Tiistain fiiliksiä

Siis ihan mahtava fiilis oli eilen kun vetäsin jalkaani housut joita oon käyttänyt ennen nuorimmaisen odotusaikaa ja sain niistä itelleni työhousut :) Mahdun siis Canarian reissullakin mun vanhoihin vaatteisiin, eli ei tartte hommata mitään. No ehkä uikkarit kun rinnat atitaa olla isommat kun ennen niin en usko et yläosat mahtuu päälle, mut sen näkee sit joulukuussa. Ainaskin isommat muksut on innoissaan meidän reissusta, kun saavat multa jakamattoman huomion :)

Pitää alkaa järjestellä tänään vapaata syys-lokakuun vaihteeseen kun meen puolekstoista viikoks tuuraileen mun tätiä sen firmaan kun se menee ulkomaille. Toivottavasti vapaa onnistuu, kun olis kiva päästä tekeen taas myyntityötä ja toisaalta mun tätin ei tartte sit ulkomailla vastailla puhelimeen. Uskon kyl et kaikki järjestyy ja se sadaan hoidettua kuntoon. En oo sit seripajan jälkeen tehnytkään vastaavaa työtä, joten saa palutella taitoja mieleen. Täti meinas et kun mulla on niin kiva puhelinääni niin asiakkaat tykkää. Ja kai ne tykkää kun vähän aikaa sitten sain töissäkin treffipyynnön sen vuoks kun mulla on niin kiva ääni puhelimessa. Hiukan oli tää rouva otettu siitä :D Kiitin kauniista ja sanoin, et luulen ettei toi aviomies tykkäis jos ottasin kutsun vastaan. Treffeille pyytäjä meinas, et ei se mitään, et pitää aina yrittää ja sanoinkin et kyl nyt on mullakin hyvä mieli :D

Sit löysin netistä semmosen kirjan julkasian joka painaa kirjoja digillä menekin mukaan ja pehmee kantisena. Niitä myytäs sen firman sivuilla ja niitä vois sit itekkin mainostaa ja niistä sais muutaman euron myyntipalkkion per kirja. Jotenkin oon niin varma ettei kukaan julkase mun kirjaa, niin sit saan sen sitä kautta, mut nyt kun oon lähetellyt sitä, niin mun pitää ootella puoli vuotta ennen kun voin sen julkasta tota reittiä myöten ja harmittaa nyt et lähettelin sitä eteen päin. Jotenkin mä oon jo valmiiks ihan rikki kun siitä ei tule kirjaa ja nyt mulla olis mahis saada se heti kirjaks, vaikka se ei sit oliskan mikään iso julkasu. Äh.. Tämmönen odottelu ei sovi ihmiselle joka haluu kaikki mulle heti ja nyt!!!! 

Nyt tiskaan et noi hemmetin pikkukärpäset ei lisääntyis enempää ja sit ulos aurinkoon ennen työvuoroo..

Päätöksiä, päätöksiä..

Nyt alkas olla flunssa selätetty ja huomenna meen kyllä salille! Valmentaja käski ottaa varovasti ensin alkuun ja sovittiin, et sarasteluviikko oli nyt sit se mun kevennysviikko, eli huomisesta eteen päin aletaan taas vetää kovaa treeniä kunnon mukaan.

Sit mies kyseli et saisko se tehdä sen projektiautoon yhden kalliimman hankinnan ja sit puhuttiin et veronpalautukset voitas käyttää niin et puolet sille ja puolet mulle omaan kivaan. Itse ajattelin sit ekana heti et ei muuta kun etelään lasten kanssa ja nyt kun oon pyöritellyt ja katsellut matkojen hintoja, niin joulukuussa finnmatkoilla on 5vrk reissuja Canarialle ja alustavasti varasinkin meille reissun Puerto Ricoon. Oli kyl tosi edulinen, mut nyt mulla painaa vaan rinnassa kun mulla ei ole aikomusta ottaa nuorinta mukaan, vaan mies meinas et voin jättää sen sille kotiin kun ei matka ole sen pidempi.. Oon ollut aikanaan reissussa ilman lapsia ja oon ollut esikoisen kans matkalla Espanjassa niin, et pikkusisko jäi isänsä kans kotiin, eikä mitään hätää ollut, mut nyt on kyllä niin sydäntä raastavaa jättää nuorin kotiin, vaikka tiän ettei sillä ole mitään hätää täällä. Oon pitkään haaveillut et saisin mennä jonnekin pelkästään noiden isompien kanssa ja nyt se haave olis toteutumassa. Olis mulle reissuseura kelvannut, mut en usko et kukaan innostus lähteen meidän kans joulukuussa, niin en ole sit viittinyt edes kysellä..

Sit näyttää pahasti siltä, että meidän vanhemmalla koiralla on sokeritauti :( Ens viikolla se selviää paremmin, mutta miehen kans jo alustavasti päätettiin, et vanhus pääsee ikiunille jos todella siitä on kyse, kun meistä ei ole antamaan koiralle tarpeeksi säännöllistä elämää mitä sokeritaudin hoito koiralla vaatii. Toisaalta myös koira on alkanut oleen aika äksy vieraille lapsille (vaikka omat sietää hyvin), et ei haluta otaa riskejä siitä, et se jotakin puree. Kyllä tuntuu raskaalta ajatukselta tää koko tilanne. Onneks mun äiti sanoi eilen, et tehdään varmasti kyl oikea päätös, et nekin toimis samassa tilanteessa kuten meillä aikomus..

Kirjoitus lähti matkaan :)

Nyt on ollut mun väli - ja hiljaiseloviikko ja oon vaan levännyt kotona, eli sain sit kunnon flunssan joka nosti kuumeen ja kolme päivää oon todella onnistunut makaan kotona ja lepo on auttanut. Oon ihan hajalla kun en ole päässyt salille, mut jos uskaltais vaikka jo perjantaina käydä? Meen nyt aamulla tekeen varovaisen lenkin ja katson miltä tuntuu ja illalla meen töihin tänään.

Tän aamun paras uutinen on se et mulla on enää 3,3kg jäljellä odotuskiloja!!!!!!!!!!!!!! Oon mä kyl aika painava ollut jo sillonkin näemmä, mut toisaalta ihan sama, kun ne oli niitä tupakoinninlopetuskiloja ja varmaan vähän stressaavan elämänkin tuomia.. Pitäs kokeilla vetää noi yhdet housut jalkaan jotka ostin alkuodotuksessa, mut en ole vielä uskaltanut kokeilla. On ollut kivaa vetästä jalkaan uudet farkut joista mies sano et takapuolikin alkaa näyttää normaalilta niissä :D

Sain eilen mun kirjoituksen matkaan. Ei se kai täysin valmis ollut, mutta halusin et se jää mun näköiseksi, enkä halua myydä kustantajalle valmista pakettia, vaan sellaisen joka mä olen. Pidän itse kirjotuksesta mut lähiaikoina se on alkanut kerta toisensa jälkeen tuntua todella harrastelijamaiselta ja tiedän, ettei sitä julkasta. Tulipahan nyt kokeiltua silti. Seuraava askel on käydä se kirjoituskurssi ja sen jälkeen (tai työstän jo) mun seuraavaa projektia, joka liittyy tällä kertaa faktatietoon ja on saanut tosi paljon kannatusta ja niin sanotusti haavoja auki ja nyt voin kirjoittaa suoraan omasta sydämestä käsikirjoituksen, joka toivottavasti saa ihmiset ajattelemaan asioita. Aiheesta en sen enempää sano, mut iso pohjatyö tulee olemaan kun haastattelen ystäviä siihen ja eilen kävin jo todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän keskustelun mun siskon kans aiheesta.

Tästä ns. takakansiteksti mun kirjotuksesta Suhdesolmuja:

"Emma on kolmekymppinen onneton nainen, joka vuosien turhien lapsettomuushoitojen jälkeen päättää erota miehestään ja etsiä jotain uutta ja parempaa itselleen.  Emman matkassa käsitellään suuria tunteita mitä lapsettomuus, ero, rakastuminen ja toipuminen suurista muutoksista tuo tullessaan. Elämä yllättää toisinaan, mutta onko ruoho aidan toisella puolella loppujen lopuksi vihreämpää ja mitä kaikkea pitää kokea tietääkseen mitä todellinen onni on?"

