Kyllä tää elämä on haurasta. Oon ollut ihan yliherkällä päällä pari päivää, kiitos sen tietyn ajan kuukaudesta. Eilen itkeskelin ensin kun katselin erilaiset äidit sarjaa, kun se vauvan syntymä on joka kerta yhtä ihana hetki, oli se sit kenen tahansa vauva ja nyt kun yksi mulle tärkeä ihminen odottaa vauvaa, niin oon ihan yliherkkänä sen vuoksi. Eilen illalla tuli tieto, et tutun mies oli nukkunt syöpätaistelun jäljiltä pois ja niillekin jäi pieni vauva ja vaikka en hyvin tunnekaan niitä, niin tuntuu aivan uskoattoman pahalta :( Sit pekään et joku menehtyy kun on ollut semmosia ennemrkkejä, mitä aina ennen lähellä jonkun kuolemaa on.
Mut iloisempiin aiheisiin. Meillä on meneillään omien häiden suunnittelu - siis todellakin omien häiden, vaikka ollaan naimisissa. Siis vielä naimisissa ;) Eropaperit lähti eilen käräjäoikeuteen ja nyt vaan odotellaan eroa ja 18.10.2014 mennään uudelleen naimisiin. Tää kaikki lähti siitä kun mies yksi ilta kysyi et vaihdetaanko sukunimeä. Ensin nauroin päin naamaa, et mikä visi tää nyt on, mut sit selvis, et mies oli tosissaan. Se meinas et kun sen oma suku ei merkkaa sille mitään ja mun suku on ollut niin mahtava ja kun perhe sille ja mun isä on ollut kun oma isä sille (joo en voi tätäkään kirjottaa itkemättä), niin se haluaa mun isän sukunimen et saadaan olla sit sen sukuhaaran nimelisiä jatkajia. Faktahan on se, et mun veli otti vaimonsa sukunimen ja isään se kolahti ilkeesti, vaikka eihän se sitä koskaan ääneen sano ja mun tyttönimen haarautuminen loppuu kokonaan isään ja äitiin, kun isällä ei ole sisaruksia. No ensin mä sanoin miehelle, et no voin harkita, mulle on ihan sama mikä mun sukunimi on ja sit kun selvitettiin mahdollisuuksia, niin yksi oli tää avioeron kautta toteutettu, jollon saan ottaa tyttönimeni käyttöön ilmoituksella ja kun mennään uudelleen naimisiin, niin mies voi ottaa mun sukunimen ja sit lapsillekin sen voi vaihtaa. Toinen tapa olis ollut anoa uutta sukunimeä, mut se olis pitänyt perustella miksi haluu eroon entisestä ja miksi haluaa juuri uuden sukunimen. En tiedä kuinka helposti sen olis saanut, mut mies sit sano mulle yks ilta, et eikös tehtäs se eron kautta, niin mä saisin sit pitää hääpukua, kun oon siitä haaveillut. Ensin sanoin et ei käy, et tuntuu pahalta erota sen takia, mut kun sit mietin asiaa, niin onhan tää aika hauskaa oikeestan. Mulle se avioero on vaan merkintä rekisterissä, enhän mä henkisesti mihkään eroa, kun rakastan tota miestä niin paljon et meinaa välillä sydän pakahtua kun vaan kattelenkin sitä <3 Mutta siis meillä on todellakin häät :) Jo joku ei ymmärrä meidän ratkasua, niin ei tartte tulla häihin! Oon vaan niin yllättynyt siitä, et toi mieshän on niin kun ihan oikeasti ollut mukana suunnittelemassa häitä ja mietimässä missä ne vois pitää. Ehdoksi se antoi ettei halua kirkossa naimisiin, mut pappi tulee sit vihkimään meidän juhlapaikalle. Pappi nauroi katketakseen puhelimessa kun kerroin tilanteesta ja sanoi törmänneensä työssään vaikka mihin, mutta tää on kuulemma ihan omaa luokkaansa :D No varmaan on joo sukulaistenkin mielestä kun tajuaa et ollaan erottu! Lapsille ei puhuta erosta, ettei ne koulussa ala ihmetellä tätä tilannetta. Parasta tässä on se et meillä on kymmenen vuotishääpäivä 28.01.2015, joten nää lokakuiset häät on vähän kun olis kymppivuotishääjuhlat. Ja sit mun siskokin menee naimisiin syyskuussa, niin tää on ihan parasta kun voidaan hääsekoilla yhdessä, kun oon kaaso mun siskolle <3 Oon yllättynyt kuinka innoissaan kaverit on ollut tästä ja kaikki on sanoneet et on tosi romanttinen juttu ja jee pääseee juhlimaan :D Nyt etsin vielä hyvän pitopalvelun, eli odottelen tarouksia parista niin saadaan sekin puoli kuntoon.
Mulla oli aikanaan maailman ihanimmat häät, vaikka ei kunnon juhlia ollutkaan, joten koen et tää todella on enemmän semmonen kymppivuotishääjuhla, vaikka oikean hääpuvun aionkin ostaa ja mies lupas laittaa shaketin päälle. Anoppi tuo tytölle morsiusneidon mekon Ranskasta tuliaisiks ja lähden kohta mun vanhemmille niin mennään ajeleen et ne näkee missä meidän häät pidetään.
Jaaha, alan viihdyttään nuorimmaista, joka jälleen kerran päätti herätä kuudelta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti