Joulun laittoa

Oon tunnelmoinut joulua sen pienen hetken mitä ehdin olla yksin tänään kotona. Laitoin tonttuja ikkunoihin ja jouluvalot ikkunoihin ja kun otin muut joulukoristeet esille, niin itkuhan siinä taas pääsi kun ne oli ihan meidän Emman karvoissa. Joululaulut ja edesmenneen koiran karvat ei siis sovi yhteen ollenkaan, jos joulua laittaa tämmönen yliherkkä perheenäiti :D Mies lupasi hakea joulukuusen mulle maanantaina ja nyt vaan nautiskelen kun on edes vähän siistiä (ei parane katsoa lasten huoneisiin). Mieli on varmaan niin herkällääkun tänään olipsykologikäynti ja jotenkin sen jälkeen on vaan semmonen olo et meinaa itku tulla koko ajan. Kai se johtuu siitä, että siellä sa sanoa ääneen ihan kaiken mikä mieltä painaa, eikä kukaan tuomitse mun tuntemuksia. Hetken aikaa tuntui jo, että oli helpompaa, mutta esikoinen on pitänyt huolen, että tän äidin sydän on taas täynnä huolta ja murhetta. Tänään on taas sellainen olo, että haluaisin vaan käpertyä sohvalle ihan yksin ja itkee siellä pois tätä ahdistusta. Miks tuntuu, et töissä on nykysin paljon helpompaa olla kun täällä kotona..? Tai kai mä vaan osaan olla murehtimatta siellä kun on niin paljon muutakin ajateltavaa.

Olin saanut töissä asiakkaalta hyvää palautetta asiakaspalvelusta ja se tuntui kyllä tosi hyvältä. Saan hyvää palautetta kyllä itse kassalla suoraan asiakkaaltakin, mutta kirjallinen palaute on aina kivempi :) Huomenna mennään miehen kanssa kirjoittamaan pankkiin lainapapereita ja ens vuoden alussa toivottavasti päästään remontoimaan taloa. On ollut tosi ihanaa yhdessä suunnitella remontteja ja haaveilla miten mitäkin tehdään!

Sain psykologilta "kotiläksyks" tehdä elämänjanatehtävän, johon mun pitää kirjottaa tapahtumia mun elämänvarrelta ja kirjoittaa niihin liittyviä tunteita. Nauroin sille et teenkö kokonaisen kirjan kun pääsen vauhtiin, ettei ihan yksi tunti taida riittää mun tunneskaalojen selvittelyyn. Sit harmittelin sitä, että se mun psykologi vasta opiskelee psykoterapeutiks, et olis ollut tosi ihana olla sen "potilas" ja se meinas et se saa keväällä ottaa ns. koepotilaita iteleen ja voisin ehkä olla yksi niistä. Voi olisin niin onnellinen jos mun ei tarttis lähtee etsimään uutta terapeuttia vaan saisin jatkaa tän nykyisen kanssa :)

Kodinhoitohuoneen maalattu ovi jouluisen koristeen kera.

Olohuone joulukuosissa. Laitoin uuden maton lattialle, vaikka ei se taida enää ollla valkoinen kun olohuoneen uudet kalusteet saapuu tammikuussa..?

Mun eteisen ylpeys ja ovet uudella maalipinnalla.

Keittiö sai tälle joululle uudet verhot tuunattuna anopin vanhoista verhoista. En viitsi ostaa uusia ennen kuin näen millaiset sinne sopii keittiön tuunauksen jälkeen, mutta noi verhot onkin tosi kivat :)

Liian suuresti tunteva..

