Argh! Missä mun motivaatio?!

Eilen söin karkkia, kuningatarpiirakkaa, keksiä ja illalla vielä uuni ranskalaisia ja kalapuikkoja - eli kaikkee mtiä oon himoinnut tän projektin aikana! Mulla on ollut ihan sairaan kova kamppailu viikon verran itteni kanssa etten mee hakemaan karkkia työpäivien jälkeen ja nyt vaan petti itse kuri totaalisesti. Ja voi että maistui hyvälle.. Mutta mitä mä oon oppinut tässä? No en mitään! Söin itseni juurikin sellaiseen ähkyyn kun ennenkin ja olo oli kaamee ja pöhnänen, nyt aamullakin vielä on kamala olo. Mut iltaan mennessä tää olo on ohi ja makeen himo toden näkösesti palannut takasin. Mikä mussa on vikana!?! Toki voi käydä niinkin et makeenhimo helpottaa hetkeks aikaa tän myötä (jep toiveajattelua)..? Enkä mä ymmärrä miksi mieli huutaa makeeta kun on ilmiselvää ettei se ihan todella sovi mulle - siitä todisteena hirvee kutina persiissä..

Voih nyt vaan pitäisi löytää se raudan luja kuri että pääsisi etenemään tässä projektissa. En tiedä oliko tää nyt joku semmonen oman mielen kepponen kun petyin siihen ryhmään. Oon koko ajan kaivannut kovasti vertaistukee ja odotin tosi paljon siltä meiddän ryhmältä ja kun se olikin isookin isompi pettymys niin mieli luovutti? Oon siis edelleen yksin tän juttuni kanssa ilman vertaistukea ja yksin mun täytyy siis tätä jatkaa ja unohtaa se ryhmä. Mistä mä keksisin itselleni nyt hyvän motivaation lähteen kun entinen on tuhoutunut? Huoh.. Näillä mietteillä tähän päivään. Kohta fyssarille jossa saatu ihmeitä aikaan ryhdille ja mahahappo lääkeetkin alkaneet vaikuttaa muutaman päivän ajan kohtalaisen hyvin joten ei oo sellanen olo koko aikaa et tukehtuu kun mahahapot ei oo polttamassa kurkkua.

Xtravaganza: Eka ryhmätapaaminen

Tänään oli paino VIIMEINKIN tippunut alaspäin :) Ja tänään oli myös eka tapaaminen oman xtravaganza -ryhmän kanssa. Ihan ok ryhmä. Ei nyt ihan hirveesti päästy tutustumaan toisiimme ja ei tullut mulle mitään uutta sieltä kun jo opiskelujeni kautta tiedän ravitsemusasioista paljon. Aikanaan kun kävin parikymppisenä painonvartijoiden ryhmässä oli aina hirvee tsemppi kun lähti pois sieltä. Nokian ryhmän vetäjä oli niin mielettömän hyvä puhuja ja kannustava et siellä oli ihanaa käydä. Sellaisen mä haluisin tähän xtravaganza -ryhmäänkin, mut vetäjä on kaikkee ihan muuta. Musta tuntuu ettei mulla oikein synkkaa sen kanssa eikä se ole yhtään innostava. Puhuu asioista mut siltä puuttuu semmonen intohimo laihduttamista kohtaan joka pitäisi olla ryhmän vetäjällä inspiroidessaan muuta porukkaa. Mulle ei ainakaan riitä se et vetäjä vaan kertoo asioista vaan tartten esimerkkejä, kannustusta ja haluan saada jokaiselta ryhmätapaamiselta hirveen tsempin päälle - ihan kuten siellä painonvartijoissa. Sit kun se vetäjä on ollut kuitenkin jo vuoden verran pitämässä tota xtravaganzaa tossa ladylinella niin olisin kuvitellut et olis osannut kertoo asioista ilman et tarttee selata kirjaa. En tiä. Jäi vähän huono maku. Mut siis ihan kivalta ihmiseltä se vetäjä tuntuu, ei siinä siis sen osalta mitään.

Äh nyt kun vaan sais tän kroppansa kuntoon ja tää refluksi loppus niin helpottas elämä. Tuntuu hullulta et eniten korventaa ruokatorvee sillon kun on nälkä! Enhän mä uskalla kokeilla uudelleen täysvauhtia jos se sai mahahapot näin sekasin :(

Xtravaganza: Puolivauhdilla mennään!

