Viikko reissuun enää!

Ihanaa kun on ollut niin aurinkoista säätä! Matkakuume kasvaa entisestään hyvän sään myötä ja viikon päästä starttaakin lentokone kohti Turkkia. Tänään olis vielä iltavuoro töissä, sitten pari vapaapäivää, sit kolme työvuoroa ja sit alkaa vapaat jotka kyl tulee niin tarpeeseen. Reissun jälkeen alkaakin sit Fitfarmin morsiandieetti ja saa tää lusmuilu laihiksen suhteen loppua hetkeks aikaaa! Oon ihan toivoton kun aina menee pari viikkoa hyvin ja sit menee ainakin 2-3 viikkoa huonosti niin ollaan ihan plus miinus nolla tilanteessa koko ajan ja alkaa vituttaan kun koko kevät on mennyt ihan surkeesti laihistelun kanssa! Tuntuu tää nykyinen paino olevan se mistä kroppa pitää kiinni kynsin ja hmpain. Tän verran mä painoin ennen nuorimman odotusaikaa useamman vuoden ja en sitten millään saanut tiputettua painoo pois ja nyt on tilanne sama. Oon miettinytkin et pitäiskö oikeasti alkaa hyväksyä jo ittensä tämmösenä ja lopettaa laihduttaminen kun tuloksena on joka kerta armoton vitutus ja pettyminen. Kävi mielessä et kun oon aina ollut lihava, et onko mun kropalle enää edes luonnollista olla normaalipainoinen, eikä sinänsä kai pitäis valittaa kun kunto on suhteellisen hyvä ja vointikin, joten tuntuu tyhmältä valittaa. Jos toi morsiandieetti ei tuo toivottuja tuloksia niin lopetan sit koko laihdutustouhun ja oon sit semmonen kun oon. En mä muutenkaan halua olla semmonen joka laihduttaa koko loppuelämänsä ja sit tuloksena on se et painan miljoona kiloo, kun laihduttaminen tuo vaan lisää kiloja - ja näin on käynyt monelle mun tuntemalle ihmiselle. Ainoa tavote mitä haluan ottaa tulevaisuuteen on se et luopuisin sokerista, eli mä haluisin et voisin aloittaa ihan koko loppuelämän mittaisen sokerilakon. Oon pohtinut todella paljon sitä ja kun sokeri saa aina olon niin kurjaksi niin haluaisin luopua siitä. Vaikeeta siitä tulee ja se on sit semmosta päivä kerrallaan juttua aluksi. Viimeksi en pärjännyt edes yhtä kokonaista kuukautta ja haluan nähdä ja kokea millaista elämästä tulee kun siitä luopuu kokonaan ja pakko mun on onnistua kun oon pystynyt luopumaan tupakastakin - nyt vaan pitää käydä sama kamppailu läpi itsensä kanssa ja miettiä niitä syitä miksi en halua enää sokeria syödä. Jokin raja siihen pitää siis laittaa, eli esimerkiksi voinko syödä jogurttia tai viiliä, tai suklaapuuroa tms. Mut se on varmaa, et karkit, keksit, jäätelöt yms. on historiaa. Hunajaa ja makeutusaineita voin käyttää tarvittaessa, ebnkä ala kyttäämään lukeeko jossain ruoan tuoteselostuksessa sokeri, mutta pois jää siis sellaiset mitkä todella on pelkkää sokeria. Kyllä maistui niin taivaalliselta kun poika tarjos mulle eilen Milka -suklaata, mut mitä siitä sain? -No armottoman väsymysolon, niin et tuntui kuin olis taju lähtenyt ja tommosta mä sit vedän maun vuoksi vaikka olo tulee ihan kamalaksi, enkä mä syönyt sitä suklaata edes paljoo!

Näin käynnistyy tää päivä ja nyt odotellaan muutama tunti ja lähdetään mun vanhempien luona käymään :)

Keväästä terassilla nauttimassa.

"Avomies" ja minä erojuhlissa :)

Häälehtien selailua auringossa terassilla ja vilahtaahan kuvassa mun hääpukukin!

Eilinen treeni kuntosalilla. Ei mee enää tunnissa 1000kcal rikki, ei sitten vaikka mitä tekis kun paino on laskenut ja kunto noussut.

Aurinkoa jaloille <3

Ero on nyt virallinen

Mulla on tänään aamuvuoro, jonka jälkeen tuun kotiin, vien lapset anopille, meen koiran kanssa lenkille ja sit saan muutaman tunnin nauttia omasta seurasta! Ihanaa! Taidan syventyä kirjottamisen pariin pitkästä aikaa, jos vaan jaksan. Kauheesti tekis mieli kirjottaa, mutta  kun ei ole aikaa ollut siihen yhtään.