..olen minä siis! Mä en ole masentunut :) Mun ongelmani on se, etten osaa hallita mun tunteita, jotka on tosi voimakkaita ja ne vie yksinkertasesti multa kaikki voimat, siitä johtuu se, et oon fyysisesti ja henkisesti koko ajan väsynyt. Lääkkeet tähän ei varsinaisesti auta, paitsi voisi viedä pahimman ahdistuksen pois, mutta tähän saa juuurikin apua sieltä psykoterapiasta, jossa mulla on mahdollisuus oppia hallitsemaan mun tunteita. Kuten mun psykologi sanoi, niin tällainen tunteminen on mun vahvuuteni, mutta se voi olla myös musertavaa hallitsemattomana ja tää on kuulemma tyypillinen ongelma kirjoittajille :D Enkä ole ainoa joka yli kolmekymppisenä siten alkaa hajoilla, kun ei enää jaksa ja kestä. Voi kuinka monet verikokeet multa on otettu kun on mietitty mistä mun väsymys johtuu ja aina vaan olen terve kuin pukki! Psykologi kuvasi  tätä mun tilannetta niin, että kun normaali ihminen käy tietyt tunneskaalat läpi yli kahdeksassa tunnissa, niin mä teen sen parissa tunnissa kun koko ajan murehdin jotain asiaa. Murehdin, et miten mun nuorin pärjää hoidossa, miten mun mies jaksaa kotona lasten kanssa, miten mun nuorimmalle käy, jos joku sitä hoitava saa sairauskohtauksen, miten isommat lapset pärjää kotona kun ovat kahden. Sit murehdin jos mie tulee normaalia myöhempään kotiin töistä, et mitä sille on käynyt, miksi joku ei vastaa puhelimeen, et mitä sille on käynyt ja murehdin kaikkien murheita ja murehdin uutisia joissa lapsille on tapahtunut jotain pahaa ja pystyn järkyttymään työpäivästä, jolloin meille tuli sairaita lapsia sinne niin paljon, että vieläkin on itku herkässä. Mä murehdin kun en ehdi siivota tarpeeksi ja muerhdin miten asiat hoidetaan töissä ja delegoinnin sijaan teen ne mieluummin itse, kun tiedän/luulen olevani parempi tekemään sen homman ja tadaa! Näin on pieni pää kuormitettu niin täyteen murheita ja mietteitä, ettei mun termostattti enää pysty suodattamaan niitä asioita. Toisaalta jokin pieni asia pystyy saamaan mut niin superhyperonnelliseksi, että tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja pystyn kokoomaan itteeni niin paljon rakkautta, että se meinaa saada mut itkemään (nimerkillä tuijottelin synnärillä omia lapsia ja itkin kun ne oli niin ihania ja kaikki luuli et oon masentunut). Mun siskon lapsen syntymä sai mut itkemään ja toisinaan toi mieskin saa mut niin onnelliseks et tekee mieli itkeä. Huh, mä olen kyllä outo!

Nukuin just 12,5h yöunet, kun ihana anoppi otti nuorimmaisen yökylään :) Eilen oltiin isomapien lasten kanssa Funparkissa ja tänään on iltavuoro töissä, huomenna aamuvuoro ja sen jälkeen mummun ja mun tytön kanssa mennään teatteriin.

Sain inspiraation maalata meidän panelit viimeinkin valkolakalla ja voi miten hienot tulee :)

Tästä vähän perjantaipäivän treenifiiliksiä personaltrainerin kanssa :D Prässissä 100kg + mun pt Heini!

Tässä valkolakkaukset alkutekijöissään paneeleihin. Ovi on sen värinen kun paneelit oli ennen.

Tässä näkymää maalatuista paneeleista. 

Torstaiaamun kuulumisia

Ah viimeinkin vapaata parin todella rankan työvuorokauden jälkeen. Tosin kaksi edellistä vuorokautta oli kaiken sen raatamisen aevoista töissä siivoamisen ja desinfioinnin parissa, kun useampi sairas lapsi pääsi sen vuoksi pitämään hauskaa! Ei sitä voi edes käsittää miten suuri palkinto pienen lapsen riemu on ja itku oli eilen koko päivän herkässä niiden lasten riemun vuoksi. Mä olen niin onnellinen, että mmun lapset on terveitä ja toivon koko sydämestäni, että ne kanssa pysyy terveenä!

Lähiaikoina oon vaan ottanut tavotteeksi, että mun elämän päätarkotus on nukkua :D Kun kerran väsyttää, niin sitten nukutaan ja levätään. Oon nyt viikon syönyt mäkikuismaa ja voi olla, että kuvittelen, mutta olo on tasaantunut paljon - tiedä sitten johtuuko mäkikuismasta vai levosta, tai kenties molemmista.. Oon nukkunut öitäkin nyt melko hyvin kun päädyin kokeilemaan luonnontuotteita. Menin apteekkiin ja katselin luotaistuotehyllyä. Myyjä tarjosi mulle ensin melatoniinia, mutta kun mulla ei ole nukahtaminen ongelmana, vaan se et pysyn yöllä unessa, enkä nukkuis niin levottomasti. Löysin sit luontaistuotteen nimeltä Sedonium. Se pitää ottaa 0,5-1h ennen nukkumista ja mulla ainakin tunnin sisällä lääkkeen otosta tulee ihan tolkuton väsymys ja oon nukkunut yöni kun tukki! En muista et olisin nähnyt yhtään uniakaan, mikä tuntuu positiiviseltä asialta tällä hetkellä. Katsellaan mihin tää olotila tästä menee, mut ainakin nyt on tosiaan hyvä fiilis. Tosin kyl se varmaan katoo kun oikeesti tajuan et tää talo on taas ihan pommin jäljiltä kun oon ollut pari vuorokautta pois ja mulla on hitonmoinen siivousurakka edessä kun ne kaikki likaset pyykit odottaa tuolla pitkin olohuonetta, kun kukaan ei ole vienyt niitä pois. Tiistai-aamuna oli ihana herätä kun anoppi oli edellisenä iltana siivonnut täällä, harmi vaan, etten ehtinyt siitä siisteydestä nauttia kun työt kutsui :(

