Syysaamun ajatuksia

Nyt on taas juhlat juhlittu hetkeksi aikaa ja sain palata tylsään juhlattomaan elämääni :) Kyllä mä mietin siellä työpaikan juhlissa, et miks hitossa ihmisen täytyy sitä lkoholia juoda. Olihan se taas hyvän makusta, mutta en mä kyllä saa siitä mitään semmosia oloja et jeejee. Olin taas yhdeltä yöllä nukkumassa kun osa porukasta lähti baariin. Toki oli mukava ilta, enkä olis sitä jättänyt väliin mielelläni.

Viime viikolla olin ihan järjettömän väsynyt - lähnnä henkisesti. Meidän esikoinen on töppäillyt kaiken näköstä ja kun monta asiaa tulee saman viikon aikana esiin, niin mä jotenkin kuluin ihan loppuun. Teki vaan mieli itkee koko ajan kaikesta, eikä hermo meinannut kestää kotona mitään mikä liittyi lapsiin. Tosi inhottavaa, kun en halua olla semmonen äiti :( Voi kun toi meidän poika vaan oppis ajatteleen ennen kun tekee, kun se on fiksu poika ja aivan valloittava luonne niin halutessaan, mut sitten kun ollaan kavereiden kanssa niin järki katoaa kokonaan. Toivottavasti näistä lapsista nyt sais yhteiskuntakelposia kasvatettua.. Tosin ei kukaan mulle väittänytkään et tää olis helppoo. Eikä auta yhtään, et meidän 1,5 -vuotiaasta on tullut ihan "adhdteenkaikkeemitäikinäkeksinjaärsyttäääitiäjaisääenkäooyhtäänpaikallaanjeejee". Pitäs varman asua sen kanssa hoplopissa, niin se viihtys ja sais siellä painaa mielensä mukaan niin paljon kun jaksaa!

On naurettu miehen kanssa, et meistä on tullut tosi vanhoja kun mies simahtaa jo varttia vaille kymmenen ja mä sentään jaksan sinnitellä kymppiin asti iltasin. Sit puhuttiin et olis niin ihanaa mennä kahden kesken johkin pieneen reissuun, esim. hotelliin mut ei siinäkään oo järkee kun pitäs mennä kahdeks yöks kun se eka vuorokausi nukuttas ja sit vasta jaksais pitää hauskaa :D

Aamu-minä.. Huoh.. Olispa kiva joskus nukkua yli seiskaan..

Ei me viittitä sitä kattoremppaakaan nyt tehdä. Ei saatu ihan niin hyvää taloarvioo miehen kans kun oltas haluttu (ei silti ollut huonokaan) ja sit kun on ne häätkin tulossa, niin katsotaan sit vuoden päästä kun on saatu yksi laina maksettua pois kun siitä irtoaa meille 200€/kk käteen rahaa. Toisaalta toi mies nyt eilen sit sanoi et alkaa nostaa aerobista kuntoo kun mielii vähän ulkomaille hommiin. Sanoi ettei vielä aio papereita laittaa, mut et joka toinen päivä tekis mieli mennä. Voisin mä sen nyt sinne Libanoniin päästääkin kun siellä on rauhallisempaa ja se saattas päästä oikein pomon hommiin siellä niin se tietäs paljon rahaa ajatellen meidän kattoa. Mulle on sinänsä ihan sama, kunhan tulee paikalle kun on häät ja sieltähän saa omiin häihinsä vapaata. Tosin jos mies lähtee ulkomaille niin sitä ennen kyl sit käydään siellä maistraatissa, kun en suostu siihen et oon sen avovaimo kun se lähtis ulkomaille. Eli kyl se on tieto et ne paperit vielä talven aikana lähtee vetään armeijalle taas, vaikka mies mitä sanois nyt ettei vielä laita. Pitää vaan sit miettiä miten meidän häämatkasuunnitelmien käy kun puhuttiin et 2015 keväällä piipahdettas Thaimaassa pariks viikoks, mut voi olla et se sit siirtyy.

