Talopeliä!

Istutaan aamiaisella miehen kanssa kirkasvalolampun ääressä ja toivotaan et toi lamppu auttas tähän kaamosmasennukseen. Ainakin se on kivan kirkas ja mun olo on hiukan parempi mitä oli hetki sitten. Mulla oli ihan järkyn kaamee olo kun teki mieli vaan itkee ja nukkua koko ajan ja oli semmonen olo etten jaksa yhtään mitään. No nyt kuitenkin on vähän parempi fiilis :) Reilu viikko enää meidän Viron matkaan (jee tulee niin tarpeeseen) ja sit reilu pari viikkoa niin lennän isompien lasten kanssa etelään. Voi kun meillä paistais edes yhtenä päivänä aurnko siellä niin olisin tyytyväinen - on siellä ainakin valosampaa silti kun täällä vaikka sataiskin!

Ollaan pyöritelty miehen kanssa paljon tulevaisuuden asioita tässä ja oli puhetta et jos ei sit kuitenkaan rempattas tätä nykystä taloa, kun se tulee niin kalliiksi ja kun tää ei oikein palvele meitä ehkä nyt kuitenkaan niin kun haluttas. Mä oon sitä mieltä et jos meillä on mahkut lähteä parempaan, niin ei meidän tässä ole pakko asua vaan sen vuoksi että kaikki olettaa niin kun nyt on satuttu talo ostamaan. Joo onhan tää taloollut koti ja mää yritän ihan kauheesti tätä rakastaa, mutta kun mää en tuu pääseen yli siitä uuden rakentamisesta - etenkin kun tiedän että meillä on siihen kyllä tulevaisuudessa varaa. Mä olin aikanaan ihan ehdoton ettei talossa saa missään nimessä olla kahta kerrosta, vaan kaikki pitää olla yhdessä tasossa, mutta nyt ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä et nimen omaan kaikki pitää olla kahdessa tasossa et lapset saa omat huoneet yläkerrasta ja meillä on oma rauha alakerrassa! Tätä taloa me miehen kanssa katseltiin, et olis aika lailla meidän unelmatalo. http://www.jetta-talo.fi/index.php?id=2481 Mut tietty parissa vuodessa ehtii talojen mallit muuttua moneen kertaan. Sit jos ja kun rakennetaan, niin pitää myydä ekana oma pois ja sit asutaan rakennusaika jossain kopissa vuokralla ja päästään lopulta muuttamaan omaan ihanaan uuteen kotiin :) Hyvän tontin löytäminen onkin sitten ongelma kun ei tää ona kaupunki enää arvo vuokra tontteja, eikä meillä ole varaa yli 70 000€ huutokauppatontteihin :( Kyllähän täältä saa syrjemmästä ihan suhteellisen edullisia tontteja, mut itse tykkäisin asua kyllä aika lähellä keskustaa. Voi olla et pitää harkita kotikaupungin vaihtoa, sillä lähikunnat arpoo vuokratontteja ja toisaalta meille ei olis ongelma asua esim. Tampereella, sillä mun työpaikka on kuitenkin siellä niin saisi hyvällä säkää lyhyemmän työmatkan. Ja toisdaalta lasten kaverit tuntuu olevan sen verran erikoisia, et todettiin miehen kanssa ettei koulun vaihto niillekään ehkä tekis yhtään pahaa. Tai sit vois ajatella muuttoa siinä vaiheessa kun muksut menee yläasteelle ja nuorin ala-asteelle, niin ei tule sit koulunvaihtoa moneen kertaan. Huoh..  Mut kuten sanottu, noi on sit tulevaisuuden murheita! On vaan ihana haaveilla pitkästä aikaa :)

Jaahas pitää lähteä pukemaan, jotta pääsen pusertaan lauantaisen aamuvuoron pois alta!

Väsymystä ja motivaatio -pulaa

Voi mä pääsin sovittaan mun hääpukua ja se meni niin paljon paremmin päälle kun ekalla sovituskerralla! On se vaan edelleen ihanin puku mitä oon nähnyt ja se istuu mun päälle aivan äärettömän hyvin, etenkin sen jälkeen kun saan vielä arviolta 10kg karistettu pois! Motivaatio on ollut vähän hukassa lähiaikoina ja eilen syötiin miehen kanssa "ei jakseta mitään" -lohtukarkkia ja oli hyvää.. Mulla ei ole fitfarmiakaan jäljellä enää kun kahdeksisen viikkoa ja sit putoan tyhjän päälle kun ei mulla ole varaa jatkaa enää niissä riveissä :( Kai mä selviän itekkin mutta kun on pitänyt raportoida asioista eteen päin koko ajan niin on jotenkin ollut "pakko" laihtua, kun niillä on seillä asenne et jos et laihdu niin turha vikistä - sit et ole mennyt ohjeiden mukaan ja niinhän se oliskin. Noilla ohjeilla laihtuu takuuvarmasti - jotkut nopeemmin ja jotkut hitaammin. Mulla syö perhe aika paljon aikaa 100% suorituksesta, mutta olen ollut tyytyväinen tähän astiseen tulokseen :)


Tässä tää mun ihanuus nyt on :)

Oon pohtinut josko muokkaisin mun mummun perintösormuksesta itelleni vihkisormuksen. Sitä sais kyllä pienentää aika paljon ja kaikki kaiverrukset saattas kadota sen myötä, mutta toisaalta olisko sillä nin väliä kun tiedän itse sen alkuperän. Sormus on siis sellainen missä on mummun ja papan kihla ja vihkisormukst juotettuna yhteen mun papan äidin vihkisormuksen kanssa ja siihen on upotettu kolme kiveä. Se on tosi kaunis ja ihan eri tasoista kultaa kun nykyisin sormukset on. Ei mulla olisi ikinä varaa ostaa tollaista itselle uutena! Pitää kattoo miltä sormet vaikuttaa kesällä pienennystä ajatellen. Kävin sitä pienentään jo vuosi sitten, mutta se helvetin täti siellä koruliikkeessä ei suostunut pienentään sitä niin paljoo kun halusin ja niinhän se jäi edelleen isoksi, enkä ole sitä voinut yhtään käyttää. Kiukuttaa vieläkin et jotenkin menin sit kuitenkin suostuun siihen pieneen pienennykseen, enkä pitänyt päätäni siitä alkuperäsessä suunnitelmassa >:(

Kohta mennään palaveeraan meidän esikoisen asioista koululle ja toivottavasti keksitään nyt ratkaisu tähän tilanteeseen, et mä saan alkaan nukkua yöni kunnolla. Jotenkin esikoisest amurehtiminen vie kaikki voimat ja tuntuu ettei oikein jaksa mitään sen vuoksi. Tosin on meillä onneksi ollut vähän tasasempaa nyt kun poika on pidetty kotona täysn koulun jälkeen, mutta en tiedä sitten miten siellä koulussa on sujunut. Tänään sit kuulee niitä kuulumisia..

Ilon pilkahduksia

Yllättävää et taa skun on reissu tulossa niin mä alan olla niin kovasti sen tarpeessa ettei mitään järkeä! Mää oon niin väynyt et tekis mieli nukkua koko ajan ja oon niin väsynyt saamaan koko ajan esikoisen koulusta negatiivisia viestejä ja setvimään sen tilannetta koulussa kun ovat sielläkin pojasta huolissaan. Vaikka koulusta on ilmastu ettei meissä vanhempina ole mitään vkaa niin silti sitä vaan syyttää itseensä ja oon ihan tikittävä itkupommi koko ajan ja itken varmaan koko päivän kun nää hanat tästä josku aukee.. Luulen et kyseessä on nyt suurimmaks osaks henkinen väsymys, eikä oikea väsymys. Mä haluan vaan hetkeks pois tän kaiken keskeltä..

