Valivalivali..

Ja iso vitutus!!! Mä olen kyllä toisinaan niin tosi typerä ettei mitään järkee. Mun kaveri oli laittanut nettiin ilmoituksen et myy niiden divaanisohvan pois muutamalla satasella ja mä sit hetken mietittyäni aattelin et hitto ostetaan se pois kun ollaan semmoista himoittu jo pitkään. Oon nähnyt sen sohvan ja ihan ok kuntoiselta vaikutti sillon kun oon siinä istuskellut. No mä sit laitoin ilmotuksen et joku vois hakee meiltä sen meidän vanhan pienen pois, etten mä viitti siitä hintaa pyytää kun istuintyynyissä on sisäosat hajalla vähäsen vaikkei näy ja entisen omistajan kissa on raapinut pohjakankaat riekaleiks. Muuten se oli kyl siisti, paitsi istuintyynyn kangas hajonnut yhdestä kohtaa ja pesin vielä kankaatkin jolloin yleisilme jäi tosi siistiksi ja ajattelin et nyt sen kehtää jollekin antaa et saadaan hakee uus kotiin. Mun kaveri sit selvittikin et sohva on ihan hyvässä kunnossa ja et siinä on yks pieni sauma repeemä jota ei näy ja kynsilakkaa tippunut yhdelle sohvatyynylle, mut et sekin on läpinäkyvää ja et kissankarvat tulee kaupan päälle. No joo, en mä odota priimaa parilla sataa saavani joten sanoin ettei mua tommoset haittaa. Eilen sit seikkailujen kautta (jollon iski jo fiilis ettei pitäs hakee sitä sohvaa) saatiin se tuotua kotiin ja kun olin imuroinut sohvan, niin meinas itku päästä. Kankaat on ihan järkyttävän paskaset ja rahin istuintyynyssä on reikä ja koko sohva on sen näkönen et sen olis voinut hakea suoraan kierrätyskeskuksesta. Onneksi mä en ollut maksanut sitä vielä, kun oli sovittu et maksan perjantaina tilistä ja soitin sit et jos meinaa rahaa siitä saada, niin kyl se pitää myydä jollekin muulle kun meille. Me viedään se nyt sit takasin, kun en mä halua ton kuntosta sohvaa edes ilmaseks mun olohuoneeseen. Ei mun koti mikään kaunis ole, mutta ei meillä huonekalut silti ole paskasia ja ränsistyneitä. Todettiin tän mun kaverin kans et ongelma nyt on  se et niiden olohuoneessa on tosi himmee valaistus kun mulla valohulluna on taas aivan tajuttoman kirkas valaistus, joka tuo kyl sit kaiken esille mitä kankaissa on. Kaikki on mulle nyt jälkiviisaillut et olisit tarkistanut sen sohvan ensin ja se tuntuu tosi paskalta koska niinhän mä tein ja siinä ei ihan todella kaverin valaistuksessa näkynyt tommosia virheitä :( Onneks mies ei ole vittuillut mulle asiasta vaan totes vaan et onhan toi sohva aivan sairaan mahtava löhösohva ja yritti sit et eikö siihen vois vaan jonkun lakanan laittaa päälle ja pidettäs se mut en mä haluu vieläkään siitä mitään maksaa. Mut meillä ei nyt ole siis sohvaa kun menin sen meidän parempikuntoisen antamaan pois (eikä siinä, hyvään kotiin se lähti). Ei auta muu kun nyt sit ostaa uusi sohva, eikä se mua sinänsä haittaa, mutta kun en olis uutta halunnut tähän tilanteeseen kun on vielä pieni lapsi talossa. Mutta löysinkin jo yhden ja ostan sen nyt uutena kun en todella halua enää tämmöstä painajaista jonkun vanhan sohvan kans ja se uus on nyt kans tommonen tummanharmaa XL -löhösohva ja siinä on likaa, vettä ja kulutusta kestävät kankaat ja PESTÄVÄT PÄÄLLISET!! Ja maksaa enemmän kun pari sataa :/