Päivän kevennys: pitää nuolla koiranruokapussi ihan urakalla, ettei mee mikään muru hukkaan!

Vitsi kun mun tekis mieli alkaa taas kirjottaa jotain, mut jotenkin toi kilpailuun osallistuminen on pilannut innon koko hommasta. Mua harmittaa ihan hitosti et lähetin sen tekstin sinne kilpailuun.. Olis pitänyt pitää toi kirjottaminen vaan edelleen omana juttuna, niin kirjottasin edelleen onnellisena itteeni varten, eikä tarttis pettyä todeten et oonkin ehkä huonompi mitä luulin. Tai en mä kai huono ole, mut mun tekstit on semmosia harrastelija -tekstejä.. Millähän sais itsestään irti ton "olen huono kirjottaja asenteen" ja alkais vaan tekeen seuraavaa tekstiä omaks iloks ilman paineita..?
 

Näkemisen arvoisia ilmeitä illanistujaisissa

Heh, eilen olin siis pitkästä aikaa tyttöporukalla istumassa iltaa ja oli tosi mukavaa! Sain alas kolme kokonaista siideriä ja neljäs jäi juomatta ja onneksi ei yöllä tarvinnut herätä inhttaviin sydämenykytyksiin, vaan sain nukkua yöni hyvin kahdeksaan asti aamulla jolloin nuorimmainen heräs ja ennen kaikkea menin nukkumaan jo kahdentoista jälkeen. Olin siis taas porukan tylsin, joka ei lähtenyt baariin ja hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Sanoin suoraan kaikille ettei mua huvita tulla baariin kun en siellä viihdy ja mietin itekseni, että miksi muut menee kun meillä oli niin mukavaa aloittelupaikassa ja kaikki päivitteli kuinka olivat hukanneet toisensa viimeksi isossa baarissa. Sanoin pois lähtiessä, että olisin voinut jäädä aloittelupaikkaan vielä pitkäksi aikaa, mutta onneksi ei jääty niin pääsin nukkumaan. Nyt on morkkis mässäilyistä ja vetelen terveellistä rahka-aamiaista ja tekee mieli mennä salille heti kuluttaan eiliset mässäilyt pois.
Eilen siis tiputettiin mun kaason kanssa pommi muille ystäville meidän häistä ja kaaso käski kertoa ensin sen, että erotaan mun miehen kanssa. Voi niitä ilmeitä mitä ystäviltä tuli kun kerroin ja mulla ei ollut eilen edes vihkisormuksia kädessä. No lopulta kuitenkin kauhistus vaihtui innostukseks - lähinnä tulevien polttareiden vuoksi :D Ja pitää kulemma pitää sit erojuhlatkin :D

Miehen kanss pohdittiin mikä olis nyt järkevää sit kun ero astuu voimaan, kun meille tulee niin pitkä erossaoloaika. mietittiin sellaistakin, jos mentäs maistraatissa naimisiin uudestaan heti kun pysttytään mun nimenvaihdon jälkeen ja sit se pappi pitäis vaan avioliiton siunauksen siellä juhlapaikalla, ihan kun serkun häissä oli. Se avioliiton siunauskaavahan ei hirveesti eroo oikeasta vihkimisestä. Meidän pitäis sit vaan salata uusi naimisiin meno virallisiin häihin asti, mut mies meinas et siltä se onnistuu, mutta onnistuuko multa? :D Ja sit me tarvittas kuitenkin kaksi todistajaa sinne maistraattiin ja niiden pitäisi olla aika luotettavia kuitenkin. Mutta se nyt oli vielä puheen tasolla. Kaikki on vaan saanut nyt peloteltua mut sillä, et jos mulle tai miehelle jotain sattuu niin sit menee kaikki edut mitä normaalisti aviopuolisona sais.. Toisaalta ei kai ihminen voi elää sillai et pelkää koko ajan et toiselle sattuu jotain ja sen takia tekee hätiköityjä päätöksiä, eikä jaksa odotella?

