Mulla on viimeinkin aika ekalle käynnille lihavuusleikkausprojektissa :)

Mulla on lihavuusleikkaukseen liittyvät ensikäynnit viimeinkin tiedossa!! Mutta hauskinta tässä on se, että ne ei ole Tampereella vaan Vaasassa. Ollut nopeeta toimintaa tässä lähiakoina. Aloin viimeviikolla harmittelemaan tilannettani, et oon ollut taysiin marraskuussa asti jonossa, eikä aikaa näy ja kuulu. Ja kun olen keskustellut muiden jonossa olevien kanssa, niin tuskin olisin ensikäynnille päässyt ennen syksyä, vaikka kirje tulikin kotiin, jossa luki, että pääsisin ennen toukokuun loppua ekalle käynnille. Yhdessä keskustelussa sitten tuli puheeksi, se kuinka joku olis siirtynyt Vaasan jonoon ja oli lähetteestä alle kuudessa kuukaudessa saanut leikkausajan. Mua otti päähän ihan tolkuttomasti ja sitten yksi ilta mulle putkahti päähän sana "valinnan vapaus". Googlettelin sitten hieman ja fakta on, että mulla on oikeus valinnan vapauden nojalla mennä hoitoon minne haluan. Kiireelliseen hoitoon mennään lähimpään sairaalaan, mutta kiireettömässä erikoissairaahoidossa  saan valita minne sairaalaan mun lähete menee.

Laitoin perjantaina illalla viestiä mun tätä asiaa hoitaneelle huippulääkärille Sanna-Tuulia Mattilalle, et mitäs mieltä se on, jos mun lähete siirtyisi sinne Vaasaan. Sanna-Tuulia soitti heti maanantaiaamun ysin jälkeen, että mikäs siinä, laitetaan lähete Vaasaan, et ihan kohtuutonta odottaa näissä taysin jonoissa jopa kaksi vuotta ennen kun pääsee leikkauspöydälle, etenkin kun mulla ei ole mitään mietitttävää asian suhteen ja olen sitoutunut asiaani. Tää lähete oli ilmeisesti ensimmäinen valinnanvapaus lähete Sanna-Tuulialle, joten hänkin pyysi kertomaan miten käy.
Sovittiin, että varmistan, että lähete on mennyt perille Vaasaan ja soitin nyt aamusta, että onhan kaikki ok kun olen valinnan vapaus potilas. Tyttö joka vastasi, sanoi et lähete on siellä ja sun ensikäynnin aikakin on jo täällä ja se on 29.5.! Eli eilen lähti lähete ja sain ajan jo nyt! Perun taysin lähetteen heti, kun saan ensikäyntiajan ihan vain nähdäkseni kuinka pitkälle se menee.

Melko lailla kaikki Vaasaan leikkuriin menevät on olleet alle puolessa vuodessa leikkauksessa, joten mahdollisesti syksyllä olen leikkauspöydällä itsekin :)

Voi vitsi. Aurinko paistaa ja mulla on viimeinkin se kauan kaivattu aika! Oon niin happy happy! Ja nyt kun joku miettii et miten hitossa viitsin lähteä Vaasaan asti, niin ei sinne nyt niin pitkä matka loppujen lopuksi ole. Onhan mulla uusi heino auto millä ajaa sinne ja menisin yksityiselle jos olisi varaa, mutta kun ei ole, niin ei mua haittaa ajella Vaasaan ja olla vaikkapa hotellissakin yötä. Mies lupasi lähteä mun ajeluseuraksi sinne jos haluan. Jee!!!

Harmittaa ja turhauttaa..

Tänään on paha päivä. Harmittaa ja turhauttaa suurin piirtein kaikki asiat.

Tää dieetti tuntuu extravaikeelta kun paino ei vaan putoa kunnolla. En jaksa enää tätä kituuttamista. Jos olis edes joku etappi tässä leikkaushommassa, niin olis paljon helpompaa, mutta kun ei ole. Ei ole mitään. Ei kertakaikkisesti yhtään mitään. Pääsen toukokuun loppuun mennessä, luki kirjeessä, mutta todellisuus on että tuskin pääsen siihen mennessä kun on seurannut taysin jonotilannetta. Vaasassa pääsee leikkaukseen lähetteestä puolessa vuodessa ja täällä ei pääse edes ensikäynnille. Suututtaa. Ja ennen kaikkea alan kyseen alaistaan koko hommaa. Tuntuu niin helvetin epäreilulta joutua pitään tätä hiton kitukuuria vaan todistaakseen, et musta on tähän ja saada seuranta terveydenhuollon kautta, kun olis vaikka kuinka paljon valokuvia näyttää, että kyllä mä perkele osaan laihduttaa. Alkaa tuntua ihan vittuilulta koko homma. Mutta minkäs teet, jos ei kerran valokuvilla todistettu painonpudotus ole sama kun terveydenhuollon seurannassa, niin eipä sillon mun mielipiteitä kysellä. Tää odottaminen on ihan kohtuutonta. Ei uskalla suunnitellakaan mitään, jos sattuu tuleen aika, tai jos se leikkaus on seuraavan vuoden aikana, kun ei halua siirtää aikoja, joiden uudelleen saamiseen kuluisi taas ihan kohtuuttomasti aikaa. Mä niin toivon, että löytäisin jostain sen rahan ja pääsisin yksityisen kautta, niin tää homma etenis nopeesti ja pääsisin elään uutta elämääni. Alkaa ihan hiukan katkeroittamaan tää homma. Tänään mä sorruin syömään. Enkä tiedä mistä löydän motivaation tähän hommaan takaisin.

Tänään on myös Miss Plus Size finaali. Enkä mä pääse sinne. Se oli melkein tiedossa, kun ei vaan ole nyt varaa lähteä ja pitäisi tehdä muutama työjuttukin vielä tänään. Sekin harmittaa. Olis niin ihana kokea taas sitä tunnelmaa mitä viime vuonna oli. Laittaa itsensä hienoksi ja olla hetki joku muu kun mitä mä oikeasti olen. Ehkä se missi hommista tekikin niin ihanaa, kun sain olla hetken aikaa hieno ja kokea jotain sellaista mihin tällainen tavis ei mitenkään pääse kiinni. Tunsin itseni kauniiksi ja upeaksi. Nyt tunnen itseni kaikeksi muuksi kuin sellaiseksi. Olisin niin kaivannut yhden illan jossa olisin päässyt taas tuntemaan itseni upeaksi ja viettämään aikaa ihanassa seurassa ja juomaan muutaman lasin kuohuviiniä. Mutta ei.

Tässäpä tämä valitus. On tässä muutama kyynelkin tipahtanut viimeisen tunnin aikana. Jos tänään olen pohjalla ja yritän kasata taas itseni huomiseksi. Huomenna on silti kiva päivä edessä. Musta tulee ekaa kertaa mun elämässä auton omistaja, joka on myös mun nimissä.

Tsemppiä kaikille!