Hautajaisviikonloppuna tosiaan tuli syötyä ja oli ahdistava viikonloppu kun henki ei kulkenut ja sydän muljahteli ja tuntui et kurkkuun asti korventaa mahalaukusta asti. Hartiatkin meni jumiin ja päätin käydä lääkärissä hakemassa jotain lääkettä mut sehän sieltä vastas vaan et syö panadolia kun kerran imetys käynnissä. Sain sit EDES lähetteen fyssarille kun itse pyysin. Oon ite tietonen et ryhti on jumissa ja fyssarille meno on ollut pitkään suunnitelmissa. No sain sit aikaseks viimeinkin mennä sinne ja kuten fyssari epäili niin lantio oli ihan kiero, niska ihan jumissa, ryhti väärä ja puren hampaita nukkueassa yhteen niin kovaa et koko leukakin jumittaa.. Eli mua koitetaan aukoa nyt urakalla. Oli kaksi käyntiä tällä viikolla ja kaksi seuraavalla viikolla. Ryhti on ollut niin ihmeellinen et ainoot lihakset mitä selästä löytyy on keskellä selkää kun oon vetänyt nikamia ihan ääriasentoon taakse päin ja nyt muutaman käynnin jälkeen onkin alaselkä ja yläselkä saaneet rasitusta eli jotain tuolla ryhdille tapahtuu. Istumaankin pitää opetella uudelleen. Sit kun oon ollut väärässä asennossa niin mun keuhkot ei ole päässeet toimiin oikein eli en oo käyttänyt palleaa hengittämiseen ja hengitys on mennyt ihan krooniseks hyperventiloinniksi ja mä kun luulin et oon vaan ahdistunut ja paniikkihäiriöinen (no jossain määrin sitäkin varmaan toisinaan) mut kummasti oireet lähteneet häviään uuden ryhdin ja hengitysopettelun kautta. Ei ahdista rintakehässä yhtään niin paljoa. Sit oon miettinyt jo pitkään et onkohan mulla refluksiongelmaa kun on sydämen muljahtelua ja korvennusta ja niin mä sit otin ja kävin eilen yksityisellä lääkärillä joka määräs nexiumia mulle. Sitä mä oon syönyt joskus aiemminkin. Ei mulla silti näin pahana ole refluksia ennen ollut et ihan yläselkäänkin sattuu :( Eli ei ollut ihan mulle sopiva toi jauhepussien syönti. Oon siis syönyt viikon verran normiruokaa kevyesti. Ensin paino nousi, mut tänä aamuna paino oli kahvin ja veden juonnin jälkeen 90,6kg eli oli pudonnut pois se vähän mitä nousi. Onneksi on jälleen laskusuuntainen ja housujen vyötärö on löysentynyt eli pienestä noususta huolimatta jotain on tapahtunut. En silti ala mittailla itseeni tässä vaiheessa.

Huomenna olisi sitten ensimmäinen xtravaganzakokous. Ajattelin kokeilla täysvauhtia hetken taas kunhan tuo ruokatorven korvennus loppuu. Sairaanhoitaja isäkin piti mulle hirveen saarnan eilen tosta refluksitaudista ettei pidä polttaa ruokatorveensa paskaks vaan sen vuoks et haluu laihtua nopeesti. Ei pitäs joo, mut kun mikään ei oo niin ihanaa kun nopee painon lasku!! Mut kahden viikon tehokuuri nyt tupla-annoksella nexiumia ja sit annos pienennetään ja katsotaan jos sit kokeilis taas ketoosidieettiä.

Sain silmälasitkin ja ne on ihan hirveet!! Ihmiset on kohteliaita ja koittaa sanoo et on ne ihan ok mut kyllä mä nyt ite näen naamani ja ei ne kyllä ole ok. Eniten harmittaa se et olin liian hätänen noiden kanssa kun käytiin miehelle katsomassa laseja niin olisin löytänyt yhdet pienemmät ja paljon kivemmat lasit mut oltiin laitettu noihin jo linssit tilaukseen niin ei voinut enää muuttaa tilausta. Harmittaa ihan hitosti noi lasit! Kyl ne äkkiä sovitettuna kaupassa sillon näytti ihan kivoilta mut ei enää :( Mun esikoinenkin meinas et näytän ihan kaameelta ne päässä. Niin.. Totuus tulee lasten suusta..

Xtravaganza: Päivät 22 ja 23

Mä oon nyt hiukan lipsunut :( Tänään söin töissä munakasta, pekonia, salaattia ja salaatinkastiketta. Maha ei onneksi tullut kipeeksi. Ruoka teki hyvää. Ennen syömistä mulla oli jotenkin ihan kaamee olo, ihan kun pää olis poksahtanut ja heikotti kauheesti. En sit syönyt kun kaks xtra -pussia tänään ja illalla söin vielä 86g porsaan lihaa. Nyt pitäs mennä nukkuun ja otin puolikkaan xtra -patukan. Kalorit melkein 1000kcal ja hiilarit 78 eli jäi alle 80. Katsotaan mitä ketostixit tuumaa tästä.. Toivon ettei ketoosi katkee et pysyis yllä. Onneksi mulla on nyt muutama päivä edessä ettei oikein ole tilaisuuksia sortua syömään. Pitäs nyt lopettaa lipsuminen täysin! Oliskohan aika koittaa luopua mun päivittäisistä liha-aterioista ettei jäisi päälle ja ahneus kasvais lisää kun nytkin tuli jo syötyä. Ei viitsis tuhota yli kolmen viikon rutistusta. Makeeta ei vieläkään onneks tee mieli :) Kahviakin oon juonut taas kahta kuppia päivässä, joten pitäs taas rajottaa siihen aamukahviin ja juoda vaan teetä päivän mittaan.

Onneksi se ryhmätapaaminen on reilun viikon päästä et sais sitä kaivattua tukee ja inspiraatioo :)

Xtravaganza: Päivät 18, 19, 20 ja 21

Päivä 22 eli kolmas punnitusaamu ja paino oli 90,6kg :)

Sit innostuin viimein ottaan mittoja, eli ekana entiset ja sit uudet:

*Maha/vyötärö 129cm nyt 121cm -8cm!!
*Reisi 69,5cm nyt 69,5cm +-0cm
*Lantio 114cm nyt 108cm -6cm
*Käsi hauiksen kohdalta 40cm nyt 37cm -3cm
*Rinnan ympärys rintojen alta 100cm nyt 98cm -2cm


Ei yhtään hassumpaa ;)

Muuten on ollut kyl tosi vaikeeta pari päivää. Nuorimmaisen yövalvotuksien vuoksi oon ollut väsynyt ja eilen totesin miehelle et olen selkeesti tunnesyöppö kun väsyneenä teki heti mieli syödä. Virkeenä ja hyväntuulisena tää homma sujuu, mut väsymys, kiukku tai ylionnellinen olo laukasee syömishimon. Tää ketoosidieetti sopii mulle nyt jo senkin vuoksi et tässä oikeasti joutuu tajuaan missä tilanteissa ennen söin ja käsitteleen sitä asiaa. Viimeyön nukuin niin sikeesti et mies joutu  kantaanjuniorin mun viereen nukkumaan ja aamullakin mies otti pojan, syötti, vaihtoi kuiviin ja toi aamupäikkäreille mun viereen. Herättiin yhdeltätoista ja olo on pirteä ja hyvä :)

Muuten ollaankin sit touhuttu kauheesti täällä kotona ja koko talo on uudistettu uuteen uskoon, tosin vanhoilla kalusteilla. Pojat on nyt meillä samassa huoneessa, tyttö sai kirjotuspöydän ja huone näyttääkin nyt ihan koululaisen huoneelta ja mulla ja miehellä on viimeinkin ainakin osan yötä ihan oma huone. Kaikki on tyytyväisiä ja koti näyttää pirteeltä ja mukavalta pitkästä aikaa. Suurin osa vauvatavaroistakin vietiin säilöön seuraavia vauvoja varten (joita ei tosin tule meille).

Huomenna töihin ja viikonloppu ollaan hautajaisissa. En usko et mulla tulee syömisten kanssa ongelmia kun olen ollut avoin dieettini kanssa ihmisille ja anoppikin sanoi ettei se haittaa vaikka en syö hautajaisissa. Kivaa mennä sinne ja nähdä ihmisiä, mut kieltämättä hävettää kun ne on nähneet mut viimeksi aika hoikassa kunnossa ja nyt oon tällanen läskikasa. Eikä auta edes se et elokuusta on lähtenyt 10kg painoo kun niille ei ole mitään vertailukohdetta, joten jää ihan omaksi riemuksi tuo pudotus (tarkkaan -10,5kg). Mut on mulla ainakin upea mekko jos ei muuta :)

Xtravaganza: Päivät 15, 16 ja 17

Lujaa menee :) Alkaa tuntua siltä et vois jo sanoo et tää olis rutiinia..?