Ystäviä <3 Keskellä yksi mun kaasoista.

Tanssin huumaa Topi Sorsakosken tahtiin :D

Edessä oliskin nyt aika työntäyteinen viikko. Teen nyt sit mun tätille töitä joka viikko muutaman päivän, mutta pidän huolen, että mulla on ainakin kaksi TÄYTTÄ vapaapäivää viikossa, joten jaksan hyvin, eikä mene överiksi. Ylitöitä mulle ei onneksi kaikesta huolimatta nyt tule, joten pitäisi jaksaa hyvin ja kun miehelläkään ei ole ollut mitään tätä vastaan nin hyvin hoituu homma. Toisaalta nää mun kaks eri työtä on niin erilaiset et saa kivaa vaihtelua ja tää koodaushomma ei kestä kuin tän vuoden loppuun asti.

Talvi tuli ja vuosi häihin!

Eilen satoi lunta sitten oikein urakalla! Oltiin lasten kanssa ulkona peuhaamassa ja pulkkailemassa ja voi kun meillä oli mukavaa! Lunta tuli niin paljon, että lapset teki lumimadon kuistille ja pääsi tekeen oikein lumipalloja. Kyllä hirvitti eilen ajaa kesärenkailla töistä kotiin, mut onneks olin hommissa mun tätillä niin oli lyhyt matka. Mies sit vaihtoikin ta lvirenkaat meidän kakkosautoon ja nyt pitäs viedä toi isomman auton renkaat siirrettäväks vanteilta vanteille. Talvi yllätti meidät tänä vuonna :D Ei siellä taida olla talvi enää muaalla kun meidän kuuluisalla talviraitilla, eli meillä on lunta aina eniten ja viimeisenä täällä, vaikka muualta olisi jo sulanut ja meidän katu on ihan lumen peitossa vieläkin :)

Vepsu ekaa kertaa pulkkailemassa tänä talvena.

Äidin piti vetää koko kööriä vauvapulkassa. Olihan raskasta :D

Meidän pikkuinsnööri aamuselta hommissa!

Valmentajaltakin tuli eilen raportin jälkeen taas viestiä et laihis sujuu hyvin. Se mun valmentaja on nyt ite menossa kisoihin, mut meen sit kun se tulee niin pt -valmennukseen wtc:lle ekaa kertaa. Hirvittää vaan kuinka kipee oon sen treenin jälkeen! Elixiassa mulle tehtiin lähinnä kuntoa kohottavaa, mut wtc:llä todennäkösesti käydään jotain lihasryhmää läpi. Pt -päivillä olin ainakin ihan kädetön treenin jälkeen! Sit mun ihanat housut tuli bodyactionista ja mieskin sanoi et onpas hyvännäköiset. Mulla on vähän vielä hommaa et ne menee päälle täydellisesti, mut on kivaa kun on tavotehousut kaapissa. Mulla olis nyt kauheesti illanistujaisia kavereiden kanssa ja haluaisin mennä, mutta miksi mä vaikutan olevan huonoa seuraa kun ilmoitan lähteväni autolla tai etten haluaisi juoda mitään alkoholia. Mua ahdistaa ajatus alkoholista kun a) tiedän että väsyn heti kun juon muutaman annoksen ja b) tiedän että siitä tulee taas niitä inhottavia sydämentykytyksiä yöllä ja c) tiedän miten paljon kaloreita alkoholissa on. Hetkittäin tulee semmonen fiilis et ihan kivaa mennä ja sitten iskee taas ahdistus. Mä en osaa nyt yhtään päättää mitä teen huomisen kanssa, mutta kyllä mä haluan mennä kun näen mun ihania ystäviä kunnolla pitkästä aikaa. Toinen asia on taas sitten se baariosuus. Mä en pidä baareista. Juhlat on aina kivat siihen asti kunnes siirrytään baariin. Miks ihmiset haluu mennä baareihin joissa ei kuule omia ajatuksiaan ja kun mä en jaksa ite valvoo niin myöhään, niin oon varmaan taas sit semmonen tylsä tyyppi, joka menee kotiin kun muut menee baariin jatkamaan - niin ja meneehän baareihin rahaa jo pelkästään sisäänpääsyyn! Ensviikolla olis sit työpaikan juhlta ja sielläkin mut on jo tuomittu tylsäks jos en juo :/