Tää on nyt sarjaa epäonninen siis, kun pesukone hajos ja samaten painepesuri ja sit epäonninen sohvan osto ja sit vielä toi et meidän koira on kipee. Rahaa saadaan siis meneen taas kaikkeen typerään kun pitäs saada säästettyä.. En saanut edes eilen koiralle aikaa lääkäriin joten se on tänään yhdeltä. Enkä meinannut yöllä saada nukuttua kun toi koira haisee ihan semmoselle mädäntyneelle verelle ja meinasin yökätä aina kun se liikahti ja haju tuli nenään. Nukuin koko yön miehen puolella sykkyrässä peiton alla etten olis oksentanut. Ja kun mies tuli aamulla töistä niin koira ei noussut edes katsomaan sitä. Syömässä sit kävi ja tuli takas nukkumaan, enkä mä meinannut saada sitä pois makkarista et mies sais rauhassa nukkua yövuoron jäljiltä, vaan jouduin sananmukasesti raahaamaan sen pois sieltä. Nyt toi koira vaan luimistelee eteisessä ja eilen se ei ollut suostunut meneen edes ulos kun mun sisko oli yrittänyt laittaa sitä pissalle. Harmittaa ihan hitost ettei niissä hemmetin lääkäreissä ollut jo eilen aikoja kun olis kyl oikeasti tarvinnut saada koira lääkäriin jo eilen :(

Äh, meen herätteleen tän pesueen hoitoon ja kouluun ja ite meen rutistaan päiväks taas mun tätin firmaan. EIlen työt sujui jo tosi hyvin ja oli hyvä fiilis lähtee kotiin töistä. Kaipaan kyl omaa virallista työtäni ja työkavreita ja ne olikin jo eilen manaillut et koska hitossa mä tulen takasin :D ENs viikolle mulle oli kirjattu töitä maanantai-illalle ja sit viikonloppu, joten mulla on neljä vapaapäivää ja ne todella tulee tarpeeseen <3

Kapinen koira ja allerginen lapsi

Äh kun mä alan taas olla ihan väsyny kaikkeen.. Meidän vanhempi koira on taas saanut jonkun kauheen taudin ja luultavasti se on kapi, kun sitä on ollut meidän alueella liikkeellä. Huomasin toissa päivänä et se repsotti päätään ja kun aloin kattoo sen korvaa niin mietin ensin et onkohan sillä hotspot, mut ihmettelin kun korvassa oli monessa kohtaa tulehtuneen näkösiä läikkiä ja sit vilkasin toisenkin korvan ja sama homma siellä. Oikee korva sillä on tosi pahassa jamassa kun on niin tulehtunut et on ihan turvoksissa. Yllättävää et aina pitää viikonloppua kohden tulla tämmöset. Soitin sit eilen eläinlääkäriin ja ne meinas ettei kuulosta semmoselta et kantsii maksaa viikonlopputaksat, et hakee koiralle kaulurin ja betadinee ja koitetaan pärjätä maanantaihin. *Onneks meillä on Rimadyl -särkylääkettä antaa tolle koiralle, mun näkee selvästi et toi pahempi korva  on hirmu kipee :( Ärsyttää vaan kun just nyt on semmonen tilanne rahallisesti ettei olis tarvinnu tulla yhtään mitään ylimäärästä tähän kun tiedän et menee taas monta sataa eläinlääkäriin.

Ja jotta vois sanoo ettei kahta ilman kolmatta, niin nyt odottelen mitä kolmanneks tapahtuu kun viime yönä istuttiin nuorimmaisen kans ensiavussa kun se sai yöllä allergisen reaktion :( Se heräs ja huomasin et sillä on toinen silmä ja korva ihan turvoksissa ja huulet oli turpeet ja koko keho täynnä nokkosihottumaa. Pit sit lähtee ensiapuun hakeen allergialääkettä. Ei onneks ollu anafylaksiasta kyse, mut kurjan iso reaktio silti. Seuraavaks omalääkärille hakeen lähete taysin allergiapolille, et selkiää mikä ton aiheutti.