Ainoo huono hetki tuli eilen kun söin töissä puolilta päivin ekan pussin ja oli niin kiire päivä et sain syötyä seuraavan vasta illalla seitsemältä. Tulin kotiin ja söin 100g kanaa kerralla (oon siis toisinaan syönyt 100g lihaa päivisin pienissä erissä) ja siitä tuli ihan kauheen täys olo. Tunsin kyl et maha vähän reagoi siihen. Sit yhdeltätoista piti syödä viimenen pussi ja söinkin vähän ja voi jee mikä mahakipu siitä tuli. Puolet jäi syömättä ja ei muuta kun gavisconia nassuun. Yöllä kolmeltakin oli vielä maha kipeenä :( En haluu alkaa ollenkaan enää syödä tavallista ruokaa..

Sit toissailtana valitin siskolle kun ärsyttää et näkee kahtena ja on silmät kipeenä niin se meinas et onhan siihen hoitoo kun silläkin lasit sen vuoks. Olin ihan monttu auki hetken aikaa kun mulle viis vuotta sitten silmälääkäri sanoi ettei voi tehdä mitään karsastukselle :O No varasin sit ajan heti seuraavalle päivälle Ideaprkin instrumentariumiin ennen työvuoroo ja kun selitin tilanteen niin heti sanottiin et totta kai siihen on hoito. Eli saan nyt sit koko päiväset lasit prismoilla et alkaa silmät suoristuun ja kaksoiskuvat loppuun. Sit mun pitää käydä kontrolleissa 2-3 kertaa kun oli silmänpaineet niin koholla. Meillä suvussa on silmänpainetautia joten sitä suuremmalla syyllä pitää alkaa kontroilloimaan. No ens lauantaina uudelleen sit kontrolliin ja toivotaan ettei sukuvitsaus ole tullut mulle asti.. On se silti outoo et tarttee käyttää laseja. Näkö mulla on sit tosi hyvä onneksi :) Eli parin viikon päästä alkaa maailman näkyvyys muuttua parempaan suuntaan!

Xtravaganza: Päivä 13 ja 14

Kaksi viikkoa takana ja tänään alkoi kolmas viikko. Uskomatonta et oon kestänyt näin pitkään! Vaaka näyttää kaiken kaikkiaan miinusta 4,4kg ja ketostixit kohtalaista ketoosia. Olo on aika hyvä. Mutta nälkä vaivaa toisinaan. Pusseilla menee kyl heti ohi ja oon ostanut sormisuolaa jota helpompi syödä kun tavallista. Krampit on pysyneet poissa onneksi.

Aika hyvin sitä jaksaa vaikka tuleekin ajoittaisia hetkiä jollon olo on vähän väsynyt, tai lähinnä kroppa on väsynyt. Jännää on se et kun eilen sain työpaikan naapurista mukaan berliinin munkkeja ja kermamunkkeja joita toin kotiin, niin en ajatellut yhtään et hitsi kun en voi syödä, vaan huomasin ajattelevani et onneks en voi syödä noita kun tulis kaamee olo sen jälkeen :D Mulla oli esikoispoika mukana eilen töissä kun halus tulla kokeileen työntekoa ja Valtsu söikin sit ben&Jerrys jäätelöö siellä. Se oli ainoo missä hiukan kirpas kun se seiso pöydällä ihanan sulaneena ja huuteli hetken mun nimee, mut sekin meni nopeesti ohi.

Espritistä hakemat uudet vaatteet ja maananataina parturissa muokattu uusi tukka tekee ihmeitä arkeen. Näytän hyvältä :) Ja tuolla uudet tavotefarkutkin mua huutelee jo! Jos ne saisi jalkaan vielä vaikkapa jo ensi kuun puolella..? Parhaat palkinnot tulee siis olemaan se et mulle mahtuu vihkisormukset sormeen (painoin häissä noin 87kg) ja noi tavotefarkut. Mut ihan eka tavote on saada paino kahdeksalla alkaviin lukuihin, sit ei ookkaan odotuskiloja enää kun kymmenen mut onhan siitä vielä matkaa alas päin viralliseen tavotteeseen, vaan eipä murehdita niitä lukuja vielä.

