Kirjailijaksi?

Mä muistan kun ukki alkoi työstää omaa kirjaansa. Mä olin sillon tosi pieni ja kun mä opin koulussa kirjottaan, niin mä vietin aina aikaa mummilassa ja kirjotin ukin upeella kirjotuskoneella. Se oli  sellanen missä teksti tuli näyttöön ja sen sai sit siitä tulostaa parille rivi kerrallaan, eli siihen aikaan tosi kallis kirjotuskone. Aina kun ukki anto, niin mä kirjotin mun tarinaa "vanha linna". Ukki ja mummi oli säilyttänyt niitä mun tekstejä joita pulppus aika paljon ja oli hauskaa lukee niitä vuosien jälkeen. Kyllähän sen huomaa et kirjottaminen on ollut sillon aika lapsen kengissä.

Sit mä tulin murrosikään ja toisinaan tekstiä pulppus niin valtavasti, et mä kirjotin koulussa vihkoon kun en en päässyt kotiin tietokoneelle ja kun olin kotona niin kirjotin aamuyöhön asti yläkerran rappukäytävän tietokoneella kynsikkäät käsissä et tarkenin. Sain kaksi pitkää tekstiä valmiiksi, joista molemmista on kaksi kopioo - mulla ja mummulla. Mummu luki aina yhtä tunnollisesti mun jutut ja sillä on tallessa kaikki runotkin mitä kirjotin aikanaan. Tongin yks päivä mun porukoilta haetun laatikon jossa on ollut mun kirjotuksia ja askarteluja ja siellä oli mieletön kasa tekstejä, joita olin kirjottanut vihkot täyteen. Ja siihen päälle sit vielä laatikollinen mun päiväkirjoja teinivuosilta. Aika noloja ne tektit ja osan hävitin niistä, mut päiväkirjat pidin, vaikka ei ne taida ihan kaikin osin päivänvaloa kestää!

Mä en tiedä kuinka kaukaa mun mielikuvitus juontaa juurensa, mut muistan sen et tokalla luokalla selitin kavereille ummet ja lammet mun Japanista asuvista serkuista ja väritin asioita paljon. Mun yks kaverikin totes mulle et oli nyt vasta aikuisiällä tajunnut, et mä olin ppuhunut ihan höpöjä sille aikoinaan, mut olin tehnyt sen sillon niin vakuuttavasti, et se oli niellyt kaiken mitä olin puhunut. Eli mielikuvitusta on riittänyt jo pienestä, mutta sitten tuli vaihe jollon piti alkaa laittaa niitä juttuja paperille.

Mun mies on antanut mun vuosien varrella kirjottaa juttujani rauhassa, kun en tahdo sillon oikein nähdä, enkä kuulla mitään. Aina mä oon kuitenkin todennut lopuks, ettei se ookkaan hyvä ja tuhonnut deletenapilla kymmeniä sivuja tekstiä wordista. Mutta nyt mulla on viimeinkin teksti josta pidän pitkän kirjotusprojektin jälkeen ja sen loppu häämöttää. Runko on jo kirjotettu, mutta nyt käyn läpi tarinan henkilöiden asioita tarkemmin. Ärsyttää kun oon hiukan jumissa kirjottamisessa, vaikka sormet syyhyäis kirjottamisesta. Nyt vaan on semmonen kohta etten oikein tiedä miten jatkaisin kirjottamista. Tosin tiedän jo mitä tulee tapahtumaan.

Jotenkin mua pelottaa hirveesti saada toi teksti valmiiks, koska oon haaveillut niin kauan kirjan kirjottamisesta, et jos siitä ei kustantajalla pidetäkään, niin sit se kaikki jotenkin on ollut turhaa, eikä mua huvita tehä mitään omakustannekirjaakaan siitä.. Mun pitäs saada joku lukemaan se teksti ja kertomaan mulle millaisena kokee päähenkilöt ja mistä haluis tietää lisää, tai kuulostaako joku juttu hassulta, mut sit tulee semmonen olo et mitä jos se onkin jotenkin huono. Omasta mielestä teksti on melko hyvää, mut omaa tekstiä on tosi vaikee arvioida. Huoh.. Kenelläkään ei oo aikaa lukee tota tekstinippua!Ja mun pitäs löytää sellanen lukija joka uskaltaa sanoo rehellisen mielipteensä.