Eilen olin hierojalla kun mun jalat on treenaamisen vuoksi ihan tukossa ja se teki ihan helvetin kipeetä, eikä hierojan tarvinnut käsitellä kun lihaskalvoja kohtalaisen hellästi. Ihan jäätävää,  mutta se lupas ettei aina tee yhtä kipeetä. Hieroja ei varmaan saa enää muita asiakkaita kun huusin sen verran kovaa siellä, että muut pelästy ja juoksi varmaan karkuun :D

Kohta ostoksille ostaan juniorille talvikenkiä ja iltapäivällä salille treenaileen siskon kanssa. Huomenna isommat lapset viedään funparkkiin ja saadaan lepoo viikonlopun aikana tosta meidän nuorimmaisesta, kun anoppi ottaa sen tehohoitoon. Kyselinkin jo nuorimmaiselta, että meneekö mummulle yökylään ja poika olis ollut heti lähdössä :)

Viimeinkin voin sen myöntää ääneen..

..mä olen nimittäin todella pahan kaamosmasennuksen vallassa. En muista et tää olis ikinä ollut aiemmin näin pahana, mutta mä olenkin käynyt joka vuosi lokakuussa ulkomailla saamassa valohoitoa ja toisen kerran keväällä. Nyt ei olla käyty, eikä keväälläkään ole matkaa tulossa. Sain vinkin hakea mäkikuismaa, joka auttaa lievään masennukseen ja tänään otin ensimmäisen tabletin. Oon vetänyt hillitöntä D-vitamiiniannosta aamuin ja illoin, mutta en ole huomannut et sillä olis kovin isoa merkitystä. Kauhun sekaisin fiiliksin vaan odotan et tuleeko mäkikuismasta jotain allergiareaktioo, kun se on yksi niistä kasveista, joista saattaa jotain tulla. Lääkkeen otosta on nyt vartti, eikä toistaiseksi ole tullut mitään. Parin viikon päästä viimeistään pitäisi alkaa jotain vaikutsta tulla. Luin paljon hyviä kokemuksia tästä ja oivon että mäkikuisma nyt ihan oikeasti auttaisi, tai mun on pakko neuvotella tammikuussa siitä, että pitäisikö mun kokeilla mahdollisesti jotain lääkitystä, että saisin tän olotilan kohenemaan. Oon käynyt juttelemassa psykologin kanssa ja mulle määrättiin viisi käyntikertaa lisää ja tammikuussa pääsen hoitoneuvotteluun psykiatrin kanssa. Tää on tosi ahdistavaa kun ei jaksais yhtään mitään :( Halluisin vaan olla koko ajan kotona ja kotona useimmiten onkin ihan hyvä olla, mutta muu maailma ei houkuta mua yhtään. Mun psykologikin sanoi, ettäen selvästi osaa yhtään rauhottua ja menen koko ajan ja poltan itseni sillä loppuun. Tiedostan sen itsekin ja oon nyt yrittänyt olla paljon kotona ihan senkin vuoksi, mutta sitten tulee vaativia soittoja kavereilta ja ahdistaa se etten ehdi olla kaikkien kanssa tekemisissä. Sen mitä oon tajunnut siellä psykologilla on se, että mä yritän ihan kamalasti miellyttää kaikkia ihmisiä ja musta tuntuu ihan hirveeltä jos joku ei pidä musta. Mun pitäis oppia se ettei kaikkien tarvi pitää musta, eikä mun tartte kantaa kaikkien murheita hartioillani. Näen jokja yö painajaisia joissa munlapsille aina sattuu jotain tai oon ite ihan hirvee niille ja ne on tosi ahdistavia, koska en oikeasti ikinä voisi tehdä niille mitään sellaista miten unissa käyttäydyn niitä kohtaan. Näen painajaisia töistä, sekä nykysestä, että menneistä ja vaikka tuntuu et nukun kun tukki koko yön, niin silti aamuisin on sellainen olo etten ole nukkunt silmäystäkään. En muista et olisin ollut näin väsynyt edes sillon kun noi isommat muksut on olleet pieniä. Psykologi sanoi, että tän väsymyksen taustalla on selvästi jotain muuta kun väsymys ja kyllä mä ite tiedän, että mieli on niin masentunut, että sen takia olen väsynyt. Mutta miten ihminen, jolla ei ole oikeastaan mitään syytä voi masentua näin? Siinäpä vasta kysmys! Mulla on onnellinen lapsuus ja periaatteessa kaikki hyvin, mutta oon sen sortin miellyttäjä ja suorittaja, että poltan itseni loppuun. Nuorempana tätä varmaan jaksoi paremmin, mutta ei enää ja oon päättänyt tehdä muutoksen tähän asiaan. Jos tää olo ei kohennu hoitoneuvotteluun mennessä, niinluultavasti aloitan sen psykoterapian jota psykologi mulle suositteli. Oon tutkinut sitäkin tosi paljon ja ihmiset on saaneet apua siitä tosi paljon. Mä oon velkaa sen mun lapsille ja miehelle, että pystyisin olemaan sellainen äiti kun kesän auringon myötä oon eli hyväntuulinen ja jaksava. Eihän tää tilanne tästä parane muuta kun puhumalla ja muuttamalla omaa asennettaan asioita kohtaan. Huoh..