Noh häät me siirrettiin nyt sit kuitenkin heinäkuulle onnistuneesta ja kun tein siirtoa niin tuli olo, et niin oli tarkoitettukin kun kaikki onnistui niin helpolla. Eli heinakuun 19. päivä meidän vihitään takaisin avioliittoon. Anopille annoin kukkavastuun kun sillä on silmää semmosissa asioissa, toisin kun mulla ja huomenna pääsen sovittamaan vanteen kanssa sitä hääpukua. Harmi vaan et tiedän et puku on vieläkin pieni vaikka oonkin viimesovituksesta kaventunut. Mut saanpahan motivaatioo kuitenkin. Tänään on väsyttänyt niin paljon, etten jaksanut lähteä fitfarmin pt-päiville.. Voi olla et kadun vielä, mut saanpahan nyt olla kotona rauhassa ja ens viikolla mulla om mun valmentajan kanssa pt-tunti ja saan muutoksia ohjelmiin niin tulee jotain uutta :)

Joulukuussa piti miehen kanssa lähteä päivä tallinnaan risteilylle hakemaan ekaa viinalastia häihin, mutta kun puhuin äidille niin se pyysi et mentäs yhdessä kun ne halus isän kanssa myös jonnekin matkalle. Saatiin sit sovitettua aikataulut yksiin ja nyt ollaan sit menossa yö Tallinnassa reissuun ja saadaa iso satsi juomia haettua :) Meidän häissä ei oo boolia ollenkaan tarjolla, joten olut, siideri ja lonkero -linjalla mennään ja viiniä tietty laitetaan tarjolle myös.

Ilon pilkahduksia siis tiedossa kun on Viron reissu, työpaikan pikkujoulut, etelänmatka ja joulu <3

Paino oli 78,7kg tosrtain punnituksessa, joten kymmenen kiloa hääpukuun matkaa :)

Päättämättömyyttä..

Huomenta! Pikkumies päätti herätä jo viideltä tänään ja nyt äitiä hiukan korpee tää herellä olo näin aikasin. Noh, ehtiipähän kirjottaa blogia kun nuorin vetelee aamiaista ja isommat nukkuu tyytyväisinä. Mies lähtikin jo aamuvuoroon, joten siitäkään ei ole seuraa enää. Hääasiat tässä on aika tiiviisti pyöriny mielessä parin päivän ajan. Kävin eilen kaverilla ja sain siltä sopuhintaan sen vannehameen joka sillä oli niiden häissä. Se on kolmevanteinen ja havaitsin et sitä saa vanteet irti ja lyhennettyä tarvittaessa, joten uskoisin sen käyvän mun puvun kanssa. Pitää sovittaa se anopin luona vielä tällä viikolla. Sit sain samalla reissulle punaiset tuikut, jotka oli niiden hääpöydillä siellä samassa paikassa missä meidän häät on ja siihen päälle vielä punaisia koristekiviä ja syysteemaan sopivia syysköynnöksiä - tosin niitä pitää saada vielä lisää. Mut onpahan nyt jotain mistä lähteä tekemään koristelusuunnitelmaa.

Tässä aamun tylsistymissonnitelmaa ajatellen häitä. Väriä pitää saada lisää - kaitaliinalla kenties..?

Ihan pakko ottaa kuva, kun toi koriste oli meidän haakukan päällä yhdeksisen vuotta sitten :)

Tässä huono kuvaotos vannehameesta. Sisko pystyy onneksi myös hyödyntämään tämän vanteen omissa häissään.

Sit mietin niitä hääkenkiä ja pohdin sellaista et jos olisinkin erilainen morsian ja laittaisin jalkaani mummun vanhat mustat tanssikengät - sit olis "jotain vanhaa" päällä. Eihän ne paljoa vilku hääpuvun alta, mut ainakin olis ihanat ja hyvät jälkaan, vaikka ei niin väriin soivat ookaan!

Mummun vanhat aidot tanssikengät.

Siskolla on tänään NP- ultra ja jännittää mitä siellä sanotaan. Tää odotus näyttää kestävän ja musta tulee toukokuussa virallisesti sitten täti kolmannen kerran <3 Ihanaa. Tosin sisko alkoi nyt puhua josko ne ei sittenkään menis syyskuussa vielä naimisiin, mikä tarkoittaa sitä että voitais kutenkin sit aikaistaa meidän häitä. On kauhean rstiriitainen olo, koska kesähäät olis kuitenkin olleet tosi ihanat, mut en tiedä saisinko varattua kaikkia uudelleen, esim. hääpaikkaa sit kesälle :( Aikasemmat häät olis jo senkin vuoks ihanat kun en haluis et mun ja miehen erossaoloaika olis niin pitkä. Laitoin pitopalveluun kyselyä, et onko niillä yhtään kesäviikonlopuja vapaana ja voin sit sen mukaan kysellä juhlapaikkaa. Mä niin haluan sen Päivölän, et en usko et kävis niin hyvä säkä, et saan kaikki muutettua toiselle päivälle. Lokakuulle oli helppo varata kun ihan kaikki ajat ei vielä olleet menneet, mut kesä taitaa olla tosi varattaua aikaa. Muuten tässä ei olis mitään estettä mutta, mut oon maksanut 300€ varausmaksun sinne pitoalvelulle ja sitä ei saa takasin jos juhlat peruuntuu, siksi pakko yrittää kysellä vaihtoa. On toi 300€ kuitenkin sen verran iso raha, ettei ihan tee mieli sitä heittää kuin tuhkaa tuuleen. Huoh.. Että pitää tästäkin nyt jonkin sortin stressi ottaa >:(

Ainakin paino huitelee jo hyvin 80kg alapuolella ja nelisen kiloo mun välitavotteeseen matkaa :)

Onnistujafiilis!

Mulla oli eilen niin onnistujafiilis kun pääsin kuntosalilta pois! Menin sinne ajatuksella treenata ennen työvuoroa ja oli monta päivää ollut semmonen fiilis et pakko päästä juoksemaan. Mä juoksen aina 10 min lämittelyks juoksumatolla ja en vaan pystynyt lopettamaan millään juoksemista eilen ja lopulta saldo oli 50 minuuttia ja yhdeksän kilometriä! Vikat kymmenen minsaa sykkeet oli 181 ja tuntu et jalat lähtee alta, mut mä pystyin siihen! Olisin halunnut juosta tunnin, mut tuli aika vastaan ja oli pakko lähtee töihin. Mä meen niin juokseen puolimaratonin ens kesänä! Pitäs nyt vaan lähtee kadulle juoksemaan, et tietäs vähän omaa kuntoonsa siellä, kun kuitenkin se on ihan eri asia kadulla kun tasasella juoksumatolla. Yllätyin kuitenkin silti itekkin kuinka kovassa kunnossa alan olla verraten viiden kuukauden takaiseen. Oli kyl niin mahtava fiilis eilen et leijuin pilvissä kunnes töissä löi kiire päälle ja jaloissa alkoi tuntua et on vähän juossut :D No eipä ole silti mikään paikka kipeenä tänään, vaan mennään miehen kans kohta kuntosalille jälleen.

Meidän nuorimmainen on ollut yökylässä viimeyön ja on ollut ihanaa olla aamu ilman et joku kitisee syliin koko ajan. Kyllä mulla silti on mpieni ikävä, mut hyvää treeniä tää nyt on kun ens kuussa ollaan viikko erossa - kuinka mä kestän sen!? Mä laitoin meidän työvuorokirjaan reissun jälkeisen päivän vapaaksi, että saan vaan halia koko päivän mun pikkusta, tosin voi olla et edessä on oikein kunnon kiukuttelua. Miks musta tuntuu et teen ihan hirveen väärin sille kun tällai hylkään sen viikoksi tänne, vaikka sillä on kaikki ihan hyvin kun on isänsä kanssa kuitenkin. Äh kun meidän äitien mielet on niin typeriä. Pitäs nyt vaan osata ajatella et tää tekee hyvää mulle ja isommille lapsille kun saadaan olla kolmistaan ja oon mä ilonen kun kerrankin saan olla 100% noiden isompien käytettävissä. Jotenkin täällä kotona töiden ja muiden asioiden keskellä on vaikea revetä kolmen lapsen suuntaan koko ajan ja tulee kauheen riittämätön olo - mä kun oon sen verran itsekäs et tartten sitä omaa aikaakin ihan vaan olla yksin, ilman et on ketään vaatimassa palaa musta. Onneksi mies ymmärtää sen :)

Meillä oli miehen kanssa mukava ilta toissa iltana kun tulin töistä kotiin. Otettiin lasilliset viin (tai mies nyt oli ottanut vähän enenmmän jo ennen kun tulin kotiin) ja höpöteltiin kaikista menneistä ajoista, esim. siitä kuinka tavattiin ja miten meidän juttu alkoi. Onhan se aika huikeeta et ens vuonna ollaan oltu 9 vuotta naimisissa ja 12 vuotta yhdessä, eikä koko aikana ole ollut sellainen olo et haluisin mieluummin jonkun toisen. Mulla on käynyt kyllä onni kun oon ton miehen löytänyt ja meillä on ollut hyvä olla yhdessä vaikkei aina kaikki olekkaan ollut ruusuilla tanssimista. Kertaakaan ei olla nukuttu eri sängyissä riitojen vuoksi, eikä meidä ole tarttenut riidelläkkään kunnolla koskaan kun asiat pystyy puhumaan. Mä oon meillä se joka suuttuu helpommin, mutta sekin on tasaantunut PALJON vuosien varrella ja aina kun oon jostain suuttunut niin mies on osannut olla hiljaa ja se mun suuttumus häviää itsellään melko nopeasti. Mä vaan niin tykkään tosta miehestä et en halua edes kuvitella mitä mun elämä olis ilman sitä!

