Huh kun ei tahdo ehtiä edes blogia päivittään! Ensinnäkin pääsin mukaan buzzadorina omega3 ja Valion onni -puuro kamppanjoihin, jee! :) Kerron niistä lisää kunhan saan testauspaketit kotiin. Isommat muksut on innoissaan noista omegakolmosista kun ne on lapsille tarkotettuja niin pääsee nekin kerrankin osallistumaan mukana :)
Mulle tarjottiin sitä työpaikkaa jossa kävin työhaastattelussa ja meen sunnuntaina kokeileen sinne päiväks hommaa et näen kunnolla millasta se on ennen kun vedän nimet alle papereihin. Oon niin ilonen !!
Paino ei ole noussut, mutta ei laskenutkaan kun olen syönyt vähän miten sattuu (hyi mua).. Ehkpä tsemppi löytyy joskus mut nyt on kadoksissa jossain kaukana, tai päivät on vähän semmosia et ei ehdi oikein keskittyä ruokaan. Eli noin 2000kcal on päivittäin tullut kaloreita, joten ei paha, mutta ei hyväkään. Tämä viikko vielä kovaa työntekoa, sit helpottaa ja ehdin ehken päivitellä tätä blogiakin paremmin.
Nyt oon haalinut vaan rekryyttejä tupperwarelle ert pääsisin toukokuun lopussa Berliiniin kun siellä on semmonen kamppanja. Voi kun saisin kaikki tavotteet täyteen niin pääsis lomalle jossa saisin olla hyvässä seurassa ja ottaa lepoo kaikesta arjesta!
maanantai 25. helmikuuta 2013
maanantai 11. helmikuuta 2013
Xtravaganza: Toinen ryhmätapaaminen
Jippii mä sain eilen soiton et keskiviikkona olis työhaastattelu :) Oon sittenkin jonkun arvonen viellä työelämässä! Saankohan nukuttua ens yönä ollenkaan? :D Kaverilla on työhaastattelu torstaina ja päätettiin lauantaina lähtee bailaamaan sen kunniaks kun me ehkä sittenkin kelvataan vielä töihin muuallekin kun nykyisiin paikkoihin. Itsellä alkaa olla pelko ettei enää kelpaa mihinkään kun ikääkin jo 30 vuotta niin alan olla omalla tavallaan aika vanha työmarkkinoilla, mutta en todellakaan ole huonoin vaihtoehto työntekijän valinnassa :)
Eilen oli myös xtravaganzan toinen ryhmätapaaminen ja se oli jo paljon parempi kun eka. Vetäjä oli mitä oli mut ryhmässä alkoi kehkeytyä jo keskusteluakin mikä teki tästä tapaamisesta mukavan. Mun teki mieli sanoo siellä niin paljon, mut aina kun kerroin faktoja asioista niin tuntui et se vetäjä katsoi mua oudosti ja en sit viittiny kertoo ihan kaikkee kun enhän mä ole se ryhmän vetäjä siellä.. Mutta kyllä silti harmittaa kun ihmiset puhui ongelmistaan niin niitä ei koitettu ratkoo tai ylipäänsä keksiä syytä mitä asialle pitäisi tehdä. No ainakin sitä tuntee itsensä fiksuks kun käy siellä tapaamisissa mut kyl mä välillä mietin et mistä mä oikein maksan..?
Tänään olis iltavuoro töissä ja pitäs hommata työtodistukset yms. kuntoon työhaastattelua varten. Oon pari kertaa ollut työhaastattelussa ja ekalla kertaa lähdin kotiin työpaikkalupauksen kanssa ja toisella taas sain soiton hetken päästä et työpaikka on mun. Tokalla kertaa en tosin ottanut työpaikkaa vastaan mikä oli ehken hiukan tyhmästi tehty, mut jos olisin ottanut niin en olis tässä nyt. Soittelin eilen pari työnantajaa läpi ja kaikki lupasi suositella mua et saan laittaa suosittelijoiks niitä ja uskon muutenkin olevani vahvoilla tän työpaikan kanssa mihin meen haastatteluun. Työ olis vuoropäällikön työtä ja luulisin et osaan kassajärjetelmänkin ja oon tehnyt tilauksia samasta tukusta mistä ne tilaa tavaraa joten osaan jo aika paljon asioita valmiiksi. Työmatka lyhenisi reilusti ja kun mua eilen soiteltiin haastatteluun niin se sanoi ettei ollut laittanut siihen ilmotukseen työ on vakituista osa-aikasta ja meidän perheellehän se sopii paremmin kun hyvin! Sanoinkin et mieluummin teenkin sellasta kun täyspäivästä tällä hetkellä. Olis kiva jos olis sellanen työ missä on maksimissaan 30h/viikko, tällä hetkellä vähempikin piisaa. Ainoo mikä huolettaa on se et täytyykö laittaa toi nuorimmainen hoitoon ja