Häihinkin on enää tasan vuosi ja ne seuraavat kengät tulee varmaankin tänään vielä sovitettavaksi, toivottavasti ne olis nyt paremmat kun ne edelliset. Meillä kövi eilen eka firma tekemässä kattoremppatarjouksen ja kyl se vaan kalliiks tulee. Hinta kohoo sinn 17000€ asti. Lähinnä me on nyt kauheesti mietitty et uskalletaanko ottaa lainaa nyt kun Usassa taas tilanne on mitä on ja jos jotain käy, niin onko sit maksukykyä ilman et toisen tarttee raataa niska limassa kuten sillon kun noi isommat muksut oli pieniä. Voipi olla et tyydytään vielä vanhaan katttoon ja pidetään lainat tämmösenä kun nyt on niin ei tartte sit murehtia mistään. Pankin vaihdon miettimisessä eniten mietityttää se, et kun meillä on nyt alle 1% indeksi ja pankki ei voi sitä nostaa ja uudessa lainassa pelkkä indeksi olisi jo 1,7% ja pankki saisi nostaa sitä jos niikseen tulee, että vaikka on saatu hyvä lainatarjous, niin lainan ehdot huononee aika paljon kuitenkin. Huoh, vaikeita päätöksiä. Juttelin asiasta mun tätinkin kanss ajolla on ollut aikanaan takauksen vuoksi hirveä vedlkahelvetti, et mieluiten nyt makselis vauhdilla hetken aikaa meidän lainoja pois ja siten myöhemmin vasta miettis sitä kattoo, et talokin olis meidän sit jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää ja se on ihan oikeassa kyllä. Vuosi viä pitäs maksella yhtä pikkulainaa ja sit sen jälkeen vois maksella asuntolainan isointa ja summaa 200€ kuukaudessa enemmän! Joku semmonen 10-15 vuoden laina-aika asuntolainalle olis aika hyvä. Nyt sitä taitaa olla vielä joku 20-21 vuotta jäljellä.

Tjaa, taitaa olla aika häipyä töihin. Lupasin mennä jo seiskaan tekemään tilitystä ja putsaamaan keittiöö. Huomenna on onneksi vapaapäivä! 

Viimeinkin alle 80kg!!!

Oon ollut lähiaikoina ihan vaakariippuvainen kun oon odottanut lukeman vaihtumista ja ei sit millään ole mennyt alle 80kg. Tänään vaaka näytti 80,2kg yöpuku päällä ja totesin miehelle, et hitsi nyt kyl otan yökkärin pois ja katon mitä se sanoo ja niinhän siihen pärähti lukemat 79,8kg ja piti ihan vielä toisenkin kerran käydä siinä varmistukseks :) Yleensä punnitsen itseni siis yökkäri päällä, mutta nyt oli pakko luopua siitä, että pääsin näkemään ton ihanan seiskalla alkavan lukeman :) On niin huppufiilis! Onneks meen huomenna ystävän kanssa kaupunkiin shoppaileen kun voin ostaa ehkä jotain pientä itelleni! Mies kyllä totesi ettei saa ostaa mitään, mut oonhan mä ansainnut jonkun pienen palkinnon, oonhan? Niin joo ja vajaa 12kg, niin mä mahdun hyvin mun hääpukuun <3 Odotan eniten sitä et pääsen sovittaan sen mun päälle ja katsomaan miltä mä näytän siinä!

Kohta salille, sit iltavuoroon töihin. On niin hyvä fiilis, et toivottavasti mikään ei pilaa sitä tänään!