Kohta salille, niin fiilis vähän kohoaa taas tästä aamusta. Liikunnalla on uskomattoman piristävä vaikutus!

Eilen oltiin koko perheellä Ikeassa ja oli tosi mukavaa! Nuorimmainenkin jaksoi juosta koko Ikean läpi ja vähän päälle ja oli kivaa kun lapsetkin meinas et olis tosi kiva reissu, et mennään pian uudestaan :)

PT- treenin aikaisia muutoksia.

Huomenta! Viimeinkin mulla on pari päivää vapaata ja kukaan ei ainakaan vielä ole oksentanut tytön jälkeen. Eli nyt on mennyt kohta kaksi vuorokautta tytön sairastumisesta, joten voihan olla että meillä käy äärettömän superhyvä säkä ja ei saadakaan tautia :) Tänään askarrellaan tanssiaiskutsut ja mennään miehen kanssa illalla syömään ja näen ekaa kertaa mun parhaan ystävän uuden miesystävän - en malta odottaa!

Otin aamulla kuvia itestäni et miten paljon on tullut eroa tässä pt-treenin aikana alotukseen. Paino ei ole muuttunut, itseasiassa noussut yhden kilon, mutta jotain muutosta on havaittavissa siitä huolimatta :)  Edestä päin otetuista kuvista näkyy hyvin ryhtimuutoksen mikä on tullut hartioihin treenin myötä. Vatsa näyttäisi vähän pienentyneen ja pylly on saanut treeniä saadessaan vähän muotoo ja ylösnousseempaa linjaa. Tämän takia käyn treenaamassa. Nyt on ruokavaliokin sovitettu niin, että painoa tulisi tippua hitaasti pois.

Olo on tällä hetkellä melko hyvä ja virkee (tai niin virkee kun nyt vaan tässä tilanteessa voi olla) ja toivon et pysytään terveenä kaikki. Oon onnellinen et tulee joulu ja joulukuussa on yksi ihana tapahtuma töissäkin ja työkaverikin ehdotti, että mentäis syömään työporukalla tilipäivänä. Työpaikalla tilanne rauhottunut muutenkin ainakin toistaiseksi, joten sielläkin on taas ihan ukavaa olla ja asiat on selvitelty, onneksi!

Eläkeikään noin 34 vuotta enää..