se raastaa sydäntä :( Ainoo paikka mihin voisin sen laittaa on mun kummitäti joka on perhepäivähoitaja mut en tiedä ottaako se enää lapsia hoitoon ollenkaan.. No pitää miettiä sit et kantsiiko loppupeleissä kuitenkaan vaihtaa työpaikkaa JOS saan sen uuden työn. Mä olin kyl ajatellut et olisin viettänyt kesän kotona suurimmaks osaks eli tehny nykysessä työssä vaan viikonloppuja kesällä ja kärventynyt auringossa mut tää työpaikka mitä oon hakenut on kyl tosi loistava joten siitä ei kantsis kieltäytyä jos sen saa. Ääh miksi tää on niin vaikeeta? Sydän sanoo et ole lapsen kanssa kotona ja järki et hommaa itelles kiva työpaikka! Sit tulee aina se mieleen et onko tehnyt oikean ratkasun? Mä en muutenkaan tykkää hirveesti siitä et elämässä tapahtuu muutoksia, mut pitää vaan luottaa et menee parempaan suuntaan jos uskaltaa irrottautua vanhasta.. Mut eipä tästä elämästä tule mitään jos ei ota riskejä :)
Eilen oli myös xtravaganzan toinen ryhmätapaaminen ja se oli jo paljon parempi kun eka. Vetäjä oli mitä oli mut ryhmässä alkoi kehkeytyä jo keskusteluakin mikä teki tästä tapaamisesta mukavan. Mun teki mieli sanoo siellä niin paljon, mut aina kun kerroin faktoja asioista niin tuntui et se vetäjä katsoi mua oudosti ja en sit viittiny kertoo ihan kaikkee kun enhän mä ole se ryhmän vetäjä siellä.. Mutta kyllä silti harmittaa kun ihmiset puhui ongelmistaan niin niitä ei koitettu ratkoo tai ylipäänsä keksiä syytä mitä asialle pitäisi tehdä. No ainakin sitä tuntee itsensä fiksuks kun käy siellä tapaamisissa mut kyl mä välillä mietin et mistä mä oikein maksan..?
Tänään olis iltavuoro töissä ja pitäs hommata työtodistukset yms. kuntoon työhaastattelua varten. Oon pari kertaa ollut työhaastattelussa ja ekalla kertaa lähdin kotiin työpaikkalupauksen kanssa ja toisella taas sain soiton hetken päästä et työpaikka on mun. Tokalla kertaa en tosin ottanut työpaikkaa vastaan mikä oli ehken hiukan tyhmästi tehty, mut jos olisin ottanut niin en olis tässä nyt. Soittelin eilen pari työnantajaa läpi ja kaikki lupasi suositella mua et saan laittaa suosittelijoiks niitä ja uskon muutenkin olevani vahvoilla tän työpaikan kanssa mihin meen haastatteluun. Työ olis vuoropäällikön työtä ja luulisin et osaan kassajärjetelmänkin ja oon tehnyt tilauksia samasta tukusta mistä ne tilaa tavaraa joten osaan jo aika paljon asioita valmiiksi. Työmatka lyhenisi reilusti ja kun mua eilen soiteltiin haastatteluun niin se sanoi ettei ollut laittanut siihen ilmotukseen työ on vakituista osa-aikasta ja meidän perheellehän se sopii paremmin kun hyvin! Sanoinkin et mieluummin teenkin sellasta kun täyspäivästä tällä hetkellä. Olis kiva jos olis sellanen työ missä on maksimissaan 30h/viikko, tällä hetkellä vähempikin piisaa. Ainoo mikä huolettaa on se et täytyykö laittaa toi nuorimmainen hoitoon ja se raastaa sydäntä :( Ainoo paikka mihin voisin sen laittaa on mun kummitäti joka on perhepäivähoitaja mut en tiedä ottaako se enää lapsia hoitoon ollenkaan.. No pitää miettiä sit et kantsiiko loppupeleissä kuitenkaan vaihtaa työpaikkaa JOS saan sen uuden työn. Mä olin kyl ajatellut et olisin viettänyt kesän kotona suurimmaks osaks eli tehny nykysessä työssä vaan viikonloppuja kesällä ja kärventynyt auringossa mut tää työpaikka mitä oon hakenut on kyl tosi loistava joten siitä ei kantsis kieltäytyä jos sen saa. Ääh miksi tää on niin vaikeeta? Sydän sanoo et ole lapsen kanssa kotona ja järki et hommaa itelles kiva työpaikka! Sit tulee aina se mieleen et onko tehnyt oikean ratkasun? Mä en muutenkaan tykkää hirveesti siitä et elämässä tapahtuu muutoksia, mut pitää vaan luottaa et menee parempaan suuntaan jos uskaltaa irrottautua vanhasta.. Mut eipä tästä elämästä tule mitään jos ei ota riskejä :)