Eilen oli Fitfarmin pt-päivät ja olin vikassa ryhmässä ja menin rinta/käsiryhmään ja au au au!!! Kädet oli ihan makaronina eilen treenin jälkeen ja nyt sit ne on ihan sika kipeet!!! Sit mä menin ja söin karkkia eilen ja nyt vituttaa kun on ihan epäonnistunut olo. Mulla ei ollut tippunut vikan kolmen vikon aikana paino kun 700g ja senkin vuoks nyt ärsyttää. Mieli menee ihan matalalentoo ja kun oon viikon herännyt noihn aamuvuoroihin, niin pakko sanoo ettei ne sovi kyllä mulle yhtään. Mä oon niin iltavuorolainen henkeen ja vereen, ettei mitään järkee. Mä oon väsynyt ja toisaalta vähän stressaantunutkin isosta vastuusta mikä mulla on tällä hetkellä mun tätin firman kanssa, kun en halua tuottaa pettymystä ja haluan hoitaa työni, niin ettei sen tartte katua et palkkas mut, mutta työ ei kyllä ole helppoa! Ens viikko on tosi raskas ja sit onneksi helpottaa! Eli ens viikolla 8-16 joka päivä ja sit vielä kolme iltaa hoplopissa, jos joku ei vie multa vuoroja pois. Kyl mä jaksan kun on pakko, mut nyt muistan miksi vannoin joskus etten enää ikinä tee kahta työtä. Millä helvetillä mä olen jaksanut tämmöstä useamman vuoden?!

Tänään mun hyvä ystävä tulee meille yökylään, joten pääsen juoruileen kunnolla :) Pääsen kertoon häistä sille! Mun hääpuku onkin nyt anopin luona tallessa ja anoppi oli löytänyt meidän tytölle todella kauniin mekon Ranskasta, niin kyllä nyt kelpaa sit pitää häitä. Eli tän verran nyt on asiat järjestyksessä:

*Hääpaikka
*Pappi (tulee vihkimään meidät hääpaikalle)
*Pitopalvelu
*Hääbändi (sain sen minkä halusin ja mun mielestä se oli edullinen)
*Hääpuku

Nyt vaan odotellaan talven yli ja karistellaan kiloja, että mahdun pukuuni. Kesällä voikin sit laittaa kutsut matkaan - ja ainiin, pitää se erokin ensin selvittää :D

Hääpuku

Oi kun eilen oli ihana päivä. Ensinnäkin töissä oli taas semmonen kaaos vuoro, et sai olla ylpee itestään et selvis ja sai asiakkaat luultavasti ihan tyytväisinä pois sieltä :) Nyt onkin vapaa viikonloppu! Sit aamusta kävin ajeleen isän ja äidin kanssa, et ne näki missä meidän häät on ja sit iskä alkoi kysellä et paljon se hääpaikka maksaa. Sanoin et jonkun neljäsataa, mihin iskä sit sano, et ne maksaa sit sen. Äiti murisi jotain iskälle ja lopulta sit ne sano, et ne maksaa ainakin sen paikan ja vielä lisää, mistä ne sopii sit erikseen, et me ei mun miehen kanssa edes tiedetä kuinka paljon meidän häät ja sukunimenvahto niille merkitsee, et sen vuoks ne haluu maksaa osan häistä, kun se näin tehdään. Mulle tuli aivan käsittämättömän hyvä mieli siitä mitä ne sano ja nyt voin olla varma et edes mun vanhemmat on aidosti ilosia meidän häistä, eikä tunne et ollaan jotenkin typeriä tämmöstä tehdessä :) Onhan se pienikin raha jo edes parempi kun ei mitään, vaikka kyllä meidän ihan ite piti ne kokonaisuudessaan maksaa :)

Sit päätettiin mun siskon kanssa lähteä käymään morsiusgalleriassa. Meidän piti mennä tänään, mut ei saatu sovitusaikaa, joten mentiin sit eilen kattoon jos sinne pääsis. Kesällä käytiin sovittamassa mun siskolle pukuja ja yksi sen sovittamista puvuista oli ihan yli muiden jota rakastin ja mietn silloin, et jos menisin nyt naimisiin niin se olisi mun hääpuku, mut olin varma et se olis mennyt jo jollekin, kun sisko halus toisenlaisen puvun. Mentiin sit sinne ja saatiin sovitusaika ja kerroin siitä puvusta ja näytin myyjälle kuvia siitä kun ei muistettu merkkiä ja niinhän se ihanuus löytyi sieltä vielä. No myyjäpä meinas et laitetaan päälle, vaikka olin varma etten mahdu siihen kun sisko painaa 15kg vähemmän kun mä ja niin vaan se myyjä sen puvun kinkes mun päälle ja se oli vieläkin kauniimpi mitä muistin. Puvun hinta oli 1000€ ja sittenpä selvis, et se olikin vika kappale alepuku vanhaa mallistoa hintaan 200€ ja alen syy oli pieni tyllirepeämä, jota ei edes huomaa. Ja kun nyt oli syysale päällä, niin sain sit vielä -20% eli maksoin 160€ sitä puvusta ja nyt se tylliunelma on meillä kotona <3 En ole ikinä nähnyt kenelläkään sellasta pukua ja se meinaskin, ettei tommosia tyllipukuja ihmiset oikein tykkää edes sovittaa, vaikka päällä se onkin aivan uskomattoman kaunis. Ainakin mulla on nyt oma uniikki puku, jota ei ilmeisesti ole myyty yhtään kappaletta Suomeen, paitsi tämä yksi sovituspuku, joka on nyt mun :) Nyt mulla on maailman ihanin motivaatio pudottaa painoa!

Kuvan laatu on vähän huono, kun en löytänyt kun tämmösen pikkukuvan siitä, mut tässä on mun "Special day - Midsummer" -pukuni <3

Häähuumaa

Kyllä tää elämä on haurasta. Oon ollut ihan yliherkällä päällä pari päivää, kiitos sen tietyn ajan kuukaudesta. Eilen itkeskelin ensin kun katselin erilaiset äidit sarjaa, kun se vauvan syntymä on joka kerta yhtä ihana hetki, oli se sit kenen tahansa vauva ja nyt kun yksi mulle tärkeä ihminen odottaa vauvaa, niin oon ihan yliherkkänä sen vuoksi. Eilen illalla tuli tieto, et tutun mies oli nukkunt syöpätaistelun jäljiltä pois ja niillekin jäi pieni vauva ja vaikka en hyvin tunnekaan niitä, niin tuntuu aivan uskoattoman pahalta :( Sit pekään et joku menehtyy kun on ollut semmosia ennemrkkejä, mitä aina ennen lähellä jonkun kuolemaa on.

Mut iloisempiin aiheisiin. Meillä on meneillään omien häiden suunnittelu - siis todellakin omien häiden, vaikka ollaan naimisissa. Siis vielä naimisissa ;) Eropaperit lähti eilen käräjäoikeuteen ja nyt vaan odotellaan eroa ja 18.10.2014 mennään uudelleen naimisiin. Tää kaikki lähti siitä kun mies yksi ilta kysyi et vaihdetaanko sukunimeä. Ensin nauroin päin naamaa, et mikä visi tää nyt on, mut sit selvis, et mies oli tosissaan. Se meinas et kun sen oma suku ei merkkaa sille mitään ja mun suku on ollut niin mahtava ja kun perhe sille ja mun isä on ollut kun oma isä sille (joo en voi tätäkään kirjottaa itkemättä), niin se haluaa mun isän sukunimen et saadaan olla sit sen sukuhaaran nimelisiä jatkajia. Faktahan on se, et mun veli otti vaimonsa sukunimen ja isään se kolahti ilkeesti, vaikka eihän se sitä koskaan ääneen sano ja mun tyttönimen haarautuminen loppuu kokonaan isään ja äitiin, kun isällä ei ole sisaruksia. No ensin mä sanoin miehelle, et no voin harkita, mulle on ihan sama mikä mun sukunimi on ja sit kun selvitettiin mahdollisuuksia, niin yksi oli tää avioeron kautta toteutettu, jollon saan ottaa tyttönimeni käyttöön ilmoituksella ja kun mennään uudelleen naimisiin, niin mies voi ottaa mun sukunimen ja sit lapsillekin sen voi vaihtaa. Toinen tapa olis ollut anoa uutta sukunimeä, mut se olis pitänyt perustella miksi haluu eroon entisestä ja miksi haluaa juuri uuden sukunimen. En tiedä kuinka helposti sen olis saanut, mut mies sit sano mulle yks ilta, et eikös tehtäs se eron kautta, niin mä saisin sit pitää hääpukua, kun oon siitä haaveillut. Ensin sanoin et ei käy, et tuntuu pahalta erota sen takia, mut kun sit mietin asiaa, niin onhan tää aika hauskaa oikeestan. Mulle se avioero on vaan merkintä rekisterissä, enhän mä henkisesti mihkään eroa, kun rakastan tota miestä niin paljon et meinaa välillä sydän pakahtua kun vaan kattelenkin sitä <3 Mutta siis meillä on todellakin häät :) Jo joku ei ymmärrä meidän ratkasua, niin ei tartte tulla häihin! Oon vaan niin yllättynyt siitä, et toi mieshän on niin kun ihan oikeasti ollut mukana suunnittelemassa häitä ja mietimässä missä ne vois pitää. Ehdoksi se antoi ettei halua kirkossa naimisiin, mut pappi tulee sit vihkimään meidän juhlapaikalle. Pappi nauroi katketakseen puhelimessa kun kerroin tilanteesta ja sanoi törmänneensä työssään vaikka mihin, mutta tää on kuulemma ihan omaa luokkaansa :D No varmaan on joo sukulaistenkin mielestä kun tajuaa et ollaan erottu! Lapsille ei puhuta erosta, ettei ne koulussa ala ihmetellä tätä tilannetta. Parasta tässä on se et meillä on kymmenen vuotishääpäivä 28.01.2015, joten nää lokakuiset häät on vähän kun olis kymppivuotishääjuhlat. Ja sit mun siskokin menee naimisiin syyskuussa, niin tää on ihan parasta kun voidaan hääsekoilla yhdessä, kun oon kaaso mun siskolle <3 Oon yllättynyt kuinka innoissaan kaverit on ollut tästä ja kaikki on sanoneet et on tosi romanttinen juttu ja jee pääseee juhlimaan :D Nyt etsin vielä hyvän pitopalvelun, eli odottelen tarouksia parista niin saadaan sekin puoli kuntoon.

Mulla oli aikanaan maailman ihanimmat häät, vaikka ei kunnon juhlia ollutkaan, joten koen et tää todella on enemmän semmonen kymppivuotishääjuhla, vaikka oikean hääpuvun aionkin ostaa ja mies lupas laittaa shaketin päälle. Anoppi tuo tytölle morsiusneidon mekon Ranskasta tuliaisiks ja lähden kohta mun vanhemmille niin mennään ajeleen et ne näkee missä meidän häät pidetään.

Jaaha, alan viihdyttään nuorimmaista, joka jälleen kerran päätti herätä kuudelta..

Vaatekaappien raivaamista.

Alkaa näyttää siltä et syksy tekee oikeasti tuloaan, mut eipä haittaa kun tietää et pääsee etelään vajaan kolmen kuukauden päästä. Eikä mua oikeastaan syksy haittaa, kun kuitenkin sää on ollut niin kaunista :)

Olisin halunnut lähtee salille aamusta, mut nuorimmainen on taas kauheessa nuha-yskässä niin en viitti sitä viedä salihoitoon. Plaah :( Kaks seuraavaa päivääkin menee niin, et jos en saa vahtia niin en pääse salille. Äh ärsyttävää kun on suunnitellut päivät etukäteen ja sit ei pääse meneen!

