Talopeliä!

Istutaan aamiaisella miehen kanssa kirkasvalolampun ääressä ja toivotaan et toi lamppu auttas tähän kaamosmasennukseen. Ainakin se on kivan kirkas ja mun olo on hiukan parempi mitä oli hetki sitten. Mulla oli ihan järkyn kaamee olo kun teki mieli vaan itkee ja nukkua koko ajan ja oli semmonen olo etten jaksa yhtään mitään. No nyt kuitenkin on vähän parempi fiilis :) Reilu viikko enää meidän Viron matkaan (jee tulee niin tarpeeseen) ja sit reilu pari viikkoa niin lennän isompien lasten kanssa etelään. Voi kun meillä paistais edes yhtenä päivänä aurnko siellä niin olisin tyytyväinen - on siellä ainakin valosampaa silti kun täällä vaikka sataiskin!

Ollaan pyöritelty miehen kanssa paljon tulevaisuuden asioita tässä ja oli puhetta et jos ei sit kuitenkaan rempattas tätä nykystä taloa, kun se tulee niin kalliiksi ja kun tää ei oikein palvele meitä ehkä nyt kuitenkaan niin kun haluttas. Mä oon sitä mieltä et jos meillä on mahkut lähteä parempaan, niin ei meidän tässä ole pakko asua vaan sen vuoksi että kaikki olettaa niin kun nyt on satuttu talo ostamaan. Joo onhan tää taloollut koti ja mää yritän ihan kauheesti tätä rakastaa, mutta kun mää en tuu pääseen yli siitä uuden rakentamisesta - etenkin kun tiedän että meillä on siihen kyllä tulevaisuudessa varaa. Mä olin aikanaan ihan ehdoton ettei talossa saa missään nimessä olla kahta kerrosta, vaan kaikki pitää olla yhdessä tasossa, mutta nyt ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä et nimen omaan kaikki pitää olla kahdessa tasossa et lapset saa omat huoneet yläkerrasta ja meillä on oma rauha alakerrassa! Tätä taloa me miehen kanssa katseltiin, et olis aika lailla meidän unelmatalo. http://www.jetta-talo.fi/index.php?id=2481 Mut tietty parissa vuodessa ehtii talojen mallit muuttua moneen kertaan. Sit jos ja kun rakennetaan, niin pitää myydä ekana oma pois ja sit asutaan rakennusaika jossain kopissa vuokralla ja päästään lopulta muuttamaan omaan ihanaan uuteen kotiin :) Hyvän tontin löytäminen onkin sitten ongelma kun ei tää ona kaupunki enää arvo vuokra tontteja, eikä meillä ole varaa yli 70 000€ huutokauppatontteihin :( Kyllähän täältä saa syrjemmästä ihan suhteellisen edullisia tontteja, mut itse tykkäisin asua kyllä aika lähellä keskustaa. Voi olla et pitää harkita kotikaupungin vaihtoa, sillä lähikunnat arpoo vuokratontteja ja toisaalta meille ei olis ongelma asua esim. Tampereella, sillä mun työpaikka on kuitenkin siellä niin saisi hyvällä säkää lyhyemmän työmatkan. Ja toisdaalta lasten kaverit tuntuu olevan sen verran erikoisia, et todettiin miehen kanssa ettei koulun vaihto niillekään ehkä tekis yhtään pahaa. Tai sit vois ajatella muuttoa siinä vaiheessa kun muksut menee yläasteelle ja nuorin ala-asteelle, niin ei tule sit koulunvaihtoa moneen kertaan. Huoh..  Mut kuten sanottu, noi on sit tulevaisuuden murheita! On vaan ihana haaveilla pitkästä aikaa :)

Jaahas pitää lähteä pukemaan, jotta pääsen pusertaan lauantaisen aamuvuoron pois alta!

Väsymystä ja motivaatio -pulaa

Voi mä pääsin sovittaan mun hääpukua ja se meni niin paljon paremmin päälle kun ekalla sovituskerralla! On se vaan edelleen ihanin puku mitä oon nähnyt ja se istuu mun päälle aivan äärettömän hyvin, etenkin sen jälkeen kun saan vielä arviolta 10kg karistettu pois! Motivaatio on ollut vähän hukassa lähiaikoina ja eilen syötiin miehen kanssa "ei jakseta mitään" -lohtukarkkia ja oli hyvää.. Mulla ei ole fitfarmiakaan jäljellä enää kun kahdeksisen viikkoa ja sit putoan tyhjän päälle kun ei mulla ole varaa jatkaa enää niissä riveissä :( Kai mä selviän itekkin mutta kun on pitänyt raportoida asioista eteen päin koko ajan niin on jotenkin ollut "pakko" laihtua, kun niillä on seillä asenne et jos et laihdu niin turha vikistä - sit et ole mennyt ohjeiden mukaan ja niinhän se oliskin. Noilla ohjeilla laihtuu takuuvarmasti - jotkut nopeemmin ja jotkut hitaammin. Mulla syö perhe aika paljon aikaa 100% suorituksesta, mutta olen ollut tyytyväinen tähän astiseen tulokseen :)