Tänään anopin kanssa shoppaileen ja nyt aamusta mummulle kyläileen :) Kysehän on siis mun siitä mummusta joka sai aivoverenvuodon kesällä. Mummu on toipunut hienosti. Väsyneenä puhe hiukan hidasta, jonka tiedostaa itsekin. Sänkypotilaasta siihen tilanteeseen et kotona pystyy käveleen ilman keppiä tai rollaattoria, mut ulkoillessa oltava keppi tukena kun tasapaino heittää vähäsen. Toipumista vielä on mut mummu on jo ihan oma itsensä <3

Paras mielen kohottaja asia on tällä hetkellä mun yksi ystävä! Sain kuulla et vuosien yrityksen jälkeen niille tulee vauva viimeinkin ja meillä meni välit pienen riidan vuoksi viime keväänä kun odotin kuopusta. Perjantaina istutaan alas ja jutellaan välit selviksi. Olisi ihanaa saada välit kuntoon, josko erimielisyydet olisi unohdettu. Onnistuttiin molemmat loukkaan toisiamme aika paljon, mutta ei mitenkään niin etteikö sitä voisi antaa anteeksi kun aikaakin on kulunut ja elämäntilanteet muuttuneet :)

Xtrvaganza: Päivä 12

Hyvää huomenta ja päivä numero 13 alkoi. Huomisen jälkeen oon kestänyt kaksi viikkoa ja enää kahdeksan viikkoa jäljellä :)

Nyt on hirveen hyvä fiilis :) Kävin eilen ostelemassa vaatteita kun piti löytää vaatetta miehen paapan hautajaisiin ja löytyi kun löytyikin upea mekko! Ekana suuntasin Lindexiin, Kappahliin ja Seppälään. Ei löytynyt sit yhtään mitään kivaa ja kaikki isojen tyttöjen vaatteet oli jotenkin säkkimäisiä ja ne housutkin oli epämiellyttävän näkösiä kun niissä oli kuminauhavyötäröitä. Aika heikoilla siis on isojen tyttöjen vaatteet jos meinaa ihmiseltä näyttää. Viimesenä päätin käydä Espritin liikkeessa (rakastan Espritin vaatteita) ja ajattelin et meen katseleen mitä voin pukee päälle sit kun oon hoikempi. No sieltä sit löyty tosi kaunis mekko kokoo 44 ja ihanat mustat farkut kokoo 33/32 ja sit vielä ihanat mustat suorat housut kokoo 44 tai 46, muista. Otin kaikki sovitukseen ja päätin hakee inspiraatioo ja voi kyllä sitä sit tulikin! Mekko istui päälle täydellisesti ja nyt mulla on hautajaisiin mekko. Molemmat housut oli ihanat päällä, farkut hieman naftit mut mun on pakko saada ne tavotefarkuiks! Tunsin itteni ihmiseks siellä sovituskopissa kun mahtui ihanat muotvaatteet ja ennen kaikkea sellaset farkut joissa perse näytti jopa hyvältä (tai niin hyvltä kun näin iso perse voi näyttää) kun kaikki halpisketjujen isojen tyttöjen farkut on tehty sellaseks et takataskut tekee persiistä entistä leveemmän näkösen. Tuli sellanen härän raivo ja fiilis kohos kattoon asti kun tiedän et pääsen käyttään ihania vaatteita jälleen <3 Haen heti ne mustat farkut itelleni kun saan rahaa et mulla on jotain mitä tavotella eli löysempi vyötärö niihin mahan kohdalta. Sit kävelin Mekkaan ja heti hyppäs upeet kengät silmille -50% alessa ja ne oli kun tehty siihen mekkoon ja niiihin farkkuihin. Olihan ne pakko ostaa ;) Jee jee :)