lauantai 9. helmikuuta 2013
Xtravaganza: Viikko 7
Mulle iski eilen joku ihmeen ärsytys itteeni kohtaan kun valitan vaan siitä ettei paino ole tippunut tarpeeksi ja ettei ketoosi ole mennyt päälle (oon taas syönyt siis pari päivää ruokaa), kun faktahan on se et multa on reilussa kuukaudessa tippunut kahdeksan kiloo joten ei kyl pitäis oikeesti valittaa yhtään :) Painoo on tippunut siltikin koko ajan vaikken ole ketoosissa ollut vaikkei tipukkaan montaa kiloo viikossa. Ja ennen kaikkee multa tasottu tosi nopeesti ketoosista poistuessa paino eikä noussut montaa kiloo ylöspäin, eikä junnannut kauaa paikallaan mitä monilla muilla tuntuu olevan ongelmana ketoosin jälkeen! Kyllä ihminen voi olla välillä tyytymätön itseensä vaikka kaikki on oikeesti ihan hyvin ja tällä tahdilla mä pääsen silti helpolla sinne toukokuun tavotteeseen et painan 80kg! No sisulla yritän taas ketoosia. Eilen töissä olikin taas helppo päivä alottaa tää touhu, mut nyt on sit hankala päivä edessä kun toi poitsu päätti herätä kunnolla ja kitisi osan yöstä niin on nukkunut huonosti ja kaiken lisäksi mennään tänään messuille josta lupasin lapsille metrilakua (mun heikko lenkkini), sen jälkeen anopille syömään ja sit vielä veljen tytön synttärit. Siis jos mä selviydyn nälkäsenä tästä päivästä niin selviydyn mistä vaan!! Sen verran nyt kuitenkin tiedän et oon elänyt niin vähillä kaloreilla nyt et mulla menee kohta kroppa säästöliekille jos en saa ketoosiin siirryttyä.
Mun tekis mieli niin paljon shoppailla uusia vaatteita mut koitan nyt pärjätä noilla kaksilla ihanilla espritin farkuilla ja muutamilla paidoilla. Imetystopit on auttamatta liian isoja ja kaksi on vaan sellasia ihan ok kokoisia. Mutta kun en enää halua ostaa imetysvaatteita kun koitan päästä eroon siitä. En oo nyt pariin päivään imettänyt päivisin ollenkaan ja hyvin on mennyt. Eilen poika oli tosi kiukkunen kun tulin puol kasin maissa illalla töistä kotiin ja annoin sit siinä jo rintaa vaikka nukkumaan menoon oli vielä aikaa. Voi sitä voiton riemusta onnen hymyä minkä poika irvisti isälleen maitoannoksen jälkeen. Tää olis paljon helpompaa jos toi poika huolis korvikemaitoo mut ei sit missään muodossa eikä mitään merkkiä, ei lämpösenä eikä kylmänä. Toisaalta taas mä oon ite ihan hajalla ajatuksesta et lopetan imetyksen mut kyllä tää elämä olis helpompaa jos en imettäs, etenkin yöt jotka meillä nukutaan vieläkin osittain tissi suussa. ..Tai nukutaan niin et syö 1-3 kertaa ja kun nukahtaa takas niin sit irrottaa kyllä rinnan suustaan joten ei nyt varsinaisesti nukuta tissi suussa mut mä haluisin saada ton pojan omaan sänkyyn nukkuun et saisin ton miehen kanssa avioelämämme takasin. Tällä hetkellä ne aviolliset velvollisuuden pitää hoitaa muualla ja se vaatii toisinaan mielikuvitusta enkä mö oikein osaa nauttia kunnolla muuta kun sängyssä niistä hommista.
Sit musta tuntuu et 2-3 viikon päästä mulla tulee ekat menkat synnytyksen jälkeen! On niin selkeet ovulaatio-oireet ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen et ihmettelen jos ei tuu! Tää on niin hauskaa kun ovisoireet tuo aina mukanaan vauvakuumeen jossain määrin (joo en siis kyl halua mitään vauvoja, mut en osaa selittää stiä tunnetta) ja tuntuu et kaututolpakkin näyttää hyvältä kun tekee niin paljon mieli seksiä! Oonkin ollut aika hiljanen sillä saralla pitkän aikaa, mut on ihanaa saada oman kehon toiminta takasin. Oon aika ailahtelevainen mun kiertoni aikana mut tunnen itseni voimalliseks niiden tunteiden vuoksi ja nyt kun mieskin on käynyt vasektomiassa niin mun ei tartte tappaa näitä tunteita millään pillereillä :) Ja en siis tarkota et mulla olis mitään pms oireita mut oon vaan voimakkaasti tunteva ja parhaiten sen kuvaa ehken niin et oon intohimonen kaikkea kohtaan.