Hääkenkiä

Eilen mulle tuli brandokselta parit ihana hääkengät, mutta en mä nyt niitä pidä kumpiakaan. Ensinnäkin en tilatessa jotenkin tajunnut et niissä on pitkät kärjet, semmoset kolmiomalliset ja mä en ite oikein lämpiä niille. Mä pidän  pienistä jaloista ja ne saa jalat näyttään isoilta ja tyhmiltä - makunsa kullakin.. Olihan ne kengät kuvissa tosi kauniit. Noh ensinnäkin ne toiset oli vähän isot ja sit ne toiset mitkä olisin voinut jopa pitää, oli kermanvalkoiset ja mun puvun väri on Ivory eli se on todella valkoinen, niin siihen ei sovi kermanväriset kengät. Ei ne tälleen näytä kovin kermaisilta, mutta jos kävisin vertaan puvun kans niin väriero olis varmaan aika huikea!

Nää mä alunperin olisin halunnut, mut 38 oli liian iso. En sit viitti tilata pienempää kun luulen et se on jo liian pieni.

Nää olisin pitänyt, mut on kermanvalkoiset :( Ja toisaalta ei toi kolmiokärkikään ole lempparijuttu.

Nää on nyt tulossa sovitukseen ja nää sopis pukuun täydellisesti. Mietin vaan et voiko lokakuussa pitää sandalettejä, mut toisaalta oon aina inhonnut kenkiä joissa on umpikärki ja kukas sitä puvun helman alta näkee jos mulla on avokärkiset ihanuudet jalassa. Korko on sen verran korkea et pitäs varmaan vaihtaa sit matalempiin jossain vaiheessa et pystyn koko häät käveleen ehjin jaloin.

Nää on kans tulossa ja on tosi yksinkertaset ja kauniit. Nää mä ajattelin pitää sit kakkoskengiks jotka vois vaihtaa jalkaan jos noi ylemmät alkaa ahdistaan. Ja näissä olis pyöree kärki :)

Siinä hääkenkäkriisiä. Toisaalta jos noista ei nyt mikään sovi, niin kattelen sit Canarialta tai Turkista hääkenkiä. Oon vaan jotenkin ajatellut et kun on oma puku kunnossa, niin sit voin keskittyä kaikkeen muuhun :) Vielä pitäs sit miettiä tiera ja hiuskoristeet ja haluanko hunnun. Mulle kyl sopis huntu, mutta jotenkin ehkä se on vähän mauton juttu kun ollaan menossa toista kertaa naimisiin.. Sit pitää ostaa myös korust puvun kanssa. Meen kaverin kans tiistaina ostoksille kaupunkiin ja käydään varmaan morsiusgalleriassa katsomassa mitä alesta saa tällä hetkellä. Ja tää kaveri on semmonen joka ei oo semmonen hössöttäjä asioiden suhteen kun mä mut nyt se ilmotti et aikovat mennä VIIMEINKIN naimisiin elokuussa 2015 <3 Ihanaa, kun nyt sekin innostu häistä kun saa sit ideoida omiaan samalla :)

Miehen kanssa mietittiin eilen häätanssiakin, mutta meillä on aika eri musiikkimaku.. Yks löyty Topi Sorsakoskelta mistä tykättiin, mut saa nähdä sit mikä lopulta tulis. Kaverit laulo meidän ekoissa häissä Elviksen Falling in love wth you ja olis aika ihanaa ottaa se, mut mies tyrmäs idean heti. Eli Topi Sorsakosken "Yksin vain me kaksi" johtaa tilannetta.

Niin ja 400g vaille etten paina alle 80kg! Tekis mieli paastota et pääsen viimeinkin 70kg puolelle :D

Stressiä ja fyssarilla käynti

Mun myyntityösarka on ohi kahden päivän päästä ja sit pääsen kiinni taas normaaliin elämään. Mieskin sano et oon ihan rämäpää kun kaikki ajatukset on koko ajan työssä ja ihan pihalla muista asioista. Muutenkin huomaan et oon hirveen stressaantunut, ehkä eniten siks et rahat on aika finito ylimäärästen menojen vuoks ja en saanut vakitystä kunnon tiliä kun oon ollut auttelemassa mun tätiä. Pyydän et saisin tilin tän kuun lopussa niin saadaan talous kuntoon, mut mä nyt oon tämmönen jonka on pakko ottaa stressiä kaikesta. Onneks edes se uus sohva tulee huomenna :)