Meidän juniorilla on tänään 2 -vuotissyntymäpäivä ja eilen tuli virallinen päätös käräjäoikeudesta että me ei miehen kanssa olla enää naimisissa! Hui! Jännää ja pelottavaa ja mies ei luvannut eilen mennä mun kanssa kihloihin kun meillä on nyt tää parisuhde :D Mut eipä häihin ole enää kun kolme kuukautta, vaikka ihan vähän kirpasee ettei ens viikon maistraattiin meno onnistunutkaan - toisaalta ihanaa saada ihan aidot häät kesällä.

Kävin salillakin eilen ja ei se treeni nyt vieläkään superhyvin kulkenut - paremmin kyllä kun keskiviikkona, mutta en ole tyytyväinen. Pidän nyt sit edessä olevan viikon kevennysviikkona ja ihan hyvään väliin tuli kun sain eilen jäykkäkouristusrokotuksen ja käsi on ihan kipee sen takia. Nuorimmainen sai samalla kertaa hepatiittirokotuksen ja täytyy myöntää et oli hyvä rokottaja kun ei edes huomannut et se pisti, ei edes juniori! Illalla kyllä sitten poitsun kanssa voivoteltiin meidän "pipejä" ja otettiin laastarit yhdessä pois. Ja kun tänään tuli pikkumiehelle ikää se 2 vuotta, niin eilen tuli pottaan ekaa kertaa isompi hätä, muutenhan on saatu hienosti pissoja tuleen sinne ja eilenkin poika oli ilman vaippaa koko illan, eli hienosti alkanut pottailu!

Kolme viikkoa lomaan ja mun pomo sanoikin juuri ettei saanut laitettua mulle juurikaan vapaita ennen reissuun lähtöä, eli kolmen viikon putki nyt sit päällä. Ens viikolla sentään on kaksi päivää vapaata, mut siitä eteen päin ilmeisesti ei ole, eikä se nyt haittaakaan kun on se matka ja tartten nyt hyvät tilit kun häät lähenee! Toivottavasti löydän Turkista jotkut ihanat kengät häihin itelleni niin olis sit semmoset joita ei heti tule vastaan Suomessa!

Väsymystä ilmassa

Menipäs vapaat nopeesti ja ennen kaikkea miks mua väsyttää ihan tolkuttomasti? Tulevan loman takia? Oon ollut ihan sumussa pari päivää ja epäilen et osittain vois olla siitä et parina päivänä harrastin sitä juoksua ja vedin ihan överisuuren liikuntamäärän. Kävin salilla keskiviikkona ja en meninanut jaksaa yhtään mitään. Teki mieli itkee kun kroppa oli niin väsynyt ja raskas, joten vedin kevyen treenin ja menin infrapunasaunaan lepäilemään. Illalla tein vielä lenkin oman ja hoitokoiran kanssa, mut eileninenkin meni ihan sumussa vielä. Ihan kun olis raskaana, mut se nyt on täys mahdottomuus, väsymys vaan tuntuu samalta kun alkuodotuksesta. Eilen mentiin miehen kanssa yhdeksältä nukkumaan ja yritettiin kahdeksasta yhdeksään selvitä illan kitutunnista kun laitettiin lapsia nukkumaan - ihan hirveetä kun väyttää niin ettei jalat meinaa kantaa ja silti on pakko vaan jaksaa kun on noi lapset. Parin päivän lapsivapaa aika ei tekis pahaa..

Oon saanut kivoja kommentteja painoon liittyen kun miehen veli totes mulle pari päivää sitten et "sä Niina kutistut silmissä" ja eilen mummi totes et "herranjestas sä oot kyl laihtunut" :) Tulee hyvä fiilis ja into tähän hommaan kun joku huomaa edistystä ja loppupeleissä alan olla jo sen verran hoikassa kunnossa kuitenkin et pienemmätkin kilomäärät huomaa paremmin.

Lähden tästä kohta salille ja sit meen nuorimmaiselle ottaan hepatiitti rokotteen ja itelle jäykkäkouristuksen et saadaan hyvilä mielin lähtee  kolmen viikon päästä reissuun :)

Juoksukoukussa?