Oon vasta 30 ja mies 31 ja joulukuussa mies siis kävi vasektomiassa kuten sovittiin. Mä sain kolmannen lapsen ja mies vasektomian kun ei mulle tahdo sopia mikään ehkäsy eikä kumit ole pitemmän päälle kivoja avioliitossa. Vielä en ole ehtinyt ainakaan harmitella asiaa mut sillon kun mies oli siellä toimenpiteessä niin kyllä se omalla tavallaan tuntu pahalta. Ollaan kuitenkin niin nuoria mut toisaalta mun vauvakuumeet ei taida lähtee vauvoja tekemällä eikä mun kroppa kyl kestä raskauksia kun lihon niin paljon ettei siinä ole enää mitään järkee (30-35kg per raskaus joka kerta). Kyl mä varmaan joudun vielä asiaa käymään läpi itseni kanssa kun tuo nuorimmainen ihanuus kasvaa ja kaverit saa lapsia niin se kuume kyl iskee saletisti. Vaikka onhan se helpottavaa et nyt voi keskittyä muihin asioihin kun oon tähän asti elänyt vaan silleen etten voi tehdä niin ja näin ja teen nyt vaan näin vaikken pidä asiasta kun kuitenkin olen kohta raskaan. Nyt mä voin elää todella niin et elän vaan itselleni ja nykyisille lapsilleni ja luoda meille hyvät olot ja elämän. Ja muutenkin koko odottaminen on aina niin pelottavaa ja tuskallista etenkin kun on ollut keskenmenoja niin en uskaltanut viimesimmässä odotuksessa olla yhtään levollinen kun pelkäsin niin kovaa vauvan menettämistä. Oon kiitollinen miehelle et mies meni toimenpiteeseen eli uhrautui meidän yhteiseksi hyväksi. Nyt vaan itse haaveilen siitä et saatas matkustaa miehen kanssa kahden ja viettää aikaa kahden! Olisi kyllä niin ihanaa päästä kesällä tekeen vaikka Viron reissu ihan kahden kesken kun pääsisi pois tästä hullun myllystä. Nautinhan mä tästä perhe-elämästä mut haluisin nauttia myös miehen kanssa kahden olosta ja siitä vapaudesta mitä siinä samalla saa kun pääsee tuulettumaan lapsista hetkeksi. Onneksi mies on samaa mieltä joten kahden keskisiä reissuja voi sillon järjestää :) Kahden vuoden päästä onkin meidän 10 -vuotis hääpäivä joten joku spesiaalireissu pitää olla sitä varten ja siihen mennessä aion olla painotavotteessa joka on 57kiloo!
Taitaa olla aika keitellä aamupuuroo nuorimmaiselle ja ottaa itselle kupillinen kahvia et pysyy hereillä joten huomenta vaan!
Mun tekis mieli niin paljon shoppailla uusia vaatteita mut koitan nyt pärjätä noilla kaksilla ihanilla espritin farkuilla ja muutamilla paidoilla. Imetystopit on auttamatta liian isoja ja kaksi on vaan sellasia ihan ok kokoisia. Mutta kun en enää halua ostaa imetysvaatteita kun koitan päästä eroon siitä. En oo nyt pariin päivään imettänyt päivisin ollenkaan ja hyvin on mennyt. Eilen poika oli tosi kiukkunen kun tulin puol kasin maissa illalla töistä kotiin ja annoin sit siinä jo rintaa vaikka nukkumaan menoon oli vielä aikaa. Voi sitä voiton riemusta onnen hymyä minkä poika irvisti isälleen maitoannoksen jälkeen. Tää olis paljon helpompaa jos toi poika huolis korvikemaitoo mut ei sit missään muodossa eikä mitään merkkiä, ei lämpösenä eikä kylmänä. Toisaalta taas mä oon ite ihan hajalla ajatuksesta et lopetan imetyksen mut kyllä tää elämä olis helpompaa jos en imettäs, etenkin yöt jotka meillä nukutaan vieläkin osittain tissi suussa. ..Tai nukutaan niin et syö 1-3 kertaa ja kun nukahtaa takas niin sit irrottaa kyllä rinnan suustaan joten ei nyt varsinaisesti nukuta tissi suussa mut mä haluisin saada ton pojan omaan sänkyyn nukkuun et saisin ton miehen kanssa avioelämämme takasin. Tällä hetkellä ne aviolliset velvollisuuden pitää hoitaa muualla ja se vaatii toisinaan mielikuvitusta enkä mö oikein osaa nauttia kunnolla muuta kun sängyssä niistä hommista.