Tässä tää mun ihanuus nyt on :)

Oon pohtinut josko muokkaisin mun mummun perintösormuksesta itelleni vihkisormuksen. Sitä sais kyllä pienentää aika paljon ja kaikki kaiverrukset saattas kadota sen myötä, mutta toisaalta olisko sillä nin väliä kun tiedän itse sen alkuperän. Sormus on siis sellainen missä on mummun ja papan kihla ja vihkisormukst juotettuna yhteen mun papan äidin vihkisormuksen kanssa ja siihen on upotettu kolme kiveä. Se on tosi kaunis ja ihan eri tasoista kultaa kun nykyisin sormukset on. Ei mulla olisi ikinä varaa ostaa tollaista itselle uutena! Pitää kattoo miltä sormet vaikuttaa kesällä pienennystä ajatellen. Kävin sitä pienentään jo vuosi sitten, mutta se helvetin täti siellä koruliikkeessä ei suostunut pienentään sitä niin paljoo kun halusin ja niinhän se jäi edelleen isoksi, enkä ole sitä voinut yhtään käyttää. Kiukuttaa vieläkin et jotenkin menin sit kuitenkin suostuun siihen pieneen pienennykseen, enkä pitänyt päätäni siitä alkuperäsessä suunnitelmassa >:(

Kohta mennään palaveeraan meidän esikoisen asioista koululle ja toivottavasti keksitään nyt ratkaisu tähän tilanteeseen, et mä saan alkaan nukkua yöni kunnolla. Jotenkin esikoisest amurehtiminen vie kaikki voimat ja tuntuu ettei oikein jaksa mitään sen vuoksi. Tosin on meillä onneksi ollut vähän tasasempaa nyt kun poika on pidetty kotona täysn koulun jälkeen, mutta en tiedä sitten miten siellä koulussa on sujunut. Tänään sit kuulee niitä kuulumisia..

Ilon pilkahduksia

Yllättävää et taa skun on reissu tulossa niin mä alan olla niin kovasti sen tarpeessa ettei mitään järkeä! Mää oon niin väynyt et tekis mieli nukkua koko ajan ja oon niin väsynyt saamaan koko ajan esikoisen koulusta negatiivisia viestejä ja setvimään sen tilannetta koulussa kun ovat sielläkin pojasta huolissaan. Vaikka koulusta on ilmastu ettei meissä vanhempina ole mitään vkaa niin silti sitä vaan syyttää itseensä ja oon ihan tikittävä itkupommi koko ajan ja itken varmaan koko päivän kun nää hanat tästä josku aukee.. Luulen et kyseessä on nyt suurimmaks osaks henkinen väsymys, eikä oikea väsymys. Mä haluan vaan hetkeks pois tän kaiken keskeltä..

Noh häät me siirrettiin nyt sit kuitenkin heinäkuulle onnistuneesta ja kun tein siirtoa niin tuli olo, et niin oli tarkoitettukin kun kaikki onnistui niin helpolla. Eli heinakuun 19. päivä meidän vihitään takaisin avioliittoon. Anopille annoin kukkavastuun kun sillä on silmää semmosissa asioissa, toisin kun mulla ja huomenna pääsen sovittamaan vanteen kanssa sitä hääpukua. Harmi vaan et tiedän et puku on vieläkin pieni vaikka oonkin viimesovituksesta kaventunut. Mut saanpahan motivaatioo kuitenkin. Tänään on väsyttänyt niin paljon, etten jaksanut lähteä fitfarmin pt-päiville.. Voi olla et kadun vielä, mut saanpahan nyt olla kotona rauhassa ja ens viikolla mulla om mun valmentajan kanssa pt-tunti ja saan muutoksia ohjelmiin niin tulee jotain uutta :)

Joulukuussa piti miehen kanssa lähteä päivä tallinnaan risteilylle hakemaan ekaa viinalastia häihin, mutta kun puhuin äidille niin se pyysi et mentäs yhdessä kun ne halus isän kanssa myös jonnekin matkalle. Saatiin sit sovitettua aikataulut yksiin ja nyt ollaan sit menossa yö Tallinnassa reissuun ja saadaa iso satsi juomia haettua :) Meidän häissä ei oo boolia ollenkaan tarjolla, joten olut, siideri ja lonkero -linjalla mennään ja viiniä tietty laitetaan tarjolle myös.