Eilen oli mahtava päivä!!! Pääsin töistä pari tuntia aiemmin odotetuille vapaille ja tuli ihan hirvee himo lähtee juoksemaan. Toissa päivänä juoksin puoli tuntia kuntosalilla taas kevyesti ja vedin hirveen tehotreenin päälle ja eilen sit iski ton auringon vuoksi ihan hirvee juoksukaipuu ja niinhän mä vedin mun juoksutakin ylle ja lähdin juoksemaan. 35minuuttia jaksoin, syke kävi korkeimmillaan 173 ja melkein koko ajan pyöri 156-166, eli aika korkealla mut jaksoin tosi hyvin silti ja fiilis oli loistava sen jälkeen. Kävin sitten vielä koiran kanssa lenkinkin illalla ja nyt seuraavan päivän aamuna jalat on raskaan tuntuiset. Juoksin tietyn lenkin mitä kävelen koiran kanssa yleensä ja kun siinä menee yleensä tunti, niin nyt meni tosiaan se 35 minuuttia, eli oli ihan hyvä vauhti päällä. Nyt vaan odotan et saan vietyä nuorimmaisen hoitoon niin pääsen rääkkitreeniin salille ja sit sinne infrapunasaunaan. Painokin oli tänä aamuna 75,7kg, eli välitavote on saavutettu pian ja VIIMEINKIN mikäli tää innostus nyt jatkuu tässä ja paino suvaitsee tippua. Olis kyl ihan liian huippua olla kesällä alle 70kg painoinen ja sit tavoitteeseenkaan ei olisi enää matkaa kun reilu 10kg :) Nyt olis vielä noin 18,3kg lopulliseen tavotteeseen.

Sit ihmettelin miehelle eilen kun mun mahaan sattui juokseminen ja se oli kipeytynyt jo salilla edellisenä päivänä ja se oli semmosta erilaista mahakipua. Mies sit totesi et taitaa johtua siitä et syvät vatsalihakset on päässeet treenin alle ja niinhän se kyl on nyt kun tarkemmin ajattelee, eli juoksu on ihan loistavaa treeniä niillekin kun muuten tulee treenattua lähinnä noita uloimpia.

Oli niin lämmin päivä eilen tossa terassilla et piti oikein hihattomalla paidalla ottaa aurinkoa. Oon varmaan ollut hauska näky kun tien toisella puolella on varjoinen kävelytie ja sinne tuulee niin siellä oli ihan hiton kylmä ja mä otan aurinkoo puoli alasti meidän terassilla mihin ei tuule ja lämpöö oli yli 20 astetta :D

Vapaata edessä!

Ei mulla sit vissiin ollutkaan silmätulehdusta kun meni itellään ohi paerissa päivässä silmän kutina ja nyt silmä tuntus olevan ihan kunnossa..? No mut hyvä näin. Tänään pitää vielä rutistaa työvuoro ja sit mulla onkin kaks päivää vapaata, joista toisen saan pitää iltapäivään asti mies ja lapsivapaata aikaa. Ennen olisin varmaan hakenut kerkkia ja tuijottanut telkkaa, mut nyt odotan vaan et pääsen salille vetään rääkkitreenin ja sit meen infrapunasaunaan ja solariumiin, eli hellittelen itteeni kunnolla kun ei ole kiire mihinkään :) Ei millään malttaisi odottaa huomista! Tein eilen tähän astisista omista treeneistä tehokkaimman ja olo oli loistava mut hemmetin väsynyt treenin jälkeen. Juoksin ensin juoksumatolla puoli tuntia ja sitten hirvee hikitreeni siihen päälle, eikä silti ole paikat yhtään kipeenä tänään. Jalkoihin mun pitää panostaa tosi paljon kun askelkävely ei millään tahdo sujua, ei vaikka oon kesästä asti sitä tehny. Jalat ei vieläkään kestä sitä et lisäisin painoja käsiin, mut silti jalkaprässissä kyl nousee sata kiloa, et tuntuu jotenkin hassulta. Sit mulla tuntuu se askelkävely ihan ihmeellisissä lihaksissa ja jotenkin polvet ei tykkää siitä. Fyssarihan käski mun tehdä sitä paikallaan, mut kun se olis kävellen paljon tehokkaampi!

Hain piruuttani Jutan uuteen superdieetit ohjelmaan, kun olis niin kiva saada apua tän projektin loppuun viemisessä, mut tiedänhän mä etten mä pääse siihen ohjelmaan (ehkä hyvä niin) kun varmasti on niitä jotka tarttee apua mua enemmän. Kyl mä tähän pystyn kunhan vaan motivaatio pysyy kasassa ja kyse ei ole siitä ettenkö mä osais. Viime tekstin jälkeen päätin vetästä hiilarit alas ja pyrin nyt jättään ne alle 80g/vrk ja oon taas ilman makeeta. Katotaan kauan nyt kestää, mut olo on tosi hyvä kun en ole syönyt makeeta ja ennen kaikkea maha on taas kunnossa kun en oo syönyt leipää!

Tyttö valittaa korvaansa joten saa nähdä tuleeko tässä lääkärireissu vielä parin päivän sisällä. Onneksi noi sairastaa nyt eikä sit kun toukokuussa mennään reissuun!