Sit musta tuntuu et 2-3 viikon päästä mulla tulee ekat menkat synnytyksen jälkeen! On niin selkeet ovulaatio-oireet ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen et ihmettelen jos ei tuu! Tää on niin hauskaa kun ovisoireet tuo aina mukanaan vauvakuumeen jossain määrin (joo en siis kyl halua mitään vauvoja, mut en osaa selittää stiä tunnetta) ja tuntuu et kaututolpakkin näyttää hyvältä kun tekee niin paljon mieli seksiä! Oonkin ollut aika hiljanen sillä saralla pitkän aikaa, mut on ihanaa saada oman kehon toiminta takasin. Oon aika ailahtelevainen mun kiertoni aikana mut tunnen itseni voimalliseks niiden tunteiden vuoksi ja nyt kun mieskin on käynyt vasektomiassa niin mun ei tartte tappaa näitä tunteita millään pillereillä :) Ja en siis tarkota et mulla olis mitään pms oireita mut oon vaan voimakkaasti tunteva ja parhaiten sen kuvaa ehken niin et oon intohimonen kaikkea kohtaan.
Oon vasta 30 ja mies 31 ja joulukuussa mies siis kävi vasektomiassa kuten sovittiin. Mä sain kolmannen lapsen ja mies vasektomian kun ei mulle tahdo sopia mikään ehkäsy eikä kumit ole pitemmän päälle kivoja avioliitossa. Vielä en ole ehtinyt ainakaan harmitella asiaa mut sillon kun mies oli siellä toimenpiteessä niin kyllä se omalla tavallaan tuntu pahalta. Ollaan kuitenkin niin nuoria mut toisaalta mun vauvakuumeet ei taida lähtee vauvoja tekemällä eikä mun kroppa kyl kestä raskauksia kun lihon niin paljon ettei siinä ole enää mitään järkee (30-35kg per raskaus joka kerta). Kyl mä varmaan joudun vielä asiaa käymään läpi itseni kanssa kun tuo nuorimmainen ihanuus kasvaa ja kaverit saa lapsia niin se kuume kyl iskee saletisti. Vaikka onhan se helpottavaa et nyt voi keskittyä muihin asioihin kun oon tähän asti elänyt vaan silleen etten voi tehdä niin ja näin ja teen nyt vaan näin vaikken pidä asiasta kun kuitenkin olen kohta raskaan. Nyt mä voin elää todella niin et elän vaan itselleni ja nykyisille lapsilleni ja luoda meille hyvät olot ja elämän. Ja muutenkin koko odottaminen on aina niin pelottavaa ja tuskallista etenkin kun on ollut keskenmenoja niin en uskaltanut viimesimmässä odotuksessa olla yhtään levollinen kun pelkäsin niin kovaa vauvan menettämistä. Oon kiitollinen miehelle et mies meni toimenpiteeseen eli uhrautui meidän yhteiseksi hyväksi. Nyt vaan itse haaveilen siitä et saatas matkustaa miehen kanssa kahden ja viettää aikaa kahden! Olisi kyllä niin ihanaa päästä kesällä tekeen vaikka Viron reissu ihan kahden kesken kun pääsisi pois tästä hullun myllystä. Nautinhan mä tästä perhe-elämästä mut haluisin nauttia myös miehen kanssa kahden olosta ja siitä vapaudesta mitä siinä samalla saa kun pääsee tuulettumaan lapsista hetkeksi. Onneksi mies on samaa mieltä joten kahden keskisiä reissuja voi sillon järjestää :) Kahden vuoden päästä onkin meidän 10 -vuotis hääpäivä joten joku spesiaalireissu pitää olla sitä varten ja siihen mennessä aion olla painotavotteessa joka on 57kiloo!
Taitaa olla aika keitellä aamupuuroo nuorimmaiselle ja ottaa itselle kupillinen kahvia et pysyy hereillä joten huomenta vaan!