Mua on muutenkin jäänyt kaiveleen ihan hirveesti se kun ukki ennen kuolemaansa pyysi et mä kirjottasin sen haastattelut kirjaks. Se meinas et kirjotan niin sujuvaa tekstiä, et mun pitäs ottaa ja kuunnella sen (äiti sano aina Yrjö -eno) tutun haastattelut c-kaseteilta ja kirjottaa ylös ne. Ne kertoo siis siitä, miten se Yrjö on aikanaan mennyt yhdysvaltoihin metsästäjäks siirtolaisena ja siitä pärjäämisestä ja elämästä siellä. Mä pyysinkin jo vähän aikaa sitten ne kasetit mummilta. Mietin et miten ukki on aikanaan reagoinut kun sen sota-ajasta kertova teos on tullut kustantajalta takasin ilman julkasua kun sota-ajan jälkeen niitä painettiin niin paljon. Pyysin mummia antamaan senkin mulle kun haluan lukea sen. Se kait käsittelee sotavankina olemista ja siitä ukki kertoo meidän suvun omassa kirjassakin. Ne kasetit pitäs oikeatsi kuunnella jo senkin takia ettei ne mee pilalle, mutta kun tuntuu ettei mulla olis ikinä aikaa siihen ellen sais olla yksin vuorokautta. Kirjotan kyl nopeesti, et se ei ole ongelma kun pääsee kirjottamisessa alkuun.

Mä luin itekkin joskus aika paljon kirjoja ja sit rakastuin Mika Waltarin kirjoihin ja kaikista kaikkein eniten mä halusin Mika Waltarin "aiotko kirjailijaksi" -kirjan ja pitkän odotuksen jälkeen sain sen ja se on aarre edelleenkin. Siitä on saanut monta hyvää vinkkiä asioiden etenemisessä, vaikkakin sillä kirjalla on kyl aika paljon ikää kun eka painos on ilmestynyt. Kaikista muista maailma kirjoista mun lempikirja on Mika Waltarin Kaarina Maunun tytär. Se on todella kaunis kertomus ja sen jaksais aina vaan lukea uudelleen ja uudelleen. Sit nuorempana luin paljon Jostein Gaarderin kirjoja, esim. Sofian maailma, Pasianssimysteerio ja Astrid Lindgrenin Marikki -kirjat oli rakkaita. Sitten suosikkeja oli myös Narniat ja pimeyden lapset ja kaikki kauhukirjat kolahti yhdessä vaiheessa. Nykysin luen mieluiten normaalista elämästä kertovia, tai historiallisia romaaneja. Ite tykkään kirjottaa normaalista elämästä fiktioo ja haluan et se teksti on sellaista sujuvaa ja tapahtumarikasta, josta selkiytyy henkilöiden tuntemukset kunnolla. Kovin monissa kirjoissa ei kerrota kovin tarkkaan tuntemuksista ja vaikka onkin kiva niitä itse kuvitella, niin niiden puuttuminen saattaa tehdä tekstistä tyhjää.

Noh tulipa vuodatettua nyt sit tästäkin aiheesta. Koitan mennä nukkuun jos vaikka aamulla alkais saada tekstiä ulos nuorimmaisen päiväuniaikaan..

Aamukahvin ääressä ajatuksia

Näyttää siltä et meidän junioriosasto on alkanut herätä säännöllisesti kuudelta aamulla. Eipä tuo haittaa kun nukkumaan menee kerran jo kymmenen maissa ja nukkuu yönsä putkeen - tai kerran mies joutui yöllä käymään silitteleen poikaa. Katsotaan miten ens yö sujuu kun onkin äiti silittelemässä. Ainakin kaksi iltaa on mennyt nyt niin et oon ite laittanut pojan nukkumaan, ekana iltana meni tunti ja eilen "vain" vartti!