Hah, joo mulla on nyt joku rakkauspäivä tänään näemmä :D No joo.. Pakko varmaan kohta alkaa kaivaa wordia koneesta esille ja aloittaa se kirjoittaminen kun yksi idea ei nyt vaan lähde mun päästä pois, vaan nivoutuu koko ajan laajemmaksi ideaksi ja pakkohan se on kirjoittaa ylös kohta. Saapahan tutut taas lisää luettavaa :D

Syysaamun ajatuksia

Nyt on taas juhlat juhlittu hetkeksi aikaa ja sain palata tylsään juhlattomaan elämääni :) Kyllä mä mietin siellä työpaikan juhlissa, et miks hitossa ihmisen täytyy sitä lkoholia juoda. Olihan se taas hyvän makusta, mutta en mä kyllä saa siitä mitään semmosia oloja et jeejee. Olin taas yhdeltä yöllä nukkumassa kun osa porukasta lähti baariin. Toki oli mukava ilta, enkä olis sitä jättänyt väliin mielelläni.

Viime viikolla olin ihan järjettömän väsynyt - lähnnä henkisesti. Meidän esikoinen on töppäillyt kaiken näköstä ja kun monta asiaa tulee saman viikon aikana esiin, niin mä jotenkin kuluin ihan loppuun. Teki vaan mieli itkee koko ajan kaikesta, eikä hermo meinannut kestää kotona mitään mikä liittyi lapsiin. Tosi inhottavaa, kun en halua olla semmonen äiti :( Voi kun toi meidän poika vaan oppis ajatteleen ennen kun tekee, kun se on fiksu poika ja aivan valloittava luonne niin halutessaan, mut sitten kun ollaan kavereiden kanssa niin järki katoaa kokonaan. Toivottavasti näistä lapsista nyt sais yhteiskuntakelposia kasvatettua.. Tosin ei kukaan mulle väittänytkään et tää olis helppoo. Eikä auta yhtään, et meidän 1,5 -vuotiaasta on tullut ihan "adhdteenkaikkeemitäikinäkeksinjaärsyttäääitiäjaisääenkäooyhtäänpaikallaanjeejee". Pitäs varman asua sen kanssa hoplopissa, niin se viihtys ja sais siellä painaa mielensä mukaan niin paljon kun jaksaa!

On naurettu miehen kanssa, et meistä on tullut tosi vanhoja kun mies simahtaa jo varttia vaille kymmenen ja mä sentään jaksan sinnitellä kymppiin asti iltasin. Sit puhuttiin et olis niin ihanaa mennä kahden kesken johkin pieneen reissuun, esim. hotelliin mut ei siinäkään oo järkee kun pitäs mennä kahdeks yöks kun se eka vuorokausi nukuttas ja sit vasta jaksais pitää hauskaa :D

Aamu-minä.. Huoh.. Olispa kiva joskus nukkua yli seiskaan..

Ei me viittitä sitä kattoremppaakaan nyt tehdä. Ei saatu ihan niin hyvää taloarvioo miehen kans kun oltas haluttu (ei silti ollut huonokaan) ja sit kun on ne häätkin tulossa, niin katsotaan sit vuoden päästä kun on saatu yksi laina maksettua pois kun siitä irtoaa meille 200€/kk käteen rahaa. Toisaalta toi mies nyt eilen sit sanoi et alkaa nostaa aerobista kuntoo kun mielii vähän ulkomaille hommiin. Sanoi ettei vielä aio papereita laittaa, mut et joka toinen päivä tekis mieli mennä. Voisin mä sen nyt sinne Libanoniin päästääkin kun siellä on rauhallisempaa ja se saattas päästä oikein pomon hommiin siellä niin se tietäs paljon rahaa ajatellen meidän kattoa. Mulle on sinänsä ihan sama, kunhan tulee paikalle kun on häät ja sieltähän saa omiin häihinsä vapaata. Tosin jos mies lähtee ulkomaille niin sitä ennen kyl sit käydään siellä maistraatissa, kun en suostu siihen et oon sen avovaimo kun se lähtis ulkomaille. Eli kyl se on tieto et ne paperit vielä talven aikana lähtee vetään armeijalle taas, vaikka mies mitä sanois nyt ettei vielä laita. Pitää vaan sit miettiä miten meidän häämatkasuunnitelmien käy kun puhuttiin et 2015 keväällä piipahdettas Thaimaassa pariks viikoks, mut voi olla et se sit siirtyy.

Päivän kevennys: pitää nuolla koiranruokapussi ihan urakalla, ettei mee mikään muru hukkaan!

Vitsi kun mun tekis mieli alkaa taas kirjottaa jotain, mut jotenkin toi kilpailuun osallistuminen on pilannut innon koko hommasta. Mua harmittaa ihan hitosti et lähetin sen tekstin sinne kilpailuun.. Olis pitänyt pitää toi kirjottaminen vaan edelleen omana juttuna, niin kirjottasin edelleen onnellisena itteeni varten, eikä tarttis pettyä todeten et oonkin ehkä huonompi mitä luulin. Tai en mä kai huono ole, mut mun tekstit on semmosia harrastelija -tekstejä.. Millähän sais itsestään irti ton "olen huono kirjottaja asenteen" ja alkais vaan tekeen seuraavaa tekstiä omaks iloks ilman paineita..?
 

Näkemisen arvoisia ilmeitä illanistujaisissa

Heh, eilen olin siis pitkästä aikaa tyttöporukalla istumassa iltaa ja oli tosi mukavaa! Sain alas kolme kokonaista siideriä ja neljäs jäi juomatta ja onneksi ei yöllä tarvinnut herätä inhttaviin sydämenykytyksiin, vaan sain nukkua yöni hyvin kahdeksaan asti aamulla jolloin nuorimmainen heräs ja ennen kaikkea menin nukkumaan jo kahdentoista jälkeen. Olin siis taas porukan tylsin, joka ei lähtenyt baariin ja hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Sanoin suoraan kaikille ettei mua huvita tulla baariin kun en siellä viihdy ja mietin itekseni, että miksi muut menee kun meillä oli niin mukavaa aloittelupaikassa ja kaikki päivitteli kuinka olivat hukanneet toisensa viimeksi isossa baarissa. Sanoin pois lähtiessä, että olisin voinut jäädä aloittelupaikkaan vielä pitkäksi aikaa, mutta onneksi ei jääty niin pääsin nukkumaan. Nyt on morkkis mässäilyistä ja vetelen terveellistä rahka-aamiaista ja tekee mieli mennä salille heti kuluttaan eiliset mässäilyt pois.
Eilen siis tiputettiin mun kaason kanssa pommi muille ystäville meidän häistä ja kaaso käski kertoa ensin sen, että erotaan mun miehen kanssa. Voi niitä ilmeitä mitä ystäviltä tuli kun kerroin ja mulla ei ollut eilen edes vihkisormuksia kädessä. No lopulta kuitenkin kauhistus vaihtui innostukseks - lähinnä tulevien polttareiden vuoksi :D Ja pitää kulemma pitää sit erojuhlatkin :D

Miehen kanss pohdittiin mikä olis nyt järkevää sit kun ero astuu voimaan, kun meille tulee niin pitkä erossaoloaika. mietittiin sellaistakin, jos mentäs maistraatissa naimisiin uudestaan heti kun pysttytään mun nimenvaihdon jälkeen ja sit se pappi pitäis vaan avioliiton siunauksen siellä juhlapaikalla, ihan kun serkun häissä oli. Se avioliiton siunauskaavahan ei hirveesti eroo oikeasta vihkimisestä. Meidän pitäis sit vaan salata uusi naimisiin meno virallisiin häihin asti, mut mies meinas et siltä se onnistuu, mutta onnistuuko multa? :D Ja sit me tarvittas kuitenkin kaksi todistajaa sinne maistraattiin ja niiden pitäisi olla aika luotettavia kuitenkin. Mutta se nyt oli vielä puheen tasolla. Kaikki on vaan saanut nyt peloteltua mut sillä, et jos mulle tai miehelle jotain sattuu niin sit menee kaikki edut mitä normaalisti aviopuolisona sais.. Toisaalta ei kai ihminen voi elää sillai et pelkää koko ajan et toiselle sattuu jotain ja sen takia tekee hätiköityjä päätöksiä, eikä jaksa odotella?