torstai 7. helmikuuta 2013
Senttejä lähtee :)
Uusia mittoja otettu taas, eli ekana ihan alkuperänen lähtötilanne :)
*Maha 129cm Nyt 119cm (-10cm)
*Reisi 69,5cm Nyt 66cm (-3,5cm)
*Lantio 114cm Nyt 108cm (-6cm)
*Käsi hauiksen kohdalta 40cm Nyt 36cm (-4cm)
*Rinnan ympärys rintojen alta 100cm Nyt 96cm (-4cm)
Hienosti on taas lähtenyt senttejä. Vyötäröltäkin pari ja reisistä 3,5cm muutamassaviikossa. Mä tunnun kaventuvan aika paljon alakropasta paremmin kun yläkropasta tällä hetkellä ja oon hiukan ehkä muotopuolen näkönen sen vuoks mut eiköhän painoo ala lähtee ylhäältäkin jossain vaiheessa :)
Paino huitelee 89kg:ssä, hiukan yli ja tsemppi on päällä, mutta ei ketoosin kera. Eilen kun eiv ieläkään ollut ketoosi päällä niin päätin et olkoon sit hitto vieköön! Söin salaattia iltapalaks muun perheen kanssa ja pari vuoksen piirakkaa. Kalorit jäi alas, mut hiilarit hyppäs yli sataan joten eipä ole toivookaan ketoosin kanssa. Hittooko mä näen nälkää ja kärvistelen kun ei se mihinkään johda?! No joo nyt on silti morkkis asiasta ja kaamee nälkä aamusta, ihan sellanen et oikein huonoo tekee kun on niin nälkä :( En mä silti noista jauheista luovu kun oon jotenkin niin mieltynyt niihin joten kohta aamupala jauhe tuolta ja katsellaan miten päivä lähtee käyntiin :) Eihän multa ollut tippunut jauheista huolimatta painookaan kun reilu kilo viikossa ja olin siihenkin hiukan pettynyt. Tosin ei kai pitäs valittaa kun painoo on lähtenyt 8kg reilussa kuukaudessa..?
Illalla töihin, huomenna töihin ja sunnuntaina astamessuille perheen kera lukuun ottamatta nuorimmaista joka menee viihdyttään anoppia messujen ajaksi :)
*Maha 129cm Nyt 119cm (-10cm)
*Reisi 69,5cm Nyt 66cm (-3,5cm)
*Lantio 114cm Nyt 108cm (-6cm)
*Käsi hauiksen kohdalta 40cm Nyt 36cm (-4cm)
*Rinnan ympärys rintojen alta 100cm Nyt 96cm (-4cm)
Hienosti on taas lähtenyt senttejä. Vyötäröltäkin pari ja reisistä 3,5cm muutamassaviikossa. Mä tunnun kaventuvan aika paljon alakropasta paremmin kun yläkropasta tällä hetkellä ja oon hiukan ehkä muotopuolen näkönen sen vuoks mut eiköhän painoo ala lähtee ylhäältäkin jossain vaiheessa :)
Paino huitelee 89kg:ssä, hiukan yli ja tsemppi on päällä, mutta ei ketoosin kera. Eilen kun eiv ieläkään ollut ketoosi päällä niin päätin et olkoon sit hitto vieköön! Söin salaattia iltapalaks muun perheen kanssa ja pari vuoksen piirakkaa. Kalorit jäi alas, mut hiilarit hyppäs yli sataan joten eipä ole toivookaan ketoosin kanssa. Hittooko mä näen nälkää ja kärvistelen kun ei se mihinkään johda?! No joo nyt on silti morkkis asiasta ja kaamee nälkä aamusta, ihan sellanen et oikein huonoo tekee kun on niin nälkä :( En mä silti noista jauheista luovu kun oon jotenkin niin mieltynyt niihin joten kohta aamupala jauhe tuolta ja katsellaan miten päivä lähtee käyntiin :) Eihän multa ollut tippunut jauheista huolimatta painookaan kun reilu kilo viikossa ja olin siihenkin hiukan pettynyt. Tosin ei kai pitäs valittaa kun painoo on lähtenyt 8kg reilussa kuukaudessa..?
Illalla töihin, huomenna töihin ja sunnuntaina astamessuille perheen kera lukuun ottamatta nuorimmaista joka menee viihdyttään anoppia messujen ajaksi :)
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Yksi tavote saavutettu!!
Uskomatonta!!! Aamulla mun uudet mustat farkut oli narulla vielä märät ja mietin et mitä hittoo laitan päälleni kun kaikki vaatteet roikkuu päällä ja en haluis laittaa kaameita kappahlin farkkuja joissa takataskut kyljissä ja muuteskin ne venähtää käytössä ihan kaameaksi päällä. No päätin sit kokeilla mun tavotefarkkuja jotka ostin 8.1.2013. En oo edes ajatellut koko farkkuja ja ne meni sillon sovittaessa päälle mut jäi ainakin 5-7cm auki ettei mennyt kiinni ja nyt ne on päällä ja täysin istuvat :) Ihanaa!
Jälleen yksi hyvä syy jatkaa tätä vaikka onkin nälkä ja kiukkunen olo eikä ketoosi ole mennyt päälle vielä. Eli kaksi tavotetta saavutettu: ensin meni vihkisormukset sormeen ja sit mahduin tavotefarkkuihin. Mikäs sit olis seuraava tavote? Nyt pitää keksiä jotain. Taidan ostaa taas yhdet farkut kaappiin ja parturikin voisi kutsua kun paino on 84kg..? Vois olla aika hyvät tavotteet näin aluksi. Etelän matka onkin sit palkinto toukokuussa kun olen saanut tästä vielä 10kg lähtemään ;) Ja miehelle sanoin et sit kun painan sen 57kg eli pääsen lopulliseen tavotteeseen niin sit mä lähden löhölomalle jonnekin ihan kaksin miehen kanssa (joo kukaan ei kyl huoli meidän loppua ryhmärämää hoitoon, mut yrittää voi aina :D ) Ei kun mä haluun sit tissien kiristysleikkauksen kun ne roikkuu miten sattuu! No mut katsotaan miltä kroppa näyttää sit kun tavote on saavutettu. Mut kyl mä olisin ihan valmis kirurgin luokse menemään jos ensin pudotan paljon painoo ja sit joku ei miellytä kropassa et saisin urakan lopuksi sitä hienosäätöö. Mut eipä taida olla ikinä rahaa sellaseen..