Ilon pilkahduksia siis tiedossa kun on Viron reissu, työpaikan pikkujoulut, etelänmatka ja joulu <3

Paino oli 78,7kg tosrtain punnituksessa, joten kymmenen kiloa hääpukuun matkaa :)

Päättämättömyyttä..

Huomenta! Pikkumies päätti herätä jo viideltä tänään ja nyt äitiä hiukan korpee tää herellä olo näin aikasin. Noh, ehtiipähän kirjottaa blogia kun nuorin vetelee aamiaista ja isommat nukkuu tyytyväisinä. Mies lähtikin jo aamuvuoroon, joten siitäkään ei ole seuraa enää. Hääasiat tässä on aika tiiviisti pyöriny mielessä parin päivän ajan. Kävin eilen kaverilla ja sain siltä sopuhintaan sen vannehameen joka sillä oli niiden häissä. Se on kolmevanteinen ja havaitsin et sitä saa vanteet irti ja lyhennettyä tarvittaessa, joten uskoisin sen käyvän mun puvun kanssa. Pitää sovittaa se anopin luona vielä tällä viikolla. Sit sain samalla reissulle punaiset tuikut, jotka oli niiden hääpöydillä siellä samassa paikassa missä meidän häät on ja siihen päälle vielä punaisia koristekiviä ja syysteemaan sopivia syysköynnöksiä - tosin niitä pitää saada vielä lisää. Mut onpahan nyt jotain mistä lähteä tekemään koristelusuunnitelmaa.

Tässä aamun tylsistymissonnitelmaa ajatellen häitä. Väriä pitää saada lisää - kaitaliinalla kenties..?

Ihan pakko ottaa kuva, kun toi koriste oli meidän haakukan päällä yhdeksisen vuotta sitten :)

Tässä huono kuvaotos vannehameesta. Sisko pystyy onneksi myös hyödyntämään tämän vanteen omissa häissään.

Sit mietin niitä hääkenkiä ja pohdin sellaista et jos olisinkin erilainen morsian ja laittaisin jalkaani mummun vanhat mustat tanssikengät - sit olis "jotain vanhaa" päällä. Eihän ne paljoa vilku hääpuvun alta, mut ainakin olis ihanat ja hyvät jälkaan, vaikka ei niin väriin soivat ookaan!

Mummun vanhat aidot tanssikengät.

Siskolla on tänään NP- ultra ja jännittää mitä siellä sanotaan. Tää odotus näyttää kestävän ja musta tulee toukokuussa virallisesti sitten täti kolmannen kerran <3 Ihanaa. Tosin sisko alkoi nyt puhua josko ne ei sittenkään menis syyskuussa vielä naimisiin, mikä tarkoittaa sitä että voitais kutenkin sit aikaistaa meidän häitä. On kauhean rstiriitainen olo, koska kesähäät olis kuitenkin olleet tosi ihanat, mut en tiedä saisinko varattua kaikkia uudelleen, esim. hääpaikkaa sit kesälle :( Aikasemmat häät olis jo senkin vuoks ihanat kun en haluis et mun ja miehen erossaoloaika olis niin pitkä. Laitoin pitopalveluun kyselyä, et onko niillä yhtään kesäviikonlopuja vapaana ja voin sit sen mukaan kysellä juhlapaikkaa. Mä niin haluan sen Päivölän, et en usko et kävis niin hyvä säkä, et saan kaikki muutettua toiselle päivälle. Lokakuulle oli helppo varata kun ihan kaikki ajat ei vielä olleet menneet, mut kesä taitaa olla tosi varattaua aikaa. Muuten tässä ei olis mitään estettä mutta, mut oon maksanut 300€ varausmaksun sinne pitoalvelulle ja sitä ei saa takasin jos juhlat peruuntuu, siksi pakko yrittää kysellä vaihtoa. On toi 300€ kuitenkin sen verran iso raha, ettei ihan tee mieli sitä heittää kuin tuhkaa tuuleen. Huoh.. Että pitää tästäkin nyt jonkin sortin stressi ottaa >:(

Ainakin paino huitelee jo hyvin 80kg alapuolella ja nelisen kiloo mun välitavotteeseen matkaa :)

Onnistujafiilis!