Ehkä mä saan nukkua eläkeiässä? Eilen oli työpaikan pikkujoulut, mutta mua väsytti niin paljon, että teki mieli itkeä. Kaduttaa, että lähdin vaikka olo oli väsynyt jo aamusta asti ja päätä särki. Olihan mulla ihan kivaa, mutta kun en osaa peittää kovin hyvin sitä, että olisin mieluummin kotona nukkumassa. Oon ihan surkeeta seuraa, mutta mä nyt vaan tarvin paljon  unta. Aamulla sitten herättiinkin aikasin lasten takia ja kun olin lähettänyt lapset kouluun, vein nuorimmaisen hoitoon ja menin äidin luo aamukahville. Sinne sain soiton et meidän tyttö on huonovointinen ja hain sen koulusta ja niinhän vaan sillä alkoi yrtsitauti. Huoh.. Noi isommat menee jo sen taudin kanssa mut ton nuorimman kohdalla se tietää hitosti lakanapyykkiä mulle ja valvomista, koska kun oon jo valmiiks väsynyt niin ihan varmasti se oksentaa yöllä. Toiveena vaan on ettei se olis nyt tämä yö, että saan nukkua!!!!!!!!!!! Kunhan vaan toi nuorimmainenkin viittis mennä nukkuun niin pääsisin itekkin. Nää illan nukkumaanmenot on vaan alkaneet venyyn yli tunnin mittasiksi. Mies on nyt kolme yötä putkeen töissä, niin tarttee hoitaa nää iltatouhut yksin. Ja mä oon ihan varma, että meillä on hirvee tautikaaos täällä päällä lauantaina kun viimeinkin päästäis miehen kanssa syömään kavereiden kanssa, niin ei varmasti onnistu. Kaikki suunnitelmat meillä menee nykysin aina mönkään..

Tänään käytiin katsomassa meidän  tanssiaisjuhlapaikkaa ja hämmennyttiin kun sieltä pitää lähtee jo yhdeltä pois. Ensin meinattiin vaihtaa paikkaa, mutta kyllä me nyt päätettiin pitää kyseinen paikka kuitenkin. Viikonloppuna lauantaina tehdään kutsukortit ja sit saadaan ne jakoon ja voidaan odotella juhlien alkua :)

Ilon aiheina kuitenkin se, että tänään oli kiva treeni pt:n kanssa ja huomenna uus treeni :)

Eilisen pikkujouluillan tunnelmia :)

Tää on parhauttaa aamuisin kun herään ja mies on yövuoron jälkeen ladannut mulle kahvinkeittimen valmiiksi <3

Tässä mun tanssiaismekko. Tää näytti paremmalta päällä kun anoppi oli sen nyörittänyt. Tän mä nyöritin ite kokeilumielessä.

En saanut ite vedettyä nyörityksiä kiinni, mutta ne meni kevyesti kiinni kun anoppi nyöritti tän mun päälle :)

Suunnittelua

Meidän tammikuun tanssiaiset lähenee ja fiiliskin on tänään onneksi parempi kun eilen. Töissä oli kiva ilta, joten tulipahan taas muistutus siitä, etten ehkä vihaakaan mun työtä niin paljoo kun luulin..

Meidän tanssiaisten DJ kävi just infoomassa et  nyt on kunnon laitteet musiikille tiedossa ja ens viikolla yritetään päästä katsomaan juhlapaikkaa. Kutsukortit pitäis askarrella lähiaikoina ja varasin tammikuulle parturin ja ajan kampaukseen ja meikkiin. Mulle on tällainen juhlapuku tanssiaisiin, tosin mun puku on vaaleanpunainen, ei valkoinen kuten kuvan puku:

Ellis Bridal 11197

Kummasti sitä vaan löytää todella edullisia pukuja kun vaan viitsii etsiä. Toi puku on lähtöhinnaltaan kalliimpi kun mun oma hääpukuni ja ostin sen konkurssipesäsätä parilla sataa. Uskalsin maksaa sen verran kun tiedän että sen saa kyllä myytyä pois varmasti. Toissa päivänä soviteltiin pukuja mun siskojen kanssa ja kyllä meistä vaan tulee niin hienoja! Toi mun tanssiaispuku on niin hieno et olisin voinut mennä siinä vaikka vihillekin ;)

Ollaan katseltu nyt hyllykköjä ja tv-tasoja olohuoneeseen ja päädytty ainakin toistaiseksi tällaiseen:

Toimitusaika vaan tossa hyllykössä on 10-12 viikkoa. Heti kun saadaan palautuksena perutun matkan rahat niin tilaan ton, jos ei muuta löydy. Ite oon vaan niin tykästynyt tohon ja tiedän jo mietn sen sijottelisin meille ja mieskin tosta tykkää. Mustaa me alunperin etsittiin, mutta ehkä tommonen valkonen mustilla ovilla on parempi kun muutenkin tää talo on aika pimee. Itse kaipaan valoo. Tohon tosiaan tulee mustat stereot ja tummat verhot, niin tulee ihan kivannäköinen. Meillä on kuitenkin tumman harmaa sohva, niin sopis sit kivatsi kaikki yksiin kalustuksena - toisin kun nyt.