Ystäviä <3 Keskellä yksi mun kaasoista.

Tanssin huumaa Topi Sorsakosken tahtiin :D

Edessä oliskin nyt aika työntäyteinen viikko. Teen nyt sit mun tätille töitä joka viikko muutaman päivän, mutta pidän huolen, että mulla on ainakin kaksi TÄYTTÄ vapaapäivää viikossa, joten jaksan hyvin, eikä mene överiksi. Ylitöitä mulle ei onneksi kaikesta huolimatta nyt tule, joten pitäisi jaksaa hyvin ja kun miehelläkään ei ole ollut mitään tätä vastaan nin hyvin hoituu homma. Toisaalta nää mun kaks eri työtä on niin erilaiset et saa kivaa vaihtelua ja tää koodaushomma ei kestä kuin tän vuoden loppuun asti.

Talvi tuli ja vuosi häihin!

Eilen satoi lunta sitten oikein urakalla! Oltiin lasten kanssa ulkona peuhaamassa ja pulkkailemassa ja voi kun meillä oli mukavaa! Lunta tuli niin paljon, että lapset teki lumimadon kuistille ja pääsi tekeen oikein lumipalloja. Kyllä hirvitti eilen ajaa kesärenkailla töistä kotiin, mut onneks olin hommissa mun tätillä niin oli lyhyt matka. Mies sit vaihtoikin ta lvirenkaat meidän kakkosautoon ja nyt pitäs viedä toi isomman auton renkaat siirrettäväks vanteilta vanteille. Talvi yllätti meidät tänä vuonna :D Ei siellä taida olla talvi enää muaalla kun meidän kuuluisalla talviraitilla, eli meillä on lunta aina eniten ja viimeisenä täällä, vaikka muualta olisi jo sulanut ja meidän katu on ihan lumen peitossa vieläkin :)

Vepsu ekaa kertaa pulkkailemassa tänä talvena.

Äidin piti vetää koko kööriä vauvapulkassa. Olihan raskasta :D

Meidän pikkuinsnööri aamuselta hommissa!

Valmentajaltakin tuli eilen raportin jälkeen taas viestiä et laihis sujuu hyvin. Se mun valmentaja on nyt ite menossa kisoihin, mut meen sit kun se tulee niin pt -valmennukseen wtc:lle ekaa kertaa. Hirvittää vaan kuinka kipee oon sen treenin jälkeen! Elixiassa mulle tehtiin lähinnä kuntoa kohottavaa, mut wtc:llä todennäkösesti käydään jotain lihasryhmää läpi. Pt -päivillä olin ainakin ihan kädetön treenin jälkeen! Sit mun ihanat housut tuli bodyactionista ja mieskin sanoi et onpas hyvännäköiset. Mulla on vähän vielä hommaa et ne menee päälle täydellisesti, mut on kivaa kun on tavotehousut kaapissa. Mulla olis nyt kauheesti illanistujaisia kavereiden kanssa ja haluaisin mennä, mutta miksi mä vaikutan olevan huonoa seuraa kun ilmoitan lähteväni autolla tai etten haluaisi juoda mitään alkoholia. Mua ahdistaa ajatus alkoholista kun a) tiedän että väsyn heti kun juon muutaman annoksen ja b) tiedän että siitä tulee taas niitä inhottavia sydämentykytyksiä yöllä ja c) tiedän miten paljon kaloreita alkoholissa on. Hetkittäin tulee semmonen fiilis et ihan kivaa mennä ja sitten iskee taas ahdistus. Mä en osaa nyt yhtään päättää mitä teen huomisen kanssa, mutta kyllä mä haluan mennä kun näen mun ihania ystäviä kunnolla pitkästä aikaa. Toinen asia on taas sitten se baariosuus. Mä en pidä baareista. Juhlat on aina kivat siihen asti kunnes siirrytään baariin. Miks ihmiset haluu mennä baareihin joissa ei kuule omia ajatuksiaan ja kun mä en jaksa ite valvoo niin myöhään, niin oon varmaan taas sit semmonen tylsä tyyppi, joka menee kotiin kun muut menee baariin jatkamaan - niin ja meneehän baareihin rahaa jo pelkästään sisäänpääsyyn! Ensviikolla olis sit työpaikan juhlta ja sielläkin mut on jo tuomittu tylsäks jos en juo :/

Häihinkin on enää tasan vuosi ja ne seuraavat kengät tulee varmaankin tänään vielä sovitettavaksi, toivottavasti ne olis nyt paremmat kun ne edelliset. Meillä kövi eilen eka firma tekemässä kattoremppatarjouksen ja kyl se vaan kalliiks tulee. Hinta kohoo sinn 17000€ asti. Lähinnä me on nyt kauheesti mietitty et uskalletaanko ottaa lainaa nyt kun Usassa taas tilanne on mitä on ja jos jotain käy, niin onko sit maksukykyä ilman et toisen tarttee raataa niska limassa kuten sillon kun noi isommat muksut oli pieniä. Voipi olla et tyydytään vielä vanhaan katttoon ja pidetään lainat tämmösenä kun nyt on niin ei tartte sit murehtia mistään. Pankin vaihdon miettimisessä eniten mietityttää se, et kun meillä on nyt alle 1% indeksi ja pankki ei voi sitä nostaa ja uudessa lainassa pelkkä indeksi olisi jo 1,7% ja pankki saisi nostaa sitä jos niikseen tulee, että vaikka on saatu hyvä lainatarjous, niin lainan ehdot huononee aika paljon kuitenkin. Huoh, vaikeita päätöksiä. Juttelin asiasta mun tätinkin kanss ajolla on ollut aikanaan takauksen vuoksi hirveä vedlkahelvetti, et mieluiten nyt makselis vauhdilla hetken aikaa meidän lainoja pois ja siten myöhemmin vasta miettis sitä kattoo, et talokin olis meidän sit jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää ja se on ihan oikeassa kyllä. Vuosi viä pitäs maksella yhtä pikkulainaa ja sit sen jälkeen vois maksella asuntolainan isointa ja summaa 200€ kuukaudessa enemmän! Joku semmonen 10-15 vuoden laina-aika asuntolainalle olis aika hyvä. Nyt sitä taitaa olla vielä joku 20-21 vuotta jäljellä.

Tjaa, taitaa olla aika häipyä töihin. Lupasin mennä jo seiskaan tekemään tilitystä ja putsaamaan keittiöö. Huomenna on onneksi vapaapäivä! 

Viimeinkin alle 80kg!!!

Oon ollut lähiaikoina ihan vaakariippuvainen kun oon odottanut lukeman vaihtumista ja ei sit millään ole mennyt alle 80kg. Tänään vaaka näytti 80,2kg yöpuku päällä ja totesin miehelle, et hitsi nyt kyl otan yökkärin pois ja katon mitä se sanoo ja niinhän siihen pärähti lukemat 79,8kg ja piti ihan vielä toisenkin kerran käydä siinä varmistukseks :) Yleensä punnitsen itseni siis yökkäri päällä, mutta nyt oli pakko luopua siitä, että pääsin näkemään ton ihanan seiskalla alkavan lukeman :) On niin huppufiilis! Onneks meen huomenna ystävän kanssa kaupunkiin shoppaileen kun voin ostaa ehkä jotain pientä itelleni! Mies kyllä totesi ettei saa ostaa mitään, mut oonhan mä ansainnut jonkun pienen palkinnon, oonhan? Niin joo ja vajaa 12kg, niin mä mahdun hyvin mun hääpukuun <3 Odotan eniten sitä et pääsen sovittaan sen mun päälle ja katsomaan miltä mä näytän siinä!