Xtravaganza: Päivä 11

Tää sujuu edelleen mut nyt on kyllä pään kanssa hiukan vaikeeta. En tiedä et onko tää ruoan puuttuminen (jota ennen pysty syömään tunteisiinsa) vai joku muu asia mut olo on ahdistunut ja oon saanut muutaman lievän paniikkikohtauksen. Ne on onneks sellasia et menee ohi nopeasti eikä niitä muut musta huomaa mut ei tunnu kovin positiiviselta. Ihan kun joku istuis rintakehän päällä taas eikä henki kulje kunnolla :( Edessä on hautajaisia ja stressaan et saanko vapaata, työ ei oikein istu mun hermoille kun oon ollut niin paljon poissa kotoo. Mulla oli niin hyvä olla kun olin äitiyslomalla ja heti kun palaan töihin niin ahdistus alkoi. Pitää varmaan mennä kohta jutteleen taas jonnekin päätä selväks. Eniten ärsyttää etten oikein tiedä mikä ahdistaa vai johtuuko tää todella syömättömyydestä. Osittain voi myös olla se et oon aika väsynyt. Nuorimmainen valvottaa äitänsä ja vaikka mies onkin ihana ja nousee valvomaan vauvan kanssa niin mulla ei tahdo uni tulla millään. Eli kun herään yöllä unesta niin nukun heikosti - jos nukun ollenkaan. Sit aamulla on väsynyt olo ja sekin saattaa tehdä ahdistunutta oloa. Väsymys ei kyllä yhtään sovi mulle kun sit vaan itkettääkin koko ajan kun väsyttää ja eniten vituttaa et väsyneenä näen kaiken kahtena ja silmiä särkee ihan helvetisti kun liikutan niitä. Mies alottaa työt ens viikolla ja en tiedä miten tässä taloudessa sit jaksetaan. Hitto kun tietäs mitä tolle vauvalle pitäs tehdä et se alkais nukkumaan yönsä putkeen. Mä tilasin kyllä sellasen vauvan joka nukkuu yönsä! Ehkä sit murrosiässä viimestään..? :D

Mutta nyt on siis päivä 12 dieettiä ja tulin juuri parturista ja se ainakin vähän virkisti mieltä :)

Xtravaganza: Päivät 9 ja 10

Olo ei ole kehuttava.. Tai on ihan hyvä mut jotenkin iskenyt nyt sellanen epätoivo et kuinka mä jaksan tätä vielä yli kahdeksan viikkoa. Eihän tässä ole mitään jaksamista! Aina kun on väsy tai ei ole tekemistä niin olen tottunut syömään ja nyt en voi. En aio silti luovuttaa..

Jalat oli eilen todella kipeet kramppauksen jäljiltä ja sattui kävellä töissä. Äiti käski ottaa suolaa t-lusikallinen ja en tiedä auttoiko mut on pohkeet ollu tänään paremmat. Taidan ottaa suolatumut aina töiden jälkeen, huomenna ehkä jo ennen töitä et pysyy jonkin sortin suolatasapaino kohdillaan. Magnesiumia otan kanssa tupla-annosta.

Eniten pelottaa et jos tulee heikko hetki niin sorrunko? Oon syönyt nyt muutamina päivinä leikkelettä ja tänään ostin suolakurkkua jota söin. Pitää seurailla ketostixeillä tilannetta et mihin menee ton syönnin vuoks. Oloo syönti on kovasti kohentanut. Ketoosista huolimatta mulla on nälkä. Mieliteot on aika hyvin hävinneet pois onneksi.

Tilasin tänään verkkokaupasta kohtalaisen edullisesti xtravaganza syömisiä ja otin nyt patukoitakin muutaman mukaan jos alkaa pussit kyllästyttään. Ketoosihan pysyy yllä jos kalorit jää alle 800kcal ja hiilarit alle 80g. Jos olis karppilinjalla niin aluksi hiilarit sais olla vaan 20g ja ylläpitovaiheessa 40-50g, mutta kun oon tällä vlcd dieetillä niin pitää olla molemmat. Itse koen tän hyväks kun ainakin saa kaikki ravintoaineet mitä pitää. Karppaus on ok, mut kyl mä haluan et mun ruokavalioon tulee kuulumaan hedelmiä ja makeisiakin aikanaan, joten siksi en karppilinjalle lähde.