Eilen oli muakava päivä! Tässä kävi muutama ystävä meillä ja sain lenkkeiltyä tosi hyvin! Aamulla kahdeksan jälkeen päätin et nyt meen lenkille koirien kanssa kun mies heräs ja oon pitkään haaveillut et pitäs kokeilla kuinka juoksu sujuu ja sujuihan se. Keuhkot olis antaneet myöten vaikka kuinka hyvin, mut jalat ei kantaneet pitkiä matkoja kerrallaan ja nyt onkin jalat ihan kipeenä hyvällä tapaa. Illalla käytiin vielä parin kaverin kanssa lenkillä. Onneksi säät on olleet hyvät niin saa ton nuorimmaisen rattaisiin istumaan, vaikka ei se siitä erityisemmin vielä osaa nauttia, vaan nukahtaa aina aika nopeasti kyytiin.

Mies huolsi eilen meidän polkupyörät kuntoon ja nyt pitäisi hakea pyöränistuin mun vanhempien luota et saadaan lähtee ajeleen pyörillä. Saa tääkin äiti lisäkuntoilua. Haaveilin jo viimekesänä pyöräilystä kun lyllersin vaunujen kanssa eteen päin. Harmi vaan ettei tää kesä ole vapaata mut toisaalta ollaan totuttu sen verran hyvään elintasoon ettei meistä olis kitkluttaan pelkällä kodinhoidontuella. Pitkästä aikaa on ollut tilanne et on jäänyt rahaa säästöönkin vähän (mikähän nyt hajoo kun kirjasin ton ylös..?) ja ei tartte laskee senttejä koko ajan. Uhrasin syksyn etelänmatkankin uuden sängyn vuoksi et mies saa nukkua paremmin. On se uus sänky hieno, mut kyl mua vähän kirpasee etten pääse etelään loppuvuodesta. Mut ehkä vuoden päästä keväällä sit taas..? Pitää keksiä joku juttu ens talveks mitä odottaa ettei pääse kesän jälkeen ihan masennus iskemään kun ei ole mitään kiintopistettä mitä odottaa. Tuntuu toisinaan jotenkin tyhjältä kun tietää ettei lapsiakaan tule enempää (en sillä että edes haluisin) kun oon elänyt niin kovin vaaan sitä varten että tulee tuo nuorimmainen ja nyt kun se on tossa niin ei tartte haaveilla siitäkään enää. Mä en kadu sitä et oon tehnyt lapset nuorena, mut harmittaa se et oon keksinyt vasta vanhempana mitä kaikkea sitä olisi voinut tehdä ja nyt ne jää vaan haaveeksi.. Onkohan mulle iskemässä nyt se kolmen kympin kriisi..? Voi että kun pääsisi sinne kouluun ens syksynä niin sais "harrastuksen" itelleen :) Tästä viikosta tulee aika rankka kun mies tekee tosi paljon ylitöitä ja ite oon viis päivää putkeen iltavuorossa..

Meidän matkaan on nyt niin lyhyt aika etten viitsi alkaa vetään kitukuuria ettei maha mee kipeeks, joten nyt mua odottelee taas xtravaganzapussit et pääsen reissusta kotiin. Saa kerättyä kivasti muutaman viikon nyt inspiraatioo siihen hommaan ja se alkaa paluun jälkeisenä päivänä! Ainakin nyt ajatus tuntuu hyvältä. Toisinaan ärsyttää sekin kun aina kaikki pyörii vaan oman painon ympärillä ja kun syöt sitä tai tota niin aina on hyuono omatunto asiasta ja vituttaa kun ei paino tipu kuten olis halunnut. Oon kyl niin kade semmosille ihmisille jotka on luonnostaan semmosia ettei ne tartte mitään karkkeja ja herkkuja ja nekin mitä ne syö, niin häviää heti pois elimistöstä. Oon syntynyt väärään sukuun kun tää lihominen on enemmän sääntö kun poikkeus. Joskus tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla koko asian kun ei se laihuus tee ketään autuaaks, mut sit kun tietää miten hyvä olo siitä tulee kun saa kiloja pois, niin sit jaksaa taas tsempata. Huoh..

Näyttää siltä ettei tänään aurinkokaan paista.. Eilen ei isompia lapsia paljon näkynyt kun olivat ulkona koko päivän koulun jälkeen. Kävi ne sentään läksyt tekemässä ja syömässä vähän jotain. Kavereitakin piisaa taas kun ovat saaneet polkupyörät esille niin pääsevät liikkumaan paremmin.

Uusi haalari!

Aurinkoa ottamassa.

Keinuminen oli kivaa :)

Kevät väsymystä..

Nyt iski kateus!! Mun kaveri oli maksanut itselleen 10 viikkoa Jutan valmennuksessa superdieettiä ja mää haluan kanssa! Tää kaveri siis laihtunut myös todella paljon vuosien varrella ja alottanut tehokuntoilun jonkin aikaa sitten. Voi mistä löytäisi itsellekin motivaatioo. Tuntuu et oon kävelevä zombie tällä hetkellä. Kevätaurinko piristää ja tänäänkin oli helppo heärätä juniorin kanssa kuudelta, mut silti jotenkin apee olo ja motivaatiot ihan kaikkea kohtaan hukassa. Onkohan iskenyt kevät väsymys vai onko lupa alkaa olla väsynyt kun tietää kohta saavansa viikon loman? Tekis mieli vaan mennä viltin alle sohvan nurkkaan ja olla siellä ihan yksin vuorokausi. Ehken uusi johtava työ ja pieni taapero, joka ei osaa nukkua kunnolla, ei ole hyvä yhdistelmä..?

Mulla oli vuoropäällikkökoulutus mun työpaikan ketjun kouluttajalta vähän aikaa sitten ja eilen kun menin töihin oli oma pomo vastassa ja sanoi kouluttajan kehuneen et mussa on runsaasti päällikköainesta. Sanoinkin sit leikillään et sen pitää varoo etten kohta istu sen pallilla, mut päätin sen nyt toistaseks antaa pitää työnsä, vaikka se ehdottikin vaihtoa leikillään hetkeks aikaa. Mä viihdyn liikaa kotona nykysin, musta ei olis johtajaks! Mut toisaalta jos tässä nyt hoitaa työnsä hyvin niin vuosien varrella voi olla etenemismahdollisuuksia ;)

Eilen oltiin koko perheen voimin ulkona auringossa istumassa ja on kivaa kun nuormimmainenkin viihtyy ulkona. Ei se siellä kovin paljoo mitään touhua, mut kattelee ja ihmettelee ja eilen käytiin kokeilemassa keinumista ekan kerran ja voi miten se oli hauskaa! Luulen et viikko etelän lämmössä ulkoilemassa, niin tota nuorimmaista ei saa enää sisällä pysymään kun pääsee ulkoilun makuun ja sehän sopii mulle kun on kesäkin tulossa :) Pitää hommata vaan vielä itellekin kumisaappaat niin voidaan olla ulkona sadepäivinäkin!

Tänään ja huomenna oon vapaalla ja tänään ihan vaan kotipäivää viettämässä. Puolilta päivin meen jalkahoitoon et saan kesäjalat kuntoon ja huomenna on ystäväpäivä! Ihan hävettää kun ei ole ehtinyt ysäviä nähdä aikoihin, mut nyt ainakin ehdin nähdä muutaman huomenna :)

Bulgaria, Albena 18.08.-25.08.2009

Kokoan matkakertomuksia tänne jos jollekin olisi joskus hyötyä näistä meidän kokemuksista.