Jaahas.. Kaveri tuli kylään, joten täytyy lopetella. Oon kivasti saanut jonkun hemmetin flunssankin päälle tähän. Saa nähdä miten treeni sujuu salilla sen takia tänään :/

Vihaan mun elämääni

Vihaan mun elämääni, se on tän päivän fiilis. Vihaan mun työpaikkaani ja tuntuu ettei mikään oo kivaa. Peruin eilen meidän etelänmatkan, eikä se oikeastaans ureta yhtään. Päätin vaan et mieluummin olohuoneeseen uutta kalustusta, kun matka etelään. Mennään sit syksymmällä vuoden päästä jos siltä tuntuu. Onneksi meillä on tammikuussa tanssiaiset kuitenkin tulossa, niin on jotain mitä odottaa ja viedään lapset laivalle jos kaivataan jotain matkaa. Ja ennen kaikkea kun peruin matkan niin saan jatkaa mun ainoota ilonaihetta - personaltrainer tunteja! Ajatuskin et mun pitää niistä lupua, on semmonen et tuntuu kun koko elämä kaatuis. Ne on mun isoimmat valonaiheet viikoissa!

Mä kaipaisin lepoa ja vapaata, enkä oikein tiedä millaista. Mä oon ihan hilulla koko ajan etten itke kotona kun oon niin sanoin kuvaamattoman väsynyt ihan kaikkeen. Mä en JAKSA siivota koko ajan lasten jälkiä kotona ja sanoo niille mitä pitää tehdä. Eikö ne vois edes kerran viikossa viedä vaatteet pyykkiin ilman et tarttee aina erikseen käskee. Tänäänkin kun taas koko poppoo oli jättänyt Ipadinsä pöydälle keittiöön, oli eka ajatus et annan juniorin rikkoo ne niin saa opetuksen ettei mun joka ikinen hetki tartte olla siirtämässä niitä syrjään. Mun pitäs olla ainakin kaks viikkoa pois täältä niin ehkä täällä joku tajuais kuinka paljon mä koko ajan teen jotain hommaa. Kyllä toi mies tiskaa ja laittaa pyykkejä kuivuriin, mutta kun tää muu yleissiisteys ei sitä tunnu vaivaavan, kun mua taas ahdistaa tää koti kun koko ajan on niin sotkusta ja paskasta. Hetken on aina ihanaa kun imuroi ja siirtelee kamat paikalleen, mutta illalla on sama paskakaaos talossa, eikä tää helpota IKINÄ.

MÄ EN JAKSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Töissäkin on niin paskaa tällä hetkellä et ahdistaa mennä sinne, eikä siellä ole tällä hetkellä montaakaan ihmistä kenen kanssa haluan edes puhua. Oon yleensä ollut hyvin toimeentuleva työkavereiden kanssa ja ollaan oltu vapaa-ajalla paljon tekemisissä, mutta nykyisellä työpaikalla en taida olla kovin suosittu ja on tosi vittumaista kun tuntuu et on puukko selässä koko ajan kun ei jutella ihmisten kanssa päin naamaa. Vittu kun sais potkut niin voisin olla kaks vuotta kotona (joo niin varmaan jaksasinkin olla :D ) tai sit vois vaihtaa työpaikkaa. Mitään kiinnostavaa ei vaan oo just nyt näkyvissä. Ainakin mulla on tiedossa mistä kaikki on lähtösin siellä, kun työkaverit kaikki puhuu aina jotain ja niistä sitten selviääkin koko homma. Harmittaa vaan hitosti tää yksi henkilö, kun se oli sellainen josta viimeiseksi olisin uskonut et on pahin tilanteen vireillepanija. Mutta ei siitä sen enempää..

Mä oon yrittänyt miettiä et mitä tälle tilanteelle tekis tai mikä mun elämässä olis kivaa tällä hetkellä, mutta kun mikään ei tunnu kivalta. Lapset on joo ihania ja mieskin toisinaan, mutta kun ei me ehditä ikinä miehenkään kanssa sanoo muuta kun moi toisillemme, eikä kumpikaan jaksa paljoo panostaa toisiinsa just nyt. Illat menee siinä et mies kattoo telkkaa ja mä oon tieokoneella ja sit kaadutaan sänkyyn. Ja jos jotain menoo tai huomioo haluun niin ite sitä pitää järkätä tai hakea ja on ollut jo monta päivää semmonen olo, että mä luovutan. En jaksa yrittää kun ei toinenkaan jaksa.