Pitää varmaan käydä taas huomenna vaa' alla saamassa lisäpontta tähän hommaan. Jotenkin oon niin yksin tän juttuni kans et tarttisin kipeesti jonkun tueks, mut eipä kukaan laihduta tällä hetkellä ja jos laihduttaa niin eri tavalla ja useimmat tekosyitä käyttäen sortumisille. Haluan olla jämpti ja haluan et laihiskaverikin olis. Kyllä mä tarttisin sen ryhmätuen nyt kipeesti ja sen vuoks mä tähän lähdin et sen saisin ja se on edelleen siellä tammikuun lopussa vasta.. Toivottavasti saan pidettyä homman kasassa sinne asti. Mut sehän on ihan tieteellisesti todettu et suurin osa laihduttajista lopettaa kahden viikon kuluttua alotuksesta kun ns. alkuinto alkaa hävitä.

Nyt hus pois ajatukset päästä ja minähän pysyn tässä. Pitää nyt vaan ajatella tulevaa minääni :)

Xtravaganza: Päivä 8

Eilen oli kehonkoostumusmittaus ja se ei todella ollut mitään kivaa luettavaa. Toivottavasti parin kuukauden päästä tulee jo paljon kivempi tulos :)

Eilinen meni melko hyvin mut illalla päässä oli vähän hassu olo ja teki mieli syödä. Lopulta luovutin ja söin leikkelettä 50g (tässä tapauksessa se ei kaada mitään kun on hiilaritonta ja kalorit jäi silti alle 800kcal) ja sen jälkeen olo koheni joten ilmeisesti oli suolan puutetta. Illalla tuli unikin ihan hyvin joten yö on nukuttu melko hyvin.

Jalat on nyt yhdeksännen päivän aamuna edelleen kipeet pohkeista ja ketostix näytti keskitason ketoosia :) Eilen tajusin et kyllä tää seuraavat yhdeksän viikkoa tulee oleen taistelua mielitekoja vastaan edelleen ja toivon et pystyn tällä sisulla jatkaan etten sorru. Onneksi vaaka oli taas heilahtanut vuorokaudessa 400g alaspäin joten siitä inspiraatioo :) ..Ja joo en mä oikeasti joka päivä vaa' alla käy mut nyt tarttin kimmoketta projektiin.

Xtravaganza: Päivä 7

Päivä siis alkoi hyväntuulisena ja virkeenä. Nälkä vaivas vähän, mut se ei ollut enää sellasta nälkää mitä yleensä kokee kun on ollut hetken syömättä. Hain ketostixejä ja ne näytti eilen päivällä lievää ketoosia ja tänä aamuna matalaa ketoosia. Vielä pitäs pykälällä saada nousemaan. Katsotaan tilanne huomenna uudelleen ja jos ei ala nousta niin sit ei oo muuta vaihtoehtoo kun luopua tosta kahvista :(

Yöllä en taas meinannut saada millään unta. Kahdelta vasta oli sellanen olo et vois kokeilla nukkumista ja nyt aamulla herättiin kahdeksalta ja olo on silti virkee. Jalkoja kramppas yöllä ja oikeeta pohjetta niin sairaan kovaa et oli pakko nousta sängystä ylös ja meinas itku päästä kun sattu eikä kramppi meinannut laueta. Pitää tänään kysellä valmentajalta et mitä mun pitää tehä ettei noita kramppeja enää tulis. Ilmeisesti töissä tuli hiottua ja vaikka join vissyäkin niin ei ollut apua siitä.

Vaaka näytti 94,1kg. Virallinen alotuspaino tais olla jotain 97,6kg tarkalleen joten painoo lähtenyt 3,5kg. Pitäs kai olla tyytyväinen mut olin toivonut neljää kiloo ja oon saanut ihan 1800kcal dieetilläkin helpolla lähteen kolmee kiloo aina ekalla viikolla. Mulla on kuitenkin sen verran painoo et luulis et olis enemmän lähteny. Mitenköhän jokkut saa jopa viittä kiloo lähteen..? Voi tietty olla et nyt vasta ketoosi painunut päälle niin painon putoominen ei oo alkanut kunnolla.

Mut näillä lukemilla siis viikkoon numero 2 :)

Xtravaganza: Päivä 6

Eilinen meni melko hyvin. Ainoo vaikee vaihe oli illalla kun teki ihan älyttömästi mieli leikkelettä! Kävin jo avaan jääkaapin oven sen vuoksi mutta löin sen kiinni ja menin olkkariin. Illalla oli taas tunne kun olis kurkku ollu karvoja täynnä. Lepäilin suunnitelman mukaan päivän kotona ja olin vaan. Nälkä vaivasi vähän muttei tuntunut kovin epämiellyttävältä. Tuntuu koko ajan et on hirveen kuuma, vaikka mies meinas ettei sen mielestä ole. Yöllä heräsin taas neljän jälkeen ja valvoin pari tuntia kun ei uni meinannut tulla. Illla ei myöskään nukuttanut, vaikka mulla on yleensä aina iltaväsy..