Ensimmäinen ns. rantaloma jossa olen ollut oli Tjäreborgin kautta varattu matka Flamingo -nimiseen hotelliin (http://www.tjareborg.fi/bulgaria/albena/flamingo). Meitä lähti mukaan minä ja silloset kaksi lasta ja kaveripariskunta ja yksi työkaveri. Ensin koko porukka kokoontui meille illalla ja me aikuiset valvottiin lähtöön saakka. Lähdettiin ajamaan aamuyöllä Helsinkiin kahdella autolla ja vietiin autot autoparkkiin. Sieltä sitten bussilla lentokentälle ja lentokoneeseen. Lennettiin Varnaan ja lento kesti vajaa kolme tuntia, joten oli lapsille oikein sopiva lentomatka. Lentokentältä on jäänyt päällimmäisenä mieleen lämpö joka tuntui vasten kasvoja kun Suomessa alkoi elokuu jo viiletä matkan aikoihin. Saavuttiin Albenaan joka on ns. suljettu lomakaupunki eli sinne mentiin vartioitujen porttien läpi. Paikka oli rauhallinen ja siisti yleisilmeeltään. Saavuttiin hotellille joka oli iso ja hieno. Saatiin sit avaimet huoneisiin. Me majottauduttiin niin et mä ja lapset ja mun työkaveri oltiin samassa huoneessa ja kaveripariskunta oli yhteisessä huoneessa. Huone oli siisti, mukava, mutta pieni. Kun mentiin sisään, oli siellä ensin eteiskäytävä josta pääsi kylppäriin (kylppäri oli hieno!) ja sit oli yksi huone jossa oli lapsille kerrossänky ja yksi parivuode ja parveke. Meidän parveke oli suoraan leikkipaikan yläpuolella.
Omat lapset oli reissun aikana aika pieniä ja meneviä joten en kyllä olisi uudestaan lähtenyt reissuun kahden pienen kanssa ja ollut ainoa vastuullinen lapsista. Olihan mulla ne kaverit matkassa jotka toki touhus lapsien kanssa paljon, mutta silti toinen oikea vastuullinen henkilö olisi ollut kiva. Meillä oli hotellilla silloin puolihoito eli aamiainen ja illallinen ja lapsien kanssa syöminen oli joskus melko haastavaa kun siellä ei ollut lapsille oikein mitään paikkaa missä olla kun olivat syöneet ja jouduin itse aina syömään supernopeasti et pääsin lasten kanssa pois rikkomasta muiden ruokarauhaa. Aluksi me käytiin väärässä ruokailussa kun hotelli jakaantuu kahteen osaan, eli olis se meidän ns. huonompi osa ja sit oli viiden tähden osa jossa siis oli ruokailu astetta parempi. Me ei tiedetty minne piti mennä joten melkein viikon ajan käytiin paremmassa ruokailussa kunnes joku tajusi kertoa et meidän kuuluisi käydä alakerrassa. Oli sielläkin toki hyvä ruoka, mut kun oli viikko eletty paremmilla safkoilla niin kyllä harmitti siirtyä alas pienempiin ja vilkkaampiin tiloihin. Muuten ruoka ei ollut superkallista siellä, mutta asiakaspalvelun taso oli huonoa. Mainittiin oppaillekin siitä, että hotellin henkilökunta maksullisessa ravintolassa oli todella tylyä. Oppaat meinasivat että paikallisilla ei ollut ihan vastaavia asiakaspalveluoppeja ja asiasta oli puhuttu aiemmin jo henkilökunnan kansdsa että pitäisi kohdella ihmisiä paremmin. Tosi ärsyttävää kun kaikki mielipiteet kerrottiin niin suoraan ilmeillä meitä palvellessa. No siihenkin tottui äkkiä, mutta tuli melkosena shokkina aluksi. Hotellin yhteydessä uoli myös pieni kauppa, mikä oli ihan kiva juttu.