Jälleen yksi hyvä syy jatkaa tätä vaikka onkin nälkä ja kiukkunen olo eikä ketoosi ole mennyt päälle vielä. Eli kaksi tavotetta saavutettu: ensin meni vihkisormukset sormeen ja sit mahduin tavotefarkkuihin. Mikäs sit olis seuraava tavote? Nyt pitää keksiä jotain. Taidan ostaa taas yhdet farkut kaappiin ja parturikin voisi kutsua kun paino on 84kg..? Vois olla aika hyvät tavotteet näin aluksi. Etelän matka onkin sit palkinto toukokuussa kun olen saanut tästä vielä 10kg lähtemään ;) Ja miehelle sanoin et sit kun painan sen 57kg eli pääsen lopulliseen tavotteeseen niin sit mä lähden löhölomalle jonnekin ihan kaksin miehen kanssa (joo kukaan ei kyl huoli meidän loppua ryhmärämää hoitoon, mut yrittää voi aina :D ) Ei kun mä haluun sit tissien kiristysleikkauksen kun ne roikkuu miten sattuu! No mut katsotaan miltä kroppa näyttää sit kun tavote on saavutettu. Mut kyl mä olisin ihan valmis kirurgin luokse menemään jos ensin pudotan paljon painoo ja sit joku ei miellytä kropassa et saisin urakan lopuksi sitä hienosäätöö. Mut eipä taida olla ikinä rahaa sellaseen..
tiistai 5. helmikuuta 2013
Hyvä fiilis päivä :)
Hyvinhän tää taas sujuu :) Mun oli pakko tulla kirjottaan kun tänään on tullut niin monesta asiasta hyvä mieli! Olin aamulla 1,5 tuntia kävelemässä työkaverin kanssa metsällä koirien kanssa ja sen jälkeen käytiin kahvilla ja siellä työkaveri totes et "kyllä sä ootkin laihtunut" ja mulle tuli niin hyvä mieli :)
Sit se mistä olen niin onnellinen on se et yksi ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä meillä ja se oli laihtunut 24kg!!! Nyt se painaa enää 10kg enemmän kun mä ja oli lähdössä etelään ja mä sainkin sit antaa kaikki mun vanhat kesävaatteet sille niin sai matkavaatetta :) Mietinkin just et mihkä laitan niitä isoiks jääneitä vaatteita ja kun ne meni ystävän päälle niin tuli niin sanoin kuvaamattoman hyvä fiilis!
Sit vaihdoin työkaverin kanssa vielä vuorojakin niin et sain tän päivän töistä vapaaksi niin mikäs tässä on ollessa.
Nyt vaan odottelen et joku mun hakemista työpasikoista katsois et mut voisi edes soittaa työhaastatteluun, niin tuntisin itseni edes jonkun arvoseks työelämässä..
Sit se mistä olen niin onnellinen on se et yksi ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä meillä ja se oli laihtunut 24kg!!! Nyt se painaa enää 10kg enemmän kun mä ja oli lähdössä etelään ja mä sainkin sit antaa kaikki mun vanhat kesävaatteet sille niin sai matkavaatetta :) Mietinkin just et mihkä laitan niitä isoiks jääneitä vaatteita ja kun ne meni ystävän päälle niin tuli niin sanoin kuvaamattoman hyvä fiilis!
Sit vaihdoin työkaverin kanssa vielä vuorojakin niin et sain tän päivän töistä vapaaksi niin mikäs tässä on ollessa.
Nyt vaan odottelen et joku mun hakemista työpasikoista katsois et mut voisi edes soittaa työhaastatteluun, niin tuntisin itseni edes jonkun arvoseks työelämässä..
lauantai 2. helmikuuta 2013
Xtravaganza: Viikko 6
Ketoosin haku jälleen päällä :) Toinen onnistunut päivä jo takana! Loppui syöpöttelyn ja makeanhimo täysin kun vetäs kerralla herkkuja isomman satsin. Uudelleen ketoosille siirtyminen on ollut nyt tosi helppoa - ainakin kahden päivän ajan. Maha ei ole ainakaan vielä reagoinut tähän, mut syön edelleen nyt viikon vielä nexiumia tupla-annosta ja vaihdan viikon päästä pienempään annokseen ja toivon et maha kestää.