Kohta salille, sit iltavuoroon töihin. On niin hyvä fiilis, et toivottavasti mikään ei pilaa sitä tänään!

Hääkenkiä

Eilen mulle tuli brandokselta parit ihana hääkengät, mutta en mä nyt niitä pidä kumpiakaan. Ensinnäkin en tilatessa jotenkin tajunnut et niissä on pitkät kärjet, semmoset kolmiomalliset ja mä en ite oikein lämpiä niille. Mä pidän  pienistä jaloista ja ne saa jalat näyttään isoilta ja tyhmiltä - makunsa kullakin.. Olihan ne kengät kuvissa tosi kauniit. Noh ensinnäkin ne toiset oli vähän isot ja sit ne toiset mitkä olisin voinut jopa pitää, oli kermanvalkoiset ja mun puvun väri on Ivory eli se on todella valkoinen, niin siihen ei sovi kermanväriset kengät. Ei ne tälleen näytä kovin kermaisilta, mutta jos kävisin vertaan puvun kans niin väriero olis varmaan aika huikea!

Nää mä alunperin olisin halunnut, mut 38 oli liian iso. En sit viitti tilata pienempää kun luulen et se on jo liian pieni.

Nää olisin pitänyt, mut on kermanvalkoiset :( Ja toisaalta ei toi kolmiokärkikään ole lempparijuttu.

Nää on nyt tulossa sovitukseen ja nää sopis pukuun täydellisesti. Mietin vaan et voiko lokakuussa pitää sandalettejä, mut toisaalta oon aina inhonnut kenkiä joissa on umpikärki ja kukas sitä puvun helman alta näkee jos mulla on avokärkiset ihanuudet jalassa. Korko on sen verran korkea et pitäs varmaan vaihtaa sit matalempiin jossain vaiheessa et pystyn koko häät käveleen ehjin jaloin.

Nää on kans tulossa ja on tosi yksinkertaset ja kauniit. Nää mä ajattelin pitää sit kakkoskengiks jotka vois vaihtaa jalkaan jos noi ylemmät alkaa ahdistaan. Ja näissä olis pyöree kärki :)

Siinä hääkenkäkriisiä. Toisaalta jos noista ei nyt mikään sovi, niin kattelen sit Canarialta tai Turkista hääkenkiä. Oon vaan jotenkin ajatellut et kun on oma puku kunnossa, niin sit voin keskittyä kaikkeen muuhun :) Vielä pitäs sit miettiä tiera ja hiuskoristeet ja haluanko hunnun. Mulle kyl sopis huntu, mutta jotenkin ehkä se on vähän mauton juttu kun ollaan menossa toista kertaa naimisiin.. Sit pitää ostaa myös korust puvun kanssa. Meen kaverin kans tiistaina ostoksille kaupunkiin ja käydään varmaan morsiusgalleriassa katsomassa mitä alesta saa tällä hetkellä. Ja tää kaveri on semmonen joka ei oo semmonen hössöttäjä asioiden suhteen kun mä mut nyt se ilmotti et aikovat mennä VIIMEINKIN naimisiin elokuussa 2015 <3 Ihanaa, kun nyt sekin innostu häistä kun saa sit ideoida omiaan samalla :)

Miehen kanssa mietittiin eilen häätanssiakin, mutta meillä on aika eri musiikkimaku.. Yks löyty Topi Sorsakoskelta mistä tykättiin, mut saa nähdä sit mikä lopulta tulis. Kaverit laulo meidän ekoissa häissä Elviksen Falling in love wth you ja olis aika ihanaa ottaa se, mut mies tyrmäs idean heti. Eli Topi Sorsakosken "Yksin vain me kaksi" johtaa tilannetta.

Niin ja 400g vaille etten paina alle 80kg! Tekis mieli paastota et pääsen viimeinkin 70kg puolelle :D

Stressiä ja fyssarilla käynti

Mun myyntityösarka on ohi kahden päivän päästä ja sit pääsen kiinni taas normaaliin elämään. Mieskin sano et oon ihan rämäpää kun kaikki ajatukset on koko ajan työssä ja ihan pihalla muista asioista. Muutenkin huomaan et oon hirveen stressaantunut, ehkä eniten siks et rahat on aika finito ylimäärästen menojen vuoks ja en saanut vakitystä kunnon tiliä kun oon ollut auttelemassa mun tätiä. Pyydän et saisin tilin tän kuun lopussa niin saadaan talous kuntoon, mut mä nyt oon tämmönen jonka on pakko ottaa stressiä kaikesta. Onneks edes se uus sohva tulee huomenna :)

Meidän avioerokin alkaa sit olla hyvässä jamassa, kun käräjäoikeudesta tuli paperit et harkinta-aika alkanut 20.9.2013 ja eron seuraavat paperit voi laittaa vetään maaliskuun lopussa. Nyt on vaan kauhea kuume olla ihan häähullu, mutta eipä oo oikein ketään kelle hehkuttaa, tai siis semmosta joka jaksais kuunnella koko ajan :D No onneks miehen kans tänään suunniteltiin aika paljon eteen päin häiden kulkua, joten ei tarttenu yksin pähkäillä asian kanssa :)

Meidän koirakin alkaa voida hyvin, vaikka lääkehoitoo pitää jatkaa vielä tovin. Parin viikon päästä pitää mennä jälkitarkastukseen niin nähdään onko koira kunnossa.

Mä aloin taas käydä fysioterapiassa kun alaselkää vihloo ja taas korjailtiin ryhtiä vähän lisää. Viime keättalvella ne teki jo ihmeitä siellä, mut nyt tästä kerrasta mä oon superonnellinen. Mä olen aina luullut et mulla on ulkonevat kylkiluut kun ne törröttää tosi rumasti aina rintojen alla ja on siis ollut semmoset niin kauan kun mä muistan. No eipä törrötä enää! Mun ongelma on siis mun korsetti joka on täysin selän varassa kun oon niin ihmeellisessä asennossa seisonut ja nyt on työn takana keskittyä joka hetki seisoon oikealla tavalla. Lattialla selällä maatessakin oon antanut selän mennä notkolle jolloin kylkiluut työntyy eteenpäin, kun pitäs nimen omaan maata selkä tiukasti lattiassa. Kaikki vatsalihasliikkeet oon tehnyt turhaan kun ne on tehty selällä ja nyt mulla on kaiken lisäksi venyttelykielto kokonaan yliliikkuvien nivelten ja virheryhdin vuoksi. Eilen salilla tein tähän mennessä eniten tuntuneet vatsalihasliikkeet keskittyen pitämään selän lattiassa ja ei tarttenut edes tehdä isoo liikettä kun jo tuntu vattassa lujaa. Huomaan siis itsekin et liikkeet on menneet ihan väärään osootteeseen ja koko salitreeni on nyt sit kunnolla haasteellista et pystyn pitään ryhdin kaikissa liikkeissä. Kyl tää nyt tuntuukin ihan luonnolliselta ja tosi oudolta taas kun vetää ittensä entiseen ryhtiin, jota siskon kans naureskeltiin päivällä.

Ihanaa kun on ollut pari vapaapäivää kun oon saanut siivoiltua. Eilen siivottiin piha talvikuntoon ja tänään oon siivoillut kotona ja on ihana mennä nukkumaan kun on siistiä. Muu poppoo täällä onkin jo unten mailla, ehkä munkin jo pitäis..?

Laihisrintaman kuulumisia

Mut mitä laihisteluun tulee, niin sillä rintamalla kuuluu ihan hyvää. Paino tänäaamuna 81,1kg, eli elokuusta 2012 nyt lähtenyt 20kg!!

On sit mitoissakin aika isoja eroja 27.12. 2012 ---> 01.10. 2013

*Maha 129cm------------------> 107cm
*Reisi 69,5cm------------------> 64cm
*Lantio 114cm-----------------> 104cm
*Käsi hauis 40cm--------------> 35cm
*Rinnan ymp.  100cm--------->87cm

Paino 97,6kg--------------------> 81,1kg

Aika huikea muutos, vaikka matkaakin vielä on!

Tässä vanhempia kuvia.

Tialnne 1.10. 2013

Vanhoja kuvia.