Bulgariassa rahayksikkö on Leva. Muistaakseni mulla oli 700 levaa rahaa mukana eli noin 350€ ja se riitti meille viikoksi hyvin lasten kanssa ja sillä siis ostettiin ruokaa, juomia ja kaikenmoisia hyvyyksiä ja tuliaisiakin. Lapsille siellä oli paljon kaikkea, mutta maksullista. Iltasin siellä sai maalata posliiniesineitä, ostaa muotoiltuja hattaroita ja sai hennatatuointeja. Päivisin pääsi pomppulinnoihin ja kaiken maailman vuoristoratahökötyksiin. Olihan ne toki melko edullisia, mutta oli kyllä sen näkösiä ettei olleet missään muodossa turvallisia. Meidän hotellista pääsi suoraan ostoskadulle jossa hinnat oli sit ihan turistihintoja ja myynnissä kaiken maailman krääsää paljon. Vessaan jos tartti päästä niin ilmaseks ei päässyt kun jokaisella ovella oli henkilö ottamassa maksuja (hotellissa pääsi tietty ilmaseks) ja vessat saattoi silti olla tosi hirveessä kunnossa. Leikkikenttiä oli alueella paljon joten me aikuiset saatiin ottaa kahvit ja lapset sai leikkiä sen aikkaa.

Rannalle meidän hotellilta oli alle kilometri ja rannalta sai muutamalla levalla vuokrata aurinkotuolin. Ranta oli upeaa ja ihanaa hiekkaa täynnä ja merivesi kun linnunmaitoa kun oli niin lämmintä. Rannalla oli rantavahti ja uima-alue oli tarkkaan rajattu kovan aallokon vuoksi. Ei ehken ollut ihan lapsille paras ranta kun aallokko tosiaan oli melko korkea. Nähtiin sit meduusakin siellä yksi päivä eikä sen jälkeen huvttanut enää mennä mereen.

Hotellilla oli upeat allasalueet ja altaat oli tarpeeksi isoja. Lasten allas oli vedeltään kylmin ja lapsia ei yhtään kiinnostanut se, vaan halusivat uida renkaalla ja kellukkeilla syvemmässä vedessä.

Yhtenä päivänä käytiin vesipuistossa jonka nimi oli aquapolis. Mä en lasten kanss viihtynyt siellä kun oli selkeesti suunnattu isommille lapsille. Ehkä nyt jo vois noitten isompien kanssa mennä kun ovat 8 ja 7 mut tollon oli turha reissu. Muu matkapoppoo kyllä tykkäs siitä. Takseilla me kuljettiin siellä, eikä ne muistaakseni ihan kovin kalliita olleet, mutta hinta piti sopia ehdottomasti erikseen ettei tullut huijatuksi!


 

Lapset altaalla kahlaamassa.

Altaassa sai ajella maksua vastaan veneellä.

Lapset merenrannalla leikkimässä. Takana aallokkoa joka siis melko isoa!

Minä ottamassa aurinkoa rannalla vuokratuolissa.

Rantahiekka oli täydellistä rantaleikkeihin!

Veera haudattuna hiekkaan :)

Lasten hienot hennatatuoinnit!

Minä ja lapset pitämässä juomataukoa kuuman päivän aikana..

Valtteri leikkii hiekalla.

Aquapoliksessa lasten allasta.

Aquapoliksessa lasten allasta.

Minä ja lapset menossa Aqupolikseen.

Powershape ja unikoulua

Viimeinkin vapaata!! Olinpa tekemässä yhtä parhaimmista päivistä mun työpaikassa myynnillisesti tähän mennessaä ja on kyl hyvä fiilis siitä ennen kaikkea sen vuoksi et pärjäsin hyvin :) Mutta töitä on ollut paljon ja vaikka tykkäänkin tavallaan työstäni, niin olisin mieluummin siellä vähän vähemmän. Nyt on kolme päivää vapaata joista yksi jo takana ja torstaina meen vuoropäällikkökoulutukseen. Sit on perjantai taas vapaa ja viikonloppu töitä. Eka tilikin tuli ja voin sanoa et tienaan luultavasti tässä työssä parem min kun missään aiemmista suhteessa työmäärään :)