Sit olin ostanut luomulaatikosta pari viikkoa sitten saksanpähkinöitä ja toissa päivänä kun sielä kourasin niitä suuhun, niin aloin ihmetellä miks maistuu oudoilta ja sit näin pussissa liikettä ja se oli ihan täynä matoja! Intian jauhokoisa meille oli sit tullut niiden mukana kylään ja hyi helvetti et mä oksensin. Puunasin eilen sit kaikki paikat, mut en usko et ne on päässeet leviään kun ei muualla näy, eikä niitä perhosiakaan ole näkynyt. Kaikki kamat me nyt lykättiin pakkaseen mihkä ne olis voinu mennä ja ostan vielä raidia varmuudeks jos alkaa perhosia näkyä. Huh et piti tämmönenkin päivä nähdä. Mies vaan nauro mulle ja sit se huijas mua pari päivää sitte vielä sanomalla et mulla on hirvikärpänen päässä ja meinasin seota sukkiini ja taas se vaan nauro. Sanoin sille et nyt se leikkii hengellänsä, mut se hyvitti eilen hieromalla hartioita :) Laitoin luomulaatikolle palautetta madoista, mut eipä ole kuulunut mitään vielä. Jos ne ei edes pahoittele, niin en kyl tilaa niiltä enää mitään! Tiedän ettei se niiden vika ole jos pähkinöissä oli matoja, mutta ne on myyny mulle sen saastuneen tuotteen, joten mielelläni kyl ottasin rahani takasin niistä..

Eipä tässä muuta kuin hyvät huomenet siis aamukahvin äärestä!!

Kolme viikkoa takana fitfarmia!

Mun valmentaja sanoi, että hyvin sujuu raportin perusteella ja niinhän se sujuukin. Pari kiloa on paino tippunut kolmessa viikossa, vyötärö pelkästään on kaventunut 5cm! On muualtakin lähtenyt hyvin, mut niistä sit joskus toiste :)

Eilen olin elixiassa pt -valmennuksessa ja oli ihan mahtis treeni! Sykemittari ilmoitti saaneensa uuden maksimisykkeen, joka oli 197 :D Oli kyllä kädet niin turtana treenin jälkeen ettei mitään rajaa ja tänään on paikat ollu jonkun verran kipeenä. Ostettiin miehen kanssa kolmen kerran duo -valmennus ja ens viikolla meillä on yhteinen tunnin mittainen pt -ohjaus. Jään kyllä kuntoni puolesta ihan kakkoseks miehelle, mut ihan kivaa siitä tulee. Tein eilen myös juoksumattoennätyksen, meinaan 20 min ja ylin syke oli 147 ja vielä kuukausi sitten juoksin samalla vauhdilla 10min ja syke oli korkeimmillaan 170. Hyvin siis edistytään tässä!

Eilen mies totes et sen tekee mieli viinaa ja mä sanoin, et mun puolesta voi ottaa. Hetken päästä se meinas et tekee mieli karkkia ja siihen mun oli pakko sanoo, et tähän taloon ei tuoda yhtään perkeleen karkkia, et mieluummin juo sitä viinaa. Mies söi sit kiltisti karkkinsa autoajelulla kaverinsa kanssa, etten mä ollu läsnä ja jätti viinat juomatta. Tänään mentiin aamuaerobiselle yhdessä ja totesin miehelle, et mennään yks tietty lenkki kun siellä on kivasti ylämäkee niin saa sykkeitä nouseen ja se alko nauraan et kenen kanssa se nykysin mahtaa olla naimisissa kun vähän aikaa sitten en olis vielä kieltäny karkin ostoo, tai ehdottanut ylämäkikävelyä :D

Oon ihan mielettömässä euforisessa endorfiinihumalassa koko ajan ja lupailen välillä ihan hövelisti kaikkea tolle miehelle. Toisaalta ihanaa kun hermot pitää..