1.10. 2013

Valivalivali..

Ja iso vitutus!!! Mä olen kyllä toisinaan niin tosi typerä ettei mitään järkee. Mun kaveri oli laittanut nettiin ilmoituksen et myy niiden divaanisohvan pois muutamalla satasella ja mä sit hetken mietittyäni aattelin et hitto ostetaan se pois kun ollaan semmoista himoittu jo pitkään. Oon nähnyt sen sohvan ja ihan ok kuntoiselta vaikutti sillon kun oon siinä istuskellut. No mä sit laitoin ilmotuksen et joku vois hakee meiltä sen meidän vanhan pienen pois, etten mä viitti siitä hintaa pyytää kun istuintyynyissä on sisäosat hajalla vähäsen vaikkei näy ja entisen omistajan kissa on raapinut pohjakankaat riekaleiks. Muuten se oli kyl siisti, paitsi istuintyynyn kangas hajonnut yhdestä kohtaa ja pesin vielä kankaatkin jolloin yleisilme jäi tosi siistiksi ja ajattelin et nyt sen kehtää jollekin antaa et saadaan hakee uus kotiin. Mun kaveri sit selvittikin et sohva on ihan hyvässä kunnossa ja et siinä on yks pieni sauma repeemä jota ei näy ja kynsilakkaa tippunut yhdelle sohvatyynylle, mut et sekin on läpinäkyvää ja et kissankarvat tulee kaupan päälle. No joo, en mä odota priimaa parilla sataa saavani joten sanoin ettei mua tommoset haittaa. Eilen sit seikkailujen kautta (jollon iski jo fiilis ettei pitäs hakee sitä sohvaa) saatiin se tuotua kotiin ja kun olin imuroinut sohvan, niin meinas itku päästä. Kankaat on ihan järkyttävän paskaset ja rahin istuintyynyssä on reikä ja koko sohva on sen näkönen et sen olis voinut hakea suoraan kierrätyskeskuksesta. Onneksi mä en ollut maksanut sitä vielä, kun oli sovittu et maksan perjantaina tilistä ja soitin sit et jos meinaa rahaa siitä saada, niin kyl se pitää myydä jollekin muulle kun meille. Me viedään se nyt sit takasin, kun en mä halua ton kuntosta sohvaa edes ilmaseks mun olohuoneeseen. Ei mun koti mikään kaunis ole, mutta ei meillä huonekalut silti ole paskasia ja ränsistyneitä. Todettiin tän mun kaverin kans et ongelma nyt on  se et niiden olohuoneessa on tosi himmee valaistus kun mulla valohulluna on taas aivan tajuttoman kirkas valaistus, joka tuo kyl sit kaiken esille mitä kankaissa on. Kaikki on mulle nyt jälkiviisaillut et olisit tarkistanut sen sohvan ensin ja se tuntuu tosi paskalta koska niinhän mä tein ja siinä ei ihan todella kaverin valaistuksessa näkynyt tommosia virheitä :( Onneks mies ei ole vittuillut mulle asiasta vaan totes vaan et onhan toi sohva aivan sairaan mahtava löhösohva ja yritti sit et eikö siihen vois vaan jonkun lakanan laittaa päälle ja pidettäs se mut en mä haluu vieläkään siitä mitään maksaa. Mut meillä ei nyt ole siis sohvaa kun menin sen meidän parempikuntoisen antamaan pois (eikä siinä, hyvään kotiin se lähti). Ei auta muu kun nyt sit ostaa uusi sohva, eikä se mua sinänsä haittaa, mutta kun en olis uutta halunnut tähän tilanteeseen kun on vielä pieni lapsi talossa. Mutta löysinkin jo yhden ja ostan sen nyt uutena kun en todella halua enää tämmöstä painajaista jonkun vanhan sohvan kans ja se uus on nyt kans tommonen tummanharmaa XL -löhösohva ja siinä on likaa, vettä ja kulutusta kestävät kankaat ja PESTÄVÄT PÄÄLLISET!! Ja maksaa enemmän kun pari sataa :/

Tää on nyt sarjaa epäonninen siis, kun pesukone hajos ja samaten painepesuri ja sit epäonninen sohvan osto ja sit vielä toi et meidän koira on kipee. Rahaa saadaan siis meneen taas kaikkeen typerään kun pitäs saada säästettyä.. En saanut edes eilen koiralle aikaa lääkäriin joten se on tänään yhdeltä. Enkä meinannut yöllä saada nukuttua kun toi koira haisee ihan semmoselle mädäntyneelle verelle ja meinasin yökätä aina kun se liikahti ja haju tuli nenään. Nukuin koko yön miehen puolella sykkyrässä peiton alla etten olis oksentanut. Ja kun mies tuli aamulla töistä niin koira ei noussut edes katsomaan sitä. Syömässä sit kävi ja tuli takas nukkumaan, enkä mä meinannut saada sitä pois makkarista et mies sais rauhassa nukkua yövuoron jäljiltä, vaan jouduin sananmukasesti raahaamaan sen pois sieltä. Nyt toi koira vaan luimistelee eteisessä ja eilen se ei ollut suostunut meneen edes ulos kun mun sisko oli yrittänyt laittaa sitä pissalle. Harmittaa ihan hitost ettei niissä hemmetin lääkäreissä ollut jo eilen aikoja kun olis kyl oikeasti tarvinnut saada koira lääkäriin jo eilen :(

Äh, meen herätteleen tän pesueen hoitoon ja kouluun ja ite meen rutistaan päiväks taas mun tätin firmaan. EIlen työt sujui jo tosi hyvin ja oli hyvä fiilis lähtee kotiin töistä. Kaipaan kyl omaa virallista työtäni ja työkavreita ja ne olikin jo eilen manaillut et koska hitossa mä tulen takasin :D ENs viikolle mulle oli kirjattu töitä maanantai-illalle ja sit viikonloppu, joten mulla on neljä vapaapäivää ja ne todella tulee tarpeeseen <3

Kapinen koira ja allerginen lapsi

Äh kun mä alan taas olla ihan väsyny kaikkeen.. Meidän vanhempi koira on taas saanut jonkun kauheen taudin ja luultavasti se on kapi, kun sitä on ollut meidän alueella liikkeellä. Huomasin toissa päivänä et se repsotti päätään ja kun aloin kattoo sen korvaa niin mietin ensin et onkohan sillä hotspot, mut ihmettelin kun korvassa oli monessa kohtaa tulehtuneen näkösiä läikkiä ja sit vilkasin toisenkin korvan ja sama homma siellä. Oikee korva sillä on tosi pahassa jamassa kun on niin tulehtunut et on ihan turvoksissa. Yllättävää et aina pitää viikonloppua kohden tulla tämmöset. Soitin sit eilen eläinlääkäriin ja ne meinas ettei kuulosta semmoselta et kantsii maksaa viikonlopputaksat, et hakee koiralle kaulurin ja betadinee ja koitetaan pärjätä maanantaihin. *Onneks meillä on Rimadyl -särkylääkettä antaa tolle koiralle, mun näkee selvästi et toi pahempi korva  on hirmu kipee :( Ärsyttää vaan kun just nyt on semmonen tilanne rahallisesti ettei olis tarvinnu tulla yhtään mitään ylimäärästä tähän kun tiedän et menee taas monta sataa eläinlääkäriin.

Ja jotta vois sanoo ettei kahta ilman kolmatta, niin nyt odottelen mitä kolmanneks tapahtuu kun viime yönä istuttiin nuorimmaisen kans ensiavussa kun se sai yöllä allergisen reaktion :( Se heräs ja huomasin et sillä on toinen silmä ja korva ihan turvoksissa ja huulet oli turpeet ja koko keho täynnä nokkosihottumaa. Pit sit lähtee ensiapuun hakeen allergialääkettä. Ei onneks ollu anafylaksiasta kyse, mut kurjan iso reaktio silti. Seuraavaks omalääkärille hakeen lähete taysin allergiapolille, et selkiää mikä ton aiheutti.