Mulla oli tänään meandi kutsut (joo tuli taas kalliiksi) ja ei tehnyt yhtään mieli herkkuja. Nälkäkään ei ole pahemmin vaivannut. Aamulla herätessä oli todella kova päänsärky, mut luulen sen johtuneen siitä et oon taas purrut yöllä hampaita kovaa yhteen. Panadol ei vienyt särkyä, mut burana vei lopulta. Huomenna on ehkä kovin koetinkivi tässä kun meen leffaan lasten kanssa ja lupasin lapsille popcornia ja se on ihan tautisen hyvää :P Mut en mä sorru, kolmas päivä jo ja ketoosi alkaa häämöttään :) Tilasin Meandilta muutaman vaatteen itselle ja otin taas kokoa liian pieniä tarkotuksella et on sit mitä odottaa. Pitää varmaan ottaa joskus kuva mun meandipakkomelteestä eli kuva miten paljon mulla on vauvan vaatteita niiltä ostettu! Mut onpahan toi miltei 10kk poika niin söpö kun se pitää niitä vaatteita :)
Vuosien mietinnän jälkeen sain viimeinkin aikaseks tehdä itselleni cv:n! Uskomatonta, hyvä minä! Sit lähtikin kolme työpaikkahakemusta liikkeelle. Joudun vaan taisteleen kovaa itseni kanssa kun en haluis millään laittaa tota poikaa hoitoon ja tiedän et luultavasti olis pakko jos saisin uuden työpaikan. Nykyinen on ihan ok, mut koen etten pääse siellä oikein eteen päin kun mut alennettiin uusien omistajien myötä myymäläpäälliköstä rivityöntekijäksi ja tiedän et musta olis parempaankin työhön. Työkaveritkin on ihan ok mun nykysessä työpaikassa, mut silti mä jotenkin kaipaan jotain muuta.. Tekis mieli lähtee kouluunkin mut tässä lähellä ei oikein oo mitään sellasta koulua johon haluisin ja musta ei ole kyl muuttamaan pois nykysestä asuinpaikasta kun tykkään olla täällä ja sukulaiset on kaikki täällä + miehen työpaikka tietty. Enkä mä haluis lapsia laittaa muuttaan kun niillä on kaverit ja hyvä koulu täällä..
Mut näillä mietteillä nukkumaan..
Mulla oli tänään meandi kutsut (joo tuli taas kalliiksi) ja ei tehnyt yhtään mieli herkkuja. Nälkäkään ei ole pahemmin vaivannut. Aamulla herätessä oli todella kova päänsärky, mut luulen sen johtuneen siitä et oon taas purrut yöllä hampaita kovaa yhteen. Panadol ei vienyt särkyä, mut burana vei lopulta. Huomenna on ehkä kovin koetinkivi tässä kun meen leffaan lasten kanssa ja lupasin lapsille popcornia ja se on ihan tautisen hyvää :P Mut en mä sorru, kolmas päivä jo ja ketoosi alkaa häämöttään :) Tilasin Meandilta muutaman vaatteen itselle ja otin taas kokoa liian pieniä tarkotuksella et on sit mitä odottaa. Pitää varmaan ottaa joskus kuva mun meandipakkomelteestä eli kuva miten paljon mulla on vauvan vaatteita niiltä ostettu! Mut onpahan toi miltei 10kk poika niin söpö kun se pitää niitä vaatteita :)
Vuosien mietinnän jälkeen sain viimeinkin aikaseks tehdä itselleni cv:n! Uskomatonta, hyvä minä! Sit lähtikin kolme työpaikkahakemusta liikkeelle. Joudun vaan taisteleen kovaa itseni kanssa kun en haluis millään laittaa tota poikaa hoitoon ja tiedän et luultavasti olis pakko jos saisin uuden työpaikan. Nykyinen on ihan ok, mut koen etten pääse siellä oikein eteen päin kun mut alennettiin uusien omistajien myötä myymäläpäälliköstä rivityöntekijäksi ja tiedän et musta olis parempaankin työhön. Työkaveritkin on ihan ok mun nykysessä työpaikassa, mut silti mä jotenkin kaipaan jotain muuta.. Tekis mieli lähtee kouluunkin mut tässä lähellä ei oikein oo mitään sellasta koulua johon haluisin ja musta ei ole kyl muuttamaan pois nykysestä asuinpaikasta kun tykkään olla täällä ja sukulaiset on kaikki täällä + miehen työpaikka tietty. Enkä mä haluis lapsia laittaa muuttaan kun niillä on kaverit ja hyvä koulu täällä..
Mut näillä mietteillä nukkumaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)