Kävin siis viime viikolla siinä powershape hoidossa. Oli aika jännä kokemus! Menen uudelleen tällä viikolla ja katsotaan kuinka alkaa tehota. Puolen tunnin hoidossa ehdittiin käydä läpi vatsa, kyljet ja selkä eli aika paljon. Ensin käydään läpi alueita tietyn aikaa ja lopuksi lyhyt aika vielä laserilla. En tiedä sattuiko vai kutittiko mut oli jännän tuntusta. Tästä lisä tietoa: Kauneushoitola Selene - Powershape. Paikat oli hellänä hoidon jälkeen ja mulle jäi muistoksi muutama mustelma siitä. MUTTA ennen kaikkea sillä oli kyllä vaikutusta. Läskihän ei lähde sillä et käy hoidossa vaan hoito edesauttaa sitä lähtemään tietyistä paikoista yhdistettynä oikeaan ruokavalioon ja liikuntaan ja nyt mulla on koko maha ihan löllönä. Eli hoito toimi kuten luvattiin ja se pehmittää rasvaa joka lähtee sillon helpommin pois laihtuessa. Tuntuu et mahaan saisi uppoamaan vaikka mitä tällä hetkellä kun on niin löysä joten nyt pitäis vaan hirveesti kuluttaa et saa ton lähtemään pois. Aika jännää :) Hoito on kuulemma hyvä esim. selluliitin hoitoon ja samalla myös raskausarvet iholla haalenee. Katsotaan mihin tuloksiin vielä päästään tässä kun pääsin vauhtiin tässä kokeilussa! Nyt kun vielä sais motivaation ruokavalion osalta kuntoon :p

Viime yönä käytiin unikoulua poitsun kanssa. Illalla vaan päätettiin et hitsi nyt saa alkaa kun molemmilla semmonen väli kun mullakin vapaata. Eli meillä meni nyt yöksi maitobaari kiinni. Poika saa nyt hetken aikaa enää aamuisin ja iltaisin rintaa ja senkin lopettelen aikanaan. Yö meni ehkä paremmin kun odotin. Mies nukutti pojan omaan sänkyyn. Tunnin poika jaksoi tapella vastaan ja sit nukkui kaksi tuntia. Koko yön se heräili tunnin välein sen jälkeen ja mies silitteli takasin uneen ja se vei yleensä viitisen minuuttia. Nousin sit pojan kanssa viideltä ylös ja kun oltiin aamukahvit keitetty niin sit sai aamutissiä. Sit touhiltiin ja mentiin molemmat lopulta päikyille ennen ysiä ja nukuttiin puol kahteen toista. Mies ei oo nukkunut yön jäljiltä mut se jaksaa jotenkin paremmin aina kun mä kun mä oon väsyneenä maailman kirein ihminen ja tartten paljon unta. Nyt on virkee olo ja käytiin pojan kanssa ulkonakin hiukan touhuilemassa ja kokeiltiin samalla uusien kurahousuja ja hanskojen vedenpitävyys - toimi vaikka poika konttas keskellä lätäkköö :)

Uudet ripset :)

Vepsu ulkoilee <3

Ihana ihana Desigual!!

Kävin pitkästä aikaa laittamassa ripset itselleni ja voi kun ne on niin ihanat pitkästä aikaa :) Olin monta päivää jo tosi virkee ja oli ihanan kesänen olo ja nyt sit yhden päivän lumisade teki täystalven uudelleen.. Masentavaa. Onneksi päästään aurinkoon kolmen ja puolen viikon päästä :) Oon ihan hullaantunut uuteen merkkiin joka on "Desigual"! Vaatteet, laukut ja muut niiden härpäkkeet on niin totaalisen kauniita ettei mitään järkee!! Laitan muutamia kuvia loppuun mun uusista Desigual hankinnoista Turkin matkaa varten :) Netistä tuntuu löytävän aika edullisesti käytettynä ja tarjouksista kun jaksaa vaan etsiä! Eniten rakastan vaatemerkissä sen värikkyyttä. Laitan joku päivä lisää kuvia mun Espritin vaatteista mitä aion ottaa matkalle mukaan.

