi mulle ensin melatoniinia, mutta kun mulla ei ole nukahtaminen ongelmana, vaan se et pysyn yöllä unessa, enkä nukkuis niin levottomasti. Löysin sit luontaistuotteen nimeltä Sedonium. Se pitää ottaa 0,5-1h ennen nukkumista ja mulla ainakin tunnin sisällä lääkkeen otosta tulee ihan tolkuton väsymys ja oon nukkunut yöni kun tukki! En muista et olisin nähnyt yhtään uniakaan, mikä tuntuu positiiviseltä asialta tällä hetkellä. Katsellaan mihin tää olotila tästä menee, mut ainakin nyt on tosiaan hyvä fiilis. Tosin kyl se varmaan katoo kun oikeesti tajuan et tää talo on taas ihan pommin jäljiltä kun oon ollut pari vuorokautta pois ja mulla on hitonmoinen siivousurakka edessä kun ne kaikki likaset pyykit odottaa tuolla pitkin olohuonetta, kun kukaan ei ole vienyt niitä pois. Tiistai-aamuna oli ihana herätä kun anoppi oli edellisenä iltana siivonnut täällä, harmi vaan, etten ehtinyt siitä siisteydestä nauttia kun työt kutsui :(

Eilen olin hierojalla kun mun jalat on treenaamisen vuoksi ihan tukossa ja se teki ihan helvetin kipeetä, eikä hierojan tarvinnut käsitellä kun lihaskalvoja kohtalaisen hellästi. Ihan jäätävää,  mutta se lupas ettei aina tee yhtä kipeetä. Hieroja ei varmaan saa enää muita asiakkaita kun huusin sen verran kovaa siellä, että muut pelästy ja juoksi varmaan karkuun :D

Kohta ostoksille ostaan juniorille talvikenkiä ja iltapäivällä salille treenaileen siskon kanssa. Huomenna isommat lapset viedään funparkkiin ja saadaan lepoo viikonlopun aikana tosta meidän nuorimmaisesta, kun anoppi ottaa sen tehohoitoon. Kyselinkin jo nuorimmaiselta, että meneekö mummulle yökylään ja poika olis ollut heti lähdössä :)