Mulla oli eilen niin onnistujafiilis kun pääsin kuntosalilta pois! Menin sinne ajatuksella treenata ennen työvuoroa ja oli monta päivää ollut semmonen fiilis et pakko päästä juoksemaan. Mä juoksen aina 10 min lämittelyks juoksumatolla ja en vaan pystynyt lopettamaan millään juoksemista eilen ja lopulta saldo oli 50 minuuttia ja yhdeksän kilometriä! Vikat kymmenen minsaa sykkeet oli 181 ja tuntu et jalat lähtee alta, mut mä pystyin siihen! Olisin halunnut juosta tunnin, mut tuli aika vastaan ja oli pakko lähtee töihin. Mä meen niin juokseen puolimaratonin ens kesänä! Pitäs nyt vaan lähtee kadulle juoksemaan, et tietäs vähän omaa kuntoonsa siellä, kun kuitenkin se on ihan eri asia kadulla kun tasasella juoksumatolla. Yllätyin kuitenkin silti itekkin kuinka kovassa kunnossa alan olla verraten viiden kuukauden takaiseen. Oli kyl niin mahtava fiilis eilen et leijuin pilvissä kunnes töissä löi kiire päälle ja jaloissa alkoi tuntua et on vähän juossut :D No eipä ole silti mikään paikka kipeenä tänään, vaan mennään miehen kans kohta kuntosalille jälleen.

Meidän nuorimmainen on ollut yökylässä viimeyön ja on ollut ihanaa olla aamu ilman et joku kitisee syliin koko ajan. Kyllä mulla silti on mpieni ikävä, mut hyvää treeniä tää nyt on kun ens kuussa ollaan viikko erossa - kuinka mä kestän sen!? Mä laitoin meidän työvuorokirjaan reissun jälkeisen päivän vapaaksi, että saan vaan halia koko päivän mun pikkusta, tosin voi olla et edessä on oikein kunnon kiukuttelua. Miks musta tuntuu et teen ihan hirveen väärin sille kun tällai hylkään sen viikoksi tänne, vaikka sillä on kaikki ihan hyvin kun on isänsä kanssa kuitenkin. Äh kun meidän äitien mielet on niin typeriä. Pitäs nyt vaan osata ajatella et tää tekee hyvää mulle ja isommille lapsille kun saadaan olla kolmistaan ja oon mä ilonen kun kerrankin saan olla 100% noiden isompien käytettävissä. Jotenkin täällä kotona töiden ja muiden asioiden keskellä on vaikea revetä kolmen lapsen suuntaan koko ajan ja tulee kauheen riittämätön olo - mä kun oon sen verran itsekäs et tartten sitä omaa aikaakin ihan vaan olla yksin, ilman et on ketään vaatimassa palaa musta. Onneksi mies ymmärtää sen :)

Meillä oli miehen kanssa mukava ilta toissa iltana kun tulin töistä kotiin. Otettiin lasilliset viin (tai mies nyt oli ottanut vähän enenmmän jo ennen kun tulin kotiin) ja höpöteltiin kaikista menneistä ajoista, esim. siitä kuinka tavattiin ja miten meidän juttu alkoi. Onhan se aika huikeeta et ens vuonna ollaan oltu 9 vuotta naimisissa ja 12 vuotta yhdessä, eikä koko aikana ole ollut sellainen olo et haluisin mieluummin jonkun toisen. Mulla on käynyt kyllä onni kun oon ton miehen löytänyt ja meillä on ollut hyvä olla yhdessä vaikkei aina kaikki olekkaan ollut ruusuilla tanssimista. Kertaakaan ei olla nukuttu eri sängyissä riitojen vuoksi, eikä meidä ole tarttenut riidelläkkään kunnolla koskaan kun asiat pystyy puhumaan. Mä oon meillä se joka suuttuu helpommin, mutta sekin on tasaantunut PALJON vuosien varrella ja aina kun oon jostain suuttunut niin mies on osannut olla hiljaa ja se mun suuttumus häviää itsellään melko nopeasti. Mä vaan niin tykkään tosta miehestä et en halua edes kuvitella mitä mun elämä olis ilman sitä!

Hah, joo mulla on nyt joku rakkauspäivä tänään näemmä :D No joo.. Pakko varmaan kohta alkaa kaivaa wordia koneesta esille ja aloittaa se kirjoittaminen kun yksi idea ei nyt vaan lähde mun päästä pois, vaan nivoutuu koko ajan laajemmaksi ideaksi ja pakkohan se on kirjoittaa ylös kohta. Saapahan tutut taas lisää luettavaa :D