Eilen oli Fitfarmin pt-päivät ja olin vikassa ryhmässä ja menin rinta/käsiryhmään ja au au au!!! Kädet oli ihan makaronina eilen treenin jälkeen ja nyt sit ne on ihan sika kipeet!!! Sit mä menin ja söin karkkia eilen ja nyt vituttaa kun on ihan epäonnistunut olo. Mulla ei ollut tippunut vikan kolmen vikon aikana paino kun 700g ja senkin vuoks nyt ärsyttää. Mieli menee ihan matalalentoo ja kun oon viikon herännyt noihn aamuvuoroihin, niin pakko sanoo ettei ne sovi kyllä mulle yhtään. Mä oon niin iltavuorolainen henkeen ja vereen, ettei mitään järkee. Mä oon väsynyt ja toisaalta vähän stressaantunutkin isosta vastuusta mikä mulla on tällä hetkellä mun tätin firman kanssa, kun en halua tuottaa pettymystä ja haluan hoitaa työni, niin ettei sen tartte katua et palkkas mut, mutta työ ei kyllä ole helppoa! Ens viikko on tosi raskas ja sit onneksi helpottaa! Eli ens viikolla 8-16 joka päivä ja sit vielä kolme iltaa hoplopissa, jos joku ei vie multa vuoroja pois. Kyl mä jaksan kun on pakko, mut nyt muistan miksi vannoin joskus etten enää ikinä tee kahta työtä. Millä helvetillä mä olen jaksanut tämmöstä useamman vuoden?!

Tänään mun hyvä ystävä tulee meille yökylään, joten pääsen juoruileen kunnolla :) Pääsen kertoon häistä sille! Mun hääpuku onkin nyt anopin luona tallessa ja anoppi oli löytänyt meidän tytölle todella kauniin mekon Ranskasta, niin kyllä nyt kelpaa sit pitää häitä. Eli tän verran nyt on asiat järjestyksessä:

*Hääpaikka
*Pappi (tulee vihkimään meidät hääpaikalle)
*Pitopalvelu
*Hääbändi (sain sen minkä halusin ja mun mielestä se oli edullinen)
*Hääpuku

Nyt vaan odotellaan talven yli ja karistellaan kiloja, että mahdun pukuuni. Kesällä voikin sit laittaa kutsut matkaan - ja ainiin, pitää se erokin ensin selvittää :D

Hääpuku

Oi kun eilen oli ihana päivä. Ensinnäkin töissä oli taas semmonen kaaos vuoro, et sai olla ylpee itestään et selvis ja sai asiakkaat luultavasti ihan tyytväisinä pois sieltä :) Nyt onkin vapaa viikonloppu! Sit aamusta kävin ajeleen isän ja äidin kanssa, et ne näki missä meidän häät on ja sit iskä alkoi kysellä et paljon se hääpaikka maksaa. Sanoin et jonkun neljäsataa, mihin iskä sit sano, et ne maksaa sit sen. Äiti murisi jotain iskälle ja lopulta sit ne sano, et ne maksaa ainakin sen paikan ja vielä lisää, mistä ne sopii sit erikseen, et me ei mun miehen kanssa edes tiedetä kuinka paljon meidän häät ja sukunimenvahto niille merkitsee, et sen vuoks ne haluu maksaa osan häistä, kun se näin tehdään. Mulle tuli aivan käsittämättömän hyvä mieli siitä mitä ne sano ja nyt voin olla varma et edes mun vanhemmat on aidosti ilosia meidän häistä, eikä tunne et ollaan jotenkin typeriä tämmöstä tehdessä :) Onhan se pienikin raha jo edes parempi kun ei mitään, vaikka kyllä meidän ihan ite piti ne kokonaisuudessaan maksaa :)

Sit päätettiin mun siskon kanssa lähteä käymään morsiusgalleriassa. Meidän piti mennä tänään, mut ei saatu sovitusaikaa, joten mentiin sit eilen kattoon jos sinne pääsis. Kesällä käytiin sovittamassa mun siskolle pukuja ja yksi sen sovittamista puvuista oli ihan yli muiden jota rakastin ja mietn silloin, et jos menisin nyt naimisiin niin se olisi mun hääpuku, mut olin varma et se olis mennyt jo jollekin, kun sisko halus toisenlaisen puvun. Mentiin sit sinne ja saatiin sovitusaika ja kerroin siitä puvusta ja näytin myyjälle kuvia siitä kun ei muistettu merkkiä ja niinhän se ihanuus löytyi sieltä vielä. No myyjäpä meinas et laitetaan päälle, vaikka olin varma etten mahdu siihen kun sisko painaa 15kg vähemmän kun mä ja niin vaan se myyjä sen puvun kinkes mun päälle ja se oli vieläkin kauniimpi mitä muistin. Puvun hinta oli 1000€ ja sittenpä selvis, et se olikin vika kappale alepuku vanhaa mallistoa hintaan 200€ ja alen syy oli pieni tyllirepeämä, jota ei edes huomaa. Ja kun nyt oli syysale päällä, niin sain sit vielä -20% eli maksoin 160€ sitä puvusta ja nyt se tylliunelma on meillä kotona <3 En ole ikinä nähnyt kenelläkään sellasta pukua ja se meinaskin, ettei tommosia tyllipukuja ihmiset oikein tykkää edes sovittaa, vaikka päällä se onkin aivan uskomattoman kaunis. Ainakin mulla on nyt oma uniikki puku, jota ei ilmeisesti ole myyty yhtään kappaletta Suomeen, paitsi tämä yksi sovituspuku, joka on nyt mun :) Nyt mulla on maailman ihanin motivaatio pudottaa painoa!

Kuvan laatu on vähän huono, kun en löytänyt kun tämmösen pikkukuvan siitä, mut tässä on mun "Special day - Midsummer" -pukuni <3

Häähuumaa

Kyllä tää elämä on haurasta. Oon ollut ihan yliherkällä päällä pari päivää, kiitos sen tietyn ajan kuukaudesta. Eilen itkeskelin ensin kun katselin erilaiset äidit sarjaa, kun se vauvan syntymä on joka kerta yhtä ihana hetki, oli se sit kenen tahansa vauva ja nyt kun yksi mulle tärkeä ihminen odottaa vauvaa, niin oon ihan yliherkkänä sen vuoksi. Eilen illalla tuli tieto, et tutun mies oli nukkunt syöpätaistelun jäljiltä pois ja niillekin jäi pieni vauva ja vaikka en hyvin tunnekaan niitä, niin tuntuu aivan uskoattoman pahalta :( Sit pekään et joku menehtyy kun on ollut semmosia ennemrkkejä, mitä aina ennen lähellä jonkun kuolemaa on.

Mut iloisempiin aiheisiin. Meillä on meneillään omien häiden suunnittelu - siis todellakin omien häiden, vaikka ollaan naimisissa. Siis vielä naimisissa ;) Eropaperit lähti eilen käräjäoikeuteen ja nyt vaan odotellaan eroa ja 18.10.2014 mennään uudelleen naimisiin. Tää kaikki lähti siitä kun mies yksi ilta kysyi et vaihdetaanko sukunimeä. Ensin nauroin päin naamaa, et mikä visi tää nyt on, mut sit selvis, et mies oli tosissaan. Se meinas et kun sen oma suku ei merkkaa sille mitään ja mun suku on ollut niin mahtava ja kun perhe sille ja mun isä on ollut kun oma isä sille (joo en voi tätäkään kirjottaa itkemättä), niin se haluaa mun isän sukunimen et saadaan olla sit sen sukuhaaran nimelisiä jatkajia. Faktahan on se, et mun veli otti vaimonsa sukunimen ja isään se kolahti ilkeesti, vaikka eihän se sitä koskaan ääneen sano ja mun tyttönimen haarautuminen loppuu kokonaan isään ja äitiin, kun isällä ei ole sisaruksia. No ensin mä sanoin miehelle, et no voin harkita, mulle on ihan sama mikä mun sukunimi on ja sit kun selvitettiin mahdollisuuksia, niin yksi oli tää avioeron kautta toteutettu, jollon saan ottaa tyttönimeni käyttöön ilmoituksella ja kun mennään uudelleen naimisiin, niin mies voi ottaa mun sukunimen ja sit lapsillekin sen voi vaihtaa. Toinen tapa olis ollut anoa uutta sukunimeä, mut se olis pitänyt perustella miksi haluu eroon entisestä ja miksi haluaa juuri uuden sukunimen. En tiedä kuinka helposti sen olis saanut, mut mies sit sano mulle yks ilta, et eikös tehtäs se eron kautta, niin mä saisin sit pitää hääpukua, kun oon siitä haaveillut. Ensin sanoin et ei käy, et tuntuu pahalta erota sen takia, mut kun sit mietin asiaa, niin onhan tää aika hauskaa oikeestan. Mulle se avioero on vaan merkintä rekisterissä, enhän mä henkisesti mihkään eroa, kun rakastan tota miestä niin paljon et meinaa välillä sydän pakahtua kun vaan kattelenkin sitä <3 Mutta siis meillä on todellakin häät :) Jo joku ei ymmärrä meidän ratkasua, niin ei tartte tulla häihin! Oon vaan niin yllättynyt siitä, et toi mieshän on niin kun ihan oikeasti ollut mukana suunnittelemassa häitä ja mietimässä missä ne vois pitää. Ehdoksi se antoi ettei halua kirkossa naimisiin, mut pappi tulee sit vihkimään meidän juhlapaikalle. Pappi nauroi katketakseen puhelimessa kun kerroin tilanteesta ja sanoi törmänneensä työssään vaikka mihin, mutta tää on kuulemma ihan omaa luokkaansa :D No varmaan on joo sukulaistenkin mielestä kun tajuaa et ollaan erottu! Lapsille ei puhuta erosta, ettei ne koulussa ala ihmetellä tätä tilannetta. Parasta tässä on se et meillä on kymmenen vuotishääpäivä 28.01.2015, joten nää lokakuiset häät on vähän kun olis kymppivuotishääjuhlat. Ja sit mun siskokin menee naimisiin syyskuussa, niin tää on ihan parasta kun voidaan hääsekoilla yhdessä, kun oon kaaso mun siskolle <3 Oon yllättynyt kuinka innoissaan kaverit on ollut tästä ja kaikki on sanoneet et on tosi romanttinen juttu ja jee pääseee juhlimaan :D Nyt etsin vielä hyvän pitopalvelun, eli odottelen tarouksia parista niin saadaan sekin puoli kuntoon.