Mä kaipaisin jotain menoo tähän elämään muutakin kun vaan nää hemmetin rutiinit mitkä on samat aamusta iltaan. Joskus toivon et olisin vielä sinkku ja yksin, niin vois tehdä jotain tosi hölmöö ja repäsevää. Ehkä lapset kannattais sittenkin tehdä vasta yli kolmekymppisenä, niin ehtis edes vähän nähdä elämää, eikä vaan jumittua työ ja kotielämään heti kakskymppisenä, niin ei tartte jättää vaan haaveeks kaikkee mitä haluis tehdä.. Huoh..

Mietteitä Porissa

Istun yksin Porin keskustassa sijaitsevassa omena -hotellissa. Tulin tänne auttamaan uuden Hoplopin avajaisissa ja puisto on UPEA!! Huomenna on THE GRAND OPENING ja maailma pääsee näkemään mitä hienouksia sieltä löytyy :) On todella ihanaa olla mukana avaamassa puistoa ja työporukka siellä on todella mukavaa!

Oli todella vaikee herätä aamulla viideltä, kun olin päässyt yöllä vasta yhdeltä nukkumaan työpaikan illanistujaisten jälkeen. Oli ihana ilta ja meillä oli ohjelmassa tankotanssia, uimista, ravintolaillallinen ja sitten yleistä yhdessäoloa työporukalla. Herätessä aamulla sydän takoi sen verran lujaa, että ajattelin etten selviä tästä päivästä, mutta kyllä tää hyvin on mennyt ja kohta pääsen nukkumaan.

Oon ollut taas jotenkin ihan megaväsynyt, ehkä juurikin sen vuoksi etten ikinä saa mitään lomaa lapsista nykyisin ja kaipaan paljon miehen kanssa kahden keskistä lomaa, mutta ei meillä ole varaa mihinkään kun aina hajoo auto ja alkaa raha-ahdinko alusta kun luulee, että olisi jo vähän helpottanut. Ahdistaa koko perkeleen raha-asiat taas. Onneksi tää työreissu tuli tähän niin saan samalla vähän omaa aikaa, vaikkakin vaan muutaman tunnin hotellihuoneessa, mutta silti.

Mulla oli personaltrainertunti taas toissapäivänä ja otettiin kehonkoostumusanalyysi. Multa ei ole tippunut painoo nyt 18 pt-kerran aikan, mutta lihasta oli kehonkoostumusanalyysin mukaan tullut 3,5-4kg ja varmasti pitää paikkansa. Itekkin huomaan kuinka lihakset on kasvaneet ja eilen sen huomas tankotanssissa kun jaksoin kannatella itteeni tangolla ihan eri tavalla kun keväällä mun polttareissa. On ihanaa tunnustella kun hauikset on pullahtaneet esiin ja mun pt meinaskin et tunnun keräävän hyvin lihasmassaa kehoon - olen siinä mielessä onnekas nainen :) Noh, nyt olisi tarkoitus tiukentaa ruokavalioo ja yrittää saada painookin alas päin, mutta vaaka-lukemaa ei silti aleta tuijottamaan, koska lihaskasvu on sen verran kovaa, ettei vaka kerro totuutta tällä treenimäärällä. Mä voisin jatkaa näitä pt-käyntejä loputtomiin, koska saan niin paljon irti tästä ja kehitys on uskomatonta verraten siihen et yksin tekee. Harmi vaan et tää on niin kallista ettei mulla ole loputtomiin varaa jatkaa tätä. Onneksi mulla on sellanen mies joka on ollut innoissaan mun pt-treeneistä ;) Suurin kehitys kaikkiaan on silti ollut oikeiden asentojen löytymisestä. Mä oon ollut ihan polviongelmainen treenatessa ja nyt tukilihaksisto alkaa olla sen verran kunnossa, että pystyn tekeen kyykkyjä painon kanssa, mitä en oo ennen voinut tehdä polvien takia!

Haukotus, taidan tästä vaipua unten maille, jotta jaksan painaa huomisen töitä avajaisissa :)

Uusin kirjani: "Yksi pieni elämä"

Pikaisesti esittely uuden kirjani kannesta :) Pian nähdään milloin se ilmestyy ensimmäiseen kirjakauppaan! Muuten aika on mennyt luokkakokouksen järjestämisessä ja töiden merkeissä!

 "Vesa nukkui levollisesti ja Verna katseli hetken aviomiehensä kasvoja, joita oli kaivannut paljon. Hän sivelsi kämmenselällään Vesan poskea ja nousi huokaisten ylös vuoteesta. Hän oli hypännyt sänkyyn kolmen miehen kanssa kolmen vuorokauden sisällä ja se teki hänestä epämiellyttävän naisen kenelle tahansa näistä kolmesta miehestä, joita hän tuntui kaikkia rakastavan omalla tavallaan."

Menneisyys painaa Vernan mieltä ja asiat eivät tunnu sujuvan halutulla tavalla, kunnes kohtalo päättää puuttua peliin. Kuinka monimutkaista kaikesta pitää tulla, jotta tietäisi mihin yksi pieni elämä loppujen lopuksi kaiken johdattaa?

Hääkuvia ja kuulumisia!

Jaahas, kesä on ohi, syksy pitkällä ja nyt odotellaan talven tuloa. Olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja vapaalla töistä - huomenna sairaslomalla, kun nuorimmainen on kipeenä. Normaalistihan meillä olisi isäntä kotona sairaan lapsen vuoksi, mutta nyt isäntä on työmatkalla Italiassa, tosin onneksi vain tämän viikon!

Kesä meni ohi vauhdilla ja meillä oli maailman ihanimmat häät! Oon niin onnellinen, että pidettiin päämme näiden häiden suhteen, vaikka piti erota välissä ja monet nauroi meille. Niin vaan saatiin kiitosta häistä ihmisiltä ja oli mahtavaa sanoa uudestaan miehelle "tahdon" papin edessä, mun unelmien hääpuku päällä ja nauttia keskipisteenä olemisesta! Ja koko perheellä on nyt uusi sukunimi ja oon tosi onnellinen, että julkaisin mun esikoisromaanin mun tyttönimellä, kun se tuntui luontevammalta sitä kautta.

Tästä ensinnäkin linkki mun kirjailijasivuille! Mun kirjaa saa ihan mistä vaan tällä hetkellä, ainakin netin kautta tilattua ja toisen kirjan pitäisi valmistua ensivuoden puolella! Pikkusisko ainakin oli sitä mieltä, että toisen käsikirjoituksen alku on paljon parempi kuin ensimmäisen. Saa nähdä mitä lukijat tuumaa toisesta kirjasta!

Nyt oon selaillut nettiä ja etsinyt itselleni tanssiaismekkoa. Mietittiin ystävien kanssa yksi päivä, että mistä saisi hyvän syyn laittaa iltapuku päälle tai jokin muu hieno hame, kun kukaan ei ole menossa naimisiin ja pitkien leikkimielisten juttelujen jälkeen meillä on tammikuussa "Oopperan kummitus" -tanssiaiset, jotne nyt on lupa pukeutua oikeaan tanssiaismekkoon. Osa ystävistä aikoo laittaa hääpukunsa, mutta mä myin jo omani pois, joten katselen jonkun toisen. Meillähän tulee tanssiaisten tienoilla 10 -vuotta ekasta avioitumisesta, joten on ihan syytäkin juhlistaa kunnolla miehen kanssa. Ollaan siis vuokrattu iso juhlatila isolla kaveriporukalla ja noin sadan hengen juhlat on tulossa. Ihanaa, en alta odottaa!! Samaten en malta odottaa helmikuussa olevaa Lanzaroten matkaa lasten ja mun parhaan ystävän kanssa, ihanaa!!!

Ja tässä me nyt ollaan ja mun hääpukuhan oli siis Zazabellasta ostettu Eglantine creations charme ja se oli ihana puku!

Morsiusneidot ulkomailta tilaamani puvut päällä.

Tässä sitä mennään pappia kohti..

Papin edessä.

On tahdottu ja saa pussata!

Kanttori laulaa meille Johanna Kurkelan "Rakkauslaulu"

Jes! Jälleen naimisissa! 

Isä pitää puhetta ja oli hyvä puhe!

Juomapöytä ja homma pelas hienosti, vaikka boolia meidän häissä ei ollut! :)

Meidän juhlapöytä.

Kun laittaa liinan tähän, niin ei mee ruokaa rintojen väliin :D

Morsiuskimppu 

Kaasojen käsikoristeet

Hienot ja epämukavat hääkengät sai kyytiä virallisten osuuksien jälkeen :)

Taikurikin kävi meidän häissä!

Karkkipuffa

Häkakun koriste

Mun sisko ja ihana siskontyttö <3

Mahtava hääpaikkamme Lavajärven Päivölä!

Minä ja kaasot oudoissa olosuhteissa :D

Rakkaat kaasot ja minä!

Häävalssin aika ja kappaleena oli Matin ja Tepon "Minä rakastan sua"

Minä ja sisarukseni <3

Kirjailija ja sen kirja!

Lahjapöytää ihailemassa.