Meidän avioerokin alkaa sit olla hyvässä jamassa, kun käräjäoikeudesta tuli paperit et harkinta-aika alkanut 20.9.2013 ja eron seuraavat paperit voi laittaa vetään maaliskuun lopussa. Nyt on vaan kauhea kuume olla ihan häähullu, mutta eipä oo oikein ketään kelle hehkuttaa, tai siis semmosta joka jaksais kuunnella koko ajan :D No onneks miehen kans tänään suunniteltiin aika paljon eteen päin häiden kulkua, joten ei tarttenu yksin pähkäillä asian kanssa :)

Meidän koirakin alkaa voida hyvin, vaikka lääkehoitoo pitää jatkaa vielä tovin. Parin viikon päästä pitää mennä jälkitarkastukseen niin nähdään onko koira kunnossa.

Mä aloin taas käydä fysioterapiassa kun alaselkää vihloo ja taas korjailtiin ryhtiä vähän lisää. Viime keättalvella ne teki jo ihmeitä siellä, mut nyt tästä kerrasta mä oon superonnellinen. Mä olen aina luullut et mulla on ulkonevat kylkiluut kun ne törröttää tosi rumasti aina rintojen alla ja on siis ollut semmoset niin kauan kun mä muistan. No eipä törrötä enää! Mun ongelma on siis mun korsetti joka on täysin selän varassa kun oon niin ihmeellisessä asennossa seisonut ja nyt on työn takana keskittyä joka hetki seisoon oikealla tavalla. Lattialla selällä maatessakin oon antanut selän mennä notkolle jolloin kylkiluut työntyy eteenpäin, kun pitäs nimen omaan maata selkä tiukasti lattiassa. Kaikki vatsalihasliikkeet oon tehnyt turhaan kun ne on tehty selällä ja nyt mulla on kaiken lisäksi venyttelykielto kokonaan yliliikkuvien nivelten ja virheryhdin vuoksi. Eilen salilla tein tähän mennessä eniten tuntuneet vatsalihasliikkeet keskittyen pitämään selän lattiassa ja ei tarttenut edes tehdä isoo liikettä kun jo tuntu vattassa lujaa. Huomaan siis itsekin et liikkeet on menneet ihan väärään osootteeseen ja koko salitreeni on nyt sit kunnolla haasteellista et pystyn pitään ryhdin kaikissa liikkeissä. Kyl tää nyt tuntuukin ihan luonnolliselta ja tosi oudolta taas kun vetää ittensä entiseen ryhtiin, jota siskon kans naureskeltiin päivällä.

Ihanaa kun on ollut pari vapaapäivää kun oon saanut siivoiltua. Eilen siivottiin piha talvikuntoon ja tänään oon siivoillut kotona ja on ihana mennä nukkumaan kun on siistiä. Muu poppoo täällä onkin jo unten mailla, ehkä munkin jo pitäis..?

Laihisrintaman kuulumisia

Mut mitä laihisteluun tulee, niin sillä rintamalla kuuluu ihan hyvää. Paino tänäaamuna 81,1kg, eli elokuusta 2012 nyt lähtenyt 20kg!!

On sit mitoissakin aika isoja eroja 27.12. 2012 ---> 01.10. 2013

*Maha 129cm------------------> 107cm
*Reisi 69,5cm------------------> 64cm
*Lantio 114cm-----------------> 104cm
*Käsi hauis 40cm--------------> 35cm
*Rinnan ymp.  100cm--------->87cm

Paino 97,6kg--------------------> 81,1kg

Aika huikea muutos, vaikka matkaakin vielä on!

Tässä vanhempia kuvia.

Tialnne 1.10. 2013

Vanhoja kuvia.

1.10. 2013