Tänään olis töissä vielä iltavuoro ja sitten on vapaata. En pääse tänään töiden vuoksi xtravaganzan tapaamiseen töiden vuoksi mut painoo on lähtenyt viikossa 200g (ärsyttävän vähän), mut taas housut on löystyneet vyötäröltä joten pitänee mittailla itseensä joku päivä.Paino siis nyt 84,7kg. Ripsihuollossa aloin sit jutustella laittajan kanssa ja nyt oonkin sit menossa power shape hoitoon torstaina joten voin sit kertoo miten sen testaus onnistuu. Siinä siis otetaan 15 min kerrallaan hoitoon joku ongelmakohta ja se pehmittää rasvaa ja auttaa sitä paremmin lähtemään tietyistä ongelmakohdista. Itse aion nyt hyödyntää sitä noihin selän jenkkakahvoihin ja kokeilla saako sillä tuloksia semmoseen paikkaan jossa mulla on läskiä AINA vaikka olisin kuinka hoikassa kunnossa. Mulla nimittäin oli jenkkakahvat joap 62kg painosena.. Jos se toimii niin ehkä sit vois kokeilla sitä uudelleenkin :)

Desigual Vest Telma (kyllä, mekossa on ihanat taskut!!)

Desigual Vest Logan

Desigual sandals Eddie 3

Desigual laukku Bols Viena

Huomenta..

Jännää miten toi kroppa ja paino ei oikein kulje käsi kädessä. Paino oli tänä aamuna 84,9kg ja oon tosi tyytyväinen. Helmikuussa multa ei lähteny kun pari kiloo, mut senttejä sitäkin enemmän ja nyt maaliskuussa on lähtenyt melkein 4kg pois, mut silti tuntuu ettei tunnu vaatteissa ollenkaan. Tuntuu et kropasta aina humahtaa iso määrä senttejä kerrallaan pois, et jotenkin eka tippuu painoo ja kroppa tajuaa sen vasta hetken päästä painon pudotuksesta ja sit vasta alkaa tapahtua jotain. Sekavaa? No joo vähän..
Alkaa muutenkin tulla kiire kun mulla olis tasan kuukausi aikaa saa 5kg pois et olisin 80kh kun lähdetään sinne matkalle. En mä siitä nyt siis mitenkään ota stressiä tai masennu jos ei oo tippunut, mut olishan se ihanaa :) Sit olis toivoo et syksyllä olis 70-75kg painava. Tavotehan on painaa sen 57kg kun täytän 32 eli reilun vuoden päästä ja siihen tahtiin pitäs saada 0,5kg viikossa pois. Ajattelin ottaa pienen ketoosihypynkin jossain vaiheessa, mut vasta sit toukokuussa matkan jälkeen. Tasan kuukauden päästä ollaan jo lentämässä kohti Turkin lämpöä :)

Mun uus työ on kyl aika mielen kiintosta. Meillä oli tiistaina koulutusta turvallisuudesta ja tänään uudesta ruokakonseptista ja toistaseks ton paikan loppusiivous ei tunnu yhtään niin rasittavalta kun aiemmassa työpaikassa. Muutenkin kun on lapsia asiakkaina suurimmaksi osaksi niin tulee niin hyvä fiilis kun ne lähtee pois ihan hikisinä ja onnea puhkuen mahtavista leikkihetkistä. Lapset on maailman kiitollisimpia asiakkaita :) Huomenna olis vapaata ja ajateltiin miehen kanssa pitää hieman viini-iltaa, mut katsotaan nyt haluuko sit ottaa huomenna kuiteskaan viiniä. Jotenkin ei oo yhtään tehnyt mieli alkoholia kun se tekee inhottavan tykytyksen rintaan (en osaa selittää) ja saatan yöllä herätä siihen et tuntuu et sydän räjähtää rinnasta ulos. Ja eniten tietty rajottaa se kun tiedän kuinka paljon siinä on kaloreita. Mä kyl pärjään ilman alkoholiakin, en itkis perään jos koko aine katois maailmasta. Toki onhan se silti mukavaa joskus ottaa lasillinen tai pari kuoharia tai jotain muuta viiniä..

Noh, kuppi kahvia vielä ja sit pitää alkaa valmistautua koulutukseen.