Meillä oli nuorimmainen eilen kuumeessa ja onneks on ollut tänään jo parempi voinniltaan. Itsellä onkin iltaa kohden kurkku kipeytynyt, joten saa nähdä miten käy. Mä hajoon, jos joudun pitään taukoo salilta kun se on mun ihan ykkösjuttuja tällä hetkellä :(

Sit mun kirjotuksen oikoluku on tehty loppuun ja nyt vielä sit fiksailen lausemuotoja ja loppuja kirjotusvirheitä + muutaman asian mitä sisko ehdotti siihen mukaan. Sisko oli eilen lukenut sen tekstin ja se oli herkistynyt muutamissa kohdissa itkemään, mutta ennen kaikkea se oli saanut ihan hirveet raivarit sen lukemisen jälkeen. En voi kertoa mistä syystä, mutta kirjotus oli sykähdyttänyt mun siskon aika totaalisesti ja meillä se sit vielä ärhenteli, kun sitä ärsytti se, kuinka yksi henkilö palaa ulkomailta takaisin, et mikä hiton oikeus sillä oli tulla sotkeen päähenkilön elämää takaisin ja miksi päähenkilö otti sen niin rauhallisesti vastaan. Meinasin etten viitti nyt kirjottaa sitä takaisin palannutta henkilöö auton alle jääväkskään :D Mahtavaa kun kirjotus sykähdyttää!!!

Huomenna salille ja sit olis kolme työvuoroo ja taas pari vapaata, joten ihan kivasti nyt on noita työvuoroja, kun ei ole liikaa :)

Vapaita viettäessä..

Voi kun mä olen jotenkin tosi väsynyt. Tuntuu ettei mikään unimäärä riitä tällä hetkellä tyydyttään mun unen tarvetta.. Mä alan kohta uskoa et mulla on joku narkolepsia..

Eilen tein varmaan parhaan treenin ikinä salilla! Mun piti juosta 10 min juoksumatolla, mut askel oli niin kevyttä, että juoksin 20 min ja olisin varmaan voinut jatkaa koko päivän, jos ei olis aika tullut vastaan. Sitten vaan salille nostaan rautaa apinan raivolla ja sain lisäiltyä painomääriäkin kivasti. Olin ihan endorfiinihumalassa kun lähdin salilta kotiin ja se olo jatkukin sit koko päivän.

Illalla mua yritettiin puhua mukaan Zinzinon myyjäksi, mutta kyllä mä nyt kieltäydyn kauniisti kunniasta. Tupperihommat riittää mulle ihan hyvin, enkä mä nitäkään juuri ehdi tehdä tällä hetkellä. Päivätyö vie aikaa nytkin jo liikaa perheeltä ja pitäs saada kirjaprojektikin päätökseen. Jos olisin yrittäjähaluinen ja tykkäisin myydä ihmisille työkseni, niin sit varmaan toi Zinzino olis ok, mut ei toi myyntihomma ole mun juttu muutenkaan, paitsi kahvilan kassana ;)

Kerroin mummille tänään mun kirjaprojektista ja se innostui ihan mielettömästi ja sanoi, et ukki oli jo sanonut mun ollessa pieni, et "kyllä tosta tytöstä vielä kirjailija tulee", kun mun jutut oli kuulemma jo pienenä hyvin kirjotettuja. Lupasin antaa jutun mummillekin luettavaksi, mut vasta sitten kun se on lopullisessa muodossa. Nyt vaan pitäs saada se inspiraatio korjailla sitä tekstiä, koska kohta huomaan et onkin jo lokakuu ja sit tuleekin hiton moinen kiire.. Mä olisin kyl nyt jo sen viikon etelänmatkan tarpeessa.. Tai mä olisin itse asiassa parin yön mittasen loman tarpeessa ja miehen kanssa ihan kahden kesken. Olis ihana mennä jonnekin, missä saa hermolepoo lapsista! Ei vaan, en mä nyt varsinaisesti tartte hermolepoo nistäkään, mut olis kiva vaan päästä irrottaan arjesta hetkeks aikaa.. Jos olis rahaa, niin menisin viettään joulun ulkomaille tänä vuonna, niin ei tarttis hössöttää sitä täällä Suomessa. Makais vaan altaan reunalla ja lauleskelis auringossa joululauluja.. Kuulostas aika hyvältä!