Seitsemäs päivä starttas ja tän päivän jälkeen viikko menty tätä, hyvä minä! Huomenna hyppään vaa' alle ja meen yhdeltä päivällä kehonkoostumusmittaukseen. Siitä saakin sit lisäpontta tähän kun näkee paljon läskiä täs kehos oikeesti onkaan. Kun tää 10 viikon urakka on ohi niin palkitsen itseni parturilla :)

Xtravaganza: Päivä 5

Hyvää uutta vuotta! On kuudennen päivän aamu kun tätä kirjoitan ja vuosi on 2013 :) En ole ketoosissa vielä ja sen tietää siitä et nälkä vaivaa edelleen :/

Eilen olisin todella tarvinnut vertaistukea edes jostain keskustelupalstalta mut en mä löytänyt sellasta missä olis heti päässyt jutteleen jonkun kanssa. Monessa oli vaan et pitää taukoo uuden vuoden, mut mä en halunnut. Pöydässä oli salmiakkia, sipsejä, snäksejä, tortilloja ja limsaa ja mä en koskenut mihinkään koko iltana. En ottanut edes maistiaista. Oli nälkä ja oli vaikeeta. Olo oli muutenkin tosi väsynyt koko päivän eikä auttanut et nuorimmainen valvotti meitä yöllä kun raketit paukkui. Itse pääsin yhdeltä nukkumaan ja mies tuli vähän ennen kolmea pojan kanssa.

Eli eilen todella oli mielitekoja paljon houkutusten keskellä ja sanoinkin miehelle ääneen yhdessä vaiheessa, et ensin olisin alottanut syömällä salmiakkeja - niitä ei olisi enää ollut jäljellä, sitten olisin syönyt snäksejä, ehkä vähän sipsejä vaikken niistä niin pidä ja sit vielä tortilloja päälle ja sit oliskin ollut kauheen täys ja yliväsynyt olo hiilaripöhnässä. Kun katseltiin raketteja puolilta öin niin totesin et onpas kiva alottaa kerrankin vuosi niin ettei ole pöhnänen olo. Vaaka näytti täänä aamuna -3kg ja nyt starttasi vasta kuuden päivä. Virallisesti ilmoitan painon vasta kahdeksantena päivänä jolloin on viikko takana. Piti vaan hakea motivaatioo vaa' asta, sen verran paljon teki eilen mieli luovuttaa väsyneenä ja kiukkuisena kun poika valvotti. Mut selvisin! Hyvä minä!

Luulen et ketoosin pääsyn epäonnistumisena on ollut mun kahvi johon lorautan maitoa. Oon juonut aamusin pari kuppia ja niihin menee herkästi pari desiä joten nyt join vaan yhden kupin. Ei toi maitomäärä siis estä ketoosiin pääsyä, mut hidastaa sitä ja tekee tästä hankalampaa. Oon ihan kahvifanaatikko ja en todella pysty mustaa kahvia juomaan joten parasta on nyt lopettaa kahvin juonti kokonaan. Kokeilen nyt hetken pärjätä yhdellä aamukahvilla kun oon jo melkein viikon ollutkin ilman päiväkahvia ja sit lopetan kokonaan. Täydensin eilen teevarastoani ja lipitän sitä sit. Tosin en tiedä pitäskö siitäkin jättää makeutusaine pois ettei aivot ala huutaa hiilareita kun ei saa niitä makeudesta huolimatta.

Sen verran pitää vielä mainita nälän ja väsymyksen lisäksi oireista et eilen oli tunne et kurkussa on karvoja ja kilei oli ihan valkoisen peitteen peittämänä, eikä se lähtenyt pois. Ilmeisesti saattaa kuulua asiaan, mut seuraillaan tilannetta. Tosi vähän loppupeleissä löytyy selkeitä oirekuvauksia ketoosiin pääsystä - on vaan yleisiä jotka ei ainakaan mun kohdalla ole vielä päteneet..

Näin siis kuudes päivä alkoi ja nyt juomaan ekaa jauhepussia :)