Mulla oli aikanaan maailman ihanimmat häät, vaikka ei kunnon juhlia ollutkaan, joten koen et tää todella on enemmän semmonen kymppivuotishääjuhla, vaikka oikean hääpuvun aionkin ostaa ja mies lupas laittaa shaketin päälle. Anoppi tuo tytölle morsiusneidon mekon Ranskasta tuliaisiks ja lähden kohta mun vanhemmille niin mennään ajeleen et ne näkee missä meidän häät pidetään.

Jaaha, alan viihdyttään nuorimmaista, joka jälleen kerran päätti herätä kuudelta..

Vaatekaappien raivaamista.

Alkaa näyttää siltä et syksy tekee oikeasti tuloaan, mut eipä haittaa kun tietää et pääsee etelään vajaan kolmen kuukauden päästä. Eikä mua oikeastaan syksy haittaa, kun kuitenkin sää on ollut niin kaunista :)

Olisin halunnut lähtee salille aamusta, mut nuorimmainen on taas kauheessa nuha-yskässä niin en viitti sitä viedä salihoitoon. Plaah :( Kaks seuraavaa päivääkin menee niin, et jos en saa vahtia niin en pääse salille. Äh ärsyttävää kun on suunnitellut päivät etukäteen ja sit ei pääse meneen!

Meidän alueella on tänään pihakirppikset ja isomat muksut on ihan innoissan valmistellut myytäviä kamoja eilisestä asti. Myyköön vaikka kaikki romunsa pois jos haluaa, niin saadaan siistit huoneet. Eilen siivosinkin tytön huoneen, vaatehuoneen ja kävin KAIKKI isot ja pienet vaatteet läpi, joten kaappeihin tuli tilaa ja uffi sai lisää myytäviä vaatteita ja kenkiä. Ite sain paljon käyttöön vaatteita mitkä olin säilönyt vuodelta 2011 ja suurin osa siis oli oikein sopivia. Sinänsä huvitavaa, kun kuitenkin oon painanut 7kg vähemmän sillon kun oon ostanut niitä ja kaikki paidat on nyt sopivia kuitenkin, housut on vielä nafteja mut vissiin tää salilla käynti tekee sen, eli oon kiinetytyny hyvin vaikka paino ei samoissa vielä ookaan. Mut se -7kg onkin mun tavote etelänreissuun mennessä. Harmittaa vaan kun ihanat desigualit on isoja! Kaveri lupaskin jo tulla tonkiin mun isot vaatteet läpi. Muutamat housut mulla on semmoset, ettei jalassa meinaa pysyä, nut löysin vyön joten ne menee nyt hetken vielä. En raaski kyl nyt ostaa mitään vaatteita tässä vaiheessa, kun haluan sit ostaa sieltä Canarialta jotain uutta ja kivaa, jos löytyy! Ja muutenkin kun seuraava housukoko löytyy jo vaatekaapist niin en senkään puolesta nyt tuhlaa rahoja semmosiin.

Meidän pyykinpesukone sano sopimuksensa irti joten uutta pesutornia odotellaan ja vanha kuivuri lähtee mun siskolle ja toivotaan et kestää vielä monta vuotta! Noi entiset koneet on 7kg ja nyt uudet on sit 9kg mikä on hyvä juttu kun tää pyykimäärä on ihan järjetön, eikä se tästä pienene kun vaatekoot suurenee muksuilla (onneks mulla pienenee ;) )

Pojat keinumassa sksyisessä puistossa.

Minä ja mun ihana espritin kesämekko joka mahtuu viimeinkin päälle! Tätä pidin tosi paljon kesällä 2011 :)

5.9. torstai

Eli tää meni nyt niin et oon mun tätiä ollut auttelemassa sen firmassa ja sit teen iltoja vakityössä. Toivottavasti en ole haukannut liian suurta palaa nyt, kun haluan olla kotonakin. Tulee heti ahdistunut olo kun on liikaa pois kotoo.

Meidän koiran verikokeissa ei olut onneksi mitään, joten nyt syötetään särkylääkkeitä viikon ajan ja katsellaan miten koiruus alkaa voida ja jos vointi ei parane, niin sit lisää verikokeita. AInakin tänään Mömmis on ollut tosi huomion kipee ja leikkisä, joten voi olla et särkylääkkeet tehookin ja ennen kaikkea vesikippo oli täynnä kun tulin salilta kotiin, joten ei ole ollut tarvetta juoda kauheesti :) Mut niinhän se eläinlääkäri epäili et juo kipuunsa ja kun kipu poistuu, niin juonti loppuu.

Vitsi et tuntuu kun joka puolella poksahtelis päässä verisuonet ihmisiltä kun koko ajan tulee uutisia et on ollu aivoverenvuoto. Nyt viimeks mun miehen isällä ja mies sano just et niiden joku johtaja oli hetki sitten kuollu siihen. Ja eilen kun töissä puhuttiin siitä niin tuntuu kaikilla olevan vähintään joku tutun tuttu kellä se on ollu ja tosi nuoriakin on siis joutunu sairaalaan sen vuoks. Inhottavaa. Osaako sitä enää olla rauhallinen jos itelle tulee päänsärky joka on vähän kovempi kun heti pelkää et suoni on poksahtanu ja kun se nopee hoitoon pääsy on niin tärkeetä.. Äh, lapsena oli niin paljon kivempaa olla kun ei tarttenu murehtia mitään tämmösiä, tai korjaan - ei osannu murehtia tämmösiä..

Kolme kuukautta etelänmatkaan!!!!!!!!!!!! Ihanaa :) Ja sainb eilen taas kehuja kun näytän niin hyvältä kun oon laihtunu - no joo kai se 22kg jo jossain näkyy, vaikka itellä on ihan hirvee läskisokeus ja semmonen olo ettei olis yhtään laihtunu..

Tiistain fiiliksiä

Siis ihan mahtava fiilis oli eilen kun vetäsin jalkaani housut joita oon käyttänyt ennen nuorimmaisen odotusaikaa ja sain niistä itelleni työhousut :) Mahdun siis Canarian reissullakin mun vanhoihin vaatteisiin, eli ei tartte hommata mitään. No ehkä uikkarit kun rinnat atitaa olla isommat kun ennen niin en usko et yläosat mahtuu päälle, mut sen näkee sit joulukuussa. Ainaskin isommat muksut on innoissaan meidän reissusta, kun saavat multa jakamattoman huomion :)

Pitää alkaa järjestellä tänään vapaata syys-lokakuun vaihteeseen kun meen