Ihanaa vapaata edessä!

Huomenta!! Meilläpä nukkiu pojat ensimmäisen kerran yhdessä omassa huoneessaan ja mä ja mies saatiin oma huoneemme ihan meille kahdelle! Oli ihanaa makoilla eilen sängyssä yövalon valossa ja höpötellä, kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta nuorimman nukkuessa samassa huoneessa. Hyvin meni yö ja ennen kaikkea, nyt kun mies lähti aamuvuoroon, niin koirat eivät herättäneet nuorimmaista!! Eli mä sain nukkua kellon soittoon asti, eli puoli seitsemään! Mahtavaa! Ja mahtavaa on myös se, että mulla on nyt viisi päivää vapaata ja voin sanoa, että kyllä mä sit olinkin vapaan tarpeessa.

Herättelen kohta tän mun laumani yöunilta, kunhan oon saanut juotua aamukahvin ja sit pakkaudutaan autoon, jotta saan lapset liikuntaleirille Hoploppiin ja itse pääsen kuntosalille tekemään keskimmäistä treeniä. Eilen oli kyllä niin väsynyt olo, että meinasin, etten jaksa mennä salille, mutta onneksi menin kuitenkin ja pääsin taas treenaamisen makuun. Illalla olinkin sit niin väsynyt, etten meinannut jaksaa valvoa edes kymmeneen ja niin me sitten ennen kymmenen uutisia jo oltiin sängyssä - ei ole vanhaksi tulemista!

Painokin on nyt onneksi heilahtanut alas päin ja mies totesi pari päivää sitten halatessa, et multa on lantio kaventunut ja sen kyllä huomaa taas muutamissa housuissa :)

Ensi viikolla meen mummun kanssa yhdessä silmälääkäriin, kun sattumalta sattui olemaan peräkkäiset ajat, ja yllättäen vielä samasta asiasta, eli sukuvitsauksesta nimeltä silmänpainetauti. Mulla on silmänpaineet olleet koholla alkuvuodesta asti ja ne on vaan jatkanut nousemista, joten nyt tuli sit viimeinkin lähete silmälääkärille. Normaalit silmänpaineet on 10-21(jotain) ja nyt mulla oli 29 ja ilmeisesti suoran lääkehoidon aloittamisen raja on 30, joten korkeissa lukemissa mennään. Jos siis sokeudun viherkaihin takia tulevaisuudessa, niin hyvästi vaan sitten kaunis maailma.. Ei vaan, onneksi silmänpainetautiin eli glaukoomaan on olemassa lääkitys. Ainoo vaan, että äiti sanoi, että se on sit loppuelämän mittainen ja ihan jokapäiväinen juttu, mutta eipä maalailla vielä piruja seinille. Voihan olla et mulla on luonnostaan korkeat paineet!

Tän viikon projekti on SUURSIIVOUS tässä ahdistavassa sotkusessa läävässä. Kyllä huomaa, että kesä oli taas, kun talossa ei juuri ole sisällä majailtu ja sen kyllä huomaa. Saatin eilen siivottua yksi keittiön kaappi, leivinuunin päällinen ja puuhellan päällinen ja tänään pitäisi sitten jatkaa taas. MIetin, että kävisinkö loppujen keittiönkaappien kimppuun, vai aloittaisinko lastenhuoneiden raivauksen. Niissä on kyllä niin iso työ, että luultavasti teen sen mieluummin miehen kanssa, kun yksin..

Ihanaa kun lapsilla alkaa koulu, niin saadaan taas talven arki tähän taloon. Loma on ihanaa, mut säännöllisessä arkirytmissäkin on puolensa. Ja mun työtkin palautu nyt hiukan pienempään tuntimäärään, niin jaksaa taas paremmin olla syksyn :)