Miksi tää on niin vaikeeta?

Voi miksi laihduttaminen on niin vaikeaa ja miksi mä en opi pääsemään irti makean syönnistä ja miks hitossa oon saanut silmätulehduksen!?!?! WTF!?! Tässä tän aamun pohdintoja.. En tiedä mistä olen repinyt silmätulehduksen itelleni kun kellään muulla ei vielä onneksi meidän perheessä sitä ole. Töistä sit vissiin?

No mut päällimmäisenä asiana mua nyt mietityttää tää mun ns. elämäntaparemontti. Mua ahdistaa tää koko homma kun mä en vaan osaa! Joo 30kg on lähtenyt ja se on hienoa, mutta fakta on se, ettei multa ole tippunut lokakuun jälkeen painoa kuin 3kg vaikka oon kuinka yrittänyt! Ja musta tuntuu, että mitä enemmän mä yritän, niin sitä huonommin menee. Voi miksi tää on niin vaikeeta? Mulla on kaikki avaimet käsissä ja mä tiedän miten pitää toimia ja aina hetken pystyn elämään sen mukaan, että painoa voisi tippua, mutta kun sitä tippuu niin hitaasti kerrallaan, että menetän motivaation ja alan taas ahmimaan makeeta. En liho, kun liikun niin paljon, joten tällä hetkellä tilanne siis se et voin syödä lähes miten paljon vaan, niin paino ei onneksi nouse, mutta kun voisin olla fiksu ja hyödyntää tilannetta toisinkin. Oon nyt semmosessa painossa että ennen odotusaikaa taistelin näissä samoissa lukemissa ja en sitten millään meinannut saada painoa laskemaan silloinkaan, eikä se laske nytkään. Fitfarmin ajoiltakin mua harmitti kun toiset veti samalla dieetillä pois reilusti yli 20kg ja multa lähti tosi hitaasti painoa. Mulle sanottiin, et se on normaalia, et toisilla kroppa pitää tiukemmin painosta kiinni, mutta miksi juuri mun pitää lukeutua niihin ihmisiin? Kyllä mulla on käynyt mielessä kaikki nutrilettienkin syömiset jo, mutta oikeasti mulla on kieroutunut suhde sen makean kanssa. Eilenkin huomasin taas, ettei mulla ole mitään tolkkua kun alan syödä sitä. Ensin taistelen itseni kanssa etten ota, sit tulee vaihe, et no jos vähän niin menee himo ohi ja sitten kun saan sitä vähän niin haluan sitä lisää ja lisää ja lisää! Luulisi että tulis edes huono olo jossain välissä, mutta kun ei tule ja mä oikeasti pystyn syömään aivan tolkuttomasti makeeta ja mitä enemmän syön, niin sitä enemmän mä haluan sitä lisää. Eihän semmosessa ole mitään järkeä!? Mä en enää tiedä mitä mä tekisin itseni kanssa.. Pitää varmaan alkaa röökin poltto uudelleen kun ennen sai sillä korvattua makeen syömistä ja painokin karisi kivasti.. -Ei vaan, toi oli huono vitsi.. Mä oon miettinyt et pitäisköhän mun käydä jossain psykologilla juttelemassa mun suhteesta tohon makeeseen ja etsiä syitä mistä se johtuu. Mulla on tosi hyvä olo kun en syö ollenkaan makeeta, mutta sitten jossain vaiheessa aina tulee se etten kertakaikkiaan enää voi olla ilman - ja sit kun saan sitä niin tuntuu et aivoissa naksahtaa ja tulee semmonen superhyvän olon tunne, en osaa selittää mut voisin luokitella kyllä tän tilanteen siks et karkki on kun huume ja ainakin mun aivot saa hyvät kiksit siitä.. Huoh.. Tulipahan vaahdottua taas. Lopulta kyse taitaa kuitenkin olla ihan mun omasta tahdon lujuudesta ja sitä ei nyt vaan sit ole..? Mieli on apee osittain sen vuoksi ettei taaskaan ole mun hyvin alkanut laihdutus onnistunut, mutta myös siksi, että aina kun olen syönyt makeeta paljon edellisenä päivänä, niin seuraavana päivänä on ihan "krapulainen" olo ja en tarkoita nyt henkistä puolta vaan fyysistä.

Alla tilanne kuvat mikä muutos on tapahtunut. Kaikesta huolimatta mä olen kuitenkin kiinteytynyt hirveesti lokakuulta vaikka painoo ei ookkaan paljoo lähtenyt, et on toi lenkkeily ja salilla käynti ainakin sen puolesta ollut hyödyksi :)