Meidän alueella on tänään pihakirppikset ja isomat muksut on ihan innoissan valmistellut myytäviä kamoja eilisestä asti. Myyköön vaikka kaikki romunsa pois jos haluaa, niin saadaan siistit huoneet. Eilen siivosinkin tytön huoneen, vaatehuoneen ja kävin KAIKKI isot ja pienet vaatteet läpi, joten kaappeihin tuli tilaa ja uffi sai lisää myytäviä vaatteita ja kenkiä. Ite sain paljon käyttöön vaatteita mitkä olin säilönyt vuodelta 2011 ja suurin osa siis oli oikein sopivia. Sinänsä huvitavaa, kun kuitenkin oon painanut 7kg vähemmän sillon kun oon ostanut niitä ja kaikki paidat on nyt sopivia kuitenkin, housut on vielä nafteja mut vissiin tää salilla käynti tekee sen, eli oon kiinetytyny hyvin vaikka paino ei samoissa vielä ookaan. Mut se -7kg onkin mun tavote etelänreissuun mennessä. Harmittaa vaan kun ihanat desigualit on isoja! Kaveri lupaskin jo tulla tonkiin mun isot vaatteet läpi. Muutamat housut mulla on semmoset, ettei jalassa meinaa pysyä, nut löysin vyön joten ne menee nyt hetken vielä. En raaski kyl nyt ostaa mitään vaatteita tässä vaiheessa, kun haluan sit ostaa sieltä Canarialta jotain uutta ja kivaa, jos löytyy! Ja muutenkin kun seuraava housukoko löytyy jo vaatekaapist niin en senkään puolesta nyt tuhlaa rahoja semmosiin.

Meidän pyykinpesukone sano sopimuksensa irti joten uutta pesutornia odotellaan ja vanha kuivuri lähtee mun siskolle ja toivotaan et kestää vielä monta vuotta! Noi entiset koneet on 7kg ja nyt uudet on sit 9kg mikä on hyvä juttu kun tää pyykimäärä on ihan järjetön, eikä se tästä pienene kun vaatekoot suurenee muksuilla (onneks mulla pienenee ;) )

Pojat keinumassa sksyisessä puistossa.

Minä ja mun ihana espritin kesämekko joka mahtuu viimeinkin päälle! Tätä pidin tosi paljon kesällä 2011 :)

5.9. torstai

Eli tää meni nyt niin et oon mun tätiä ollut auttelemassa sen firmassa ja sit teen iltoja vakityössä. Toivottavasti en ole haukannut liian suurta palaa nyt, kun haluan olla kotonakin. Tulee heti ahdistunut olo kun on liikaa pois kotoo.

Meidän koiran verikokeissa ei olut onneksi mitään, joten nyt syötetään särkylääkkeitä viikon ajan ja katsellaan miten koiruus alkaa voida ja jos vointi ei parane, niin sit lisää verikokeita. AInakin tänään Mömmis on ollut tosi huomion kipee ja leikkisä, joten voi olla et särkylääkkeet tehookin ja ennen kaikkea vesikippo oli täynnä kun tulin salilta kotiin, joten ei ole ollut tarvetta juoda kauheesti :) Mut niinhän se eläinlääkäri epäili et juo kipuunsa ja kun kipu poistuu, niin juonti loppuu.

Vitsi et tuntuu kun joka puolella poksahtelis päässä verisuonet ihmisiltä kun koko ajan tulee uutisia et on ollu aivoverenvuoto. Nyt viimeks mun miehen isällä ja mies sano just et niiden joku johtaja oli hetki sitten kuollu siihen. Ja eilen kun töissä puhuttiin siitä niin tuntuu kaikilla olevan vähintään joku tutun tuttu kellä se on ollu ja tosi nuoriakin on siis joutunu sairaalaan sen vuoks. Inhottavaa. Osaako sitä enää olla rauhallinen jos itelle tulee päänsärky joka on vähän kovempi kun heti pelkää et suoni on poksahtanu ja kun se nopee hoitoon pääsy on niin tärkeetä.. Äh, lapsena oli niin paljon kivempaa olla kun ei tarttenu murehtia mitään tämmösiä, tai korjaan - ei osannu murehtia tämmösiä..

Kolme kuukautta etelänmatkaan!!!!!!!!!!!! Ihanaa :) Ja sainb eilen taas kehuja kun näytän niin hyvältä kun oon laihtunu - no joo kai se 22kg jo jossain näkyy, vaikka itellä on ihan hirvee läskisokeus ja semmonen olo ettei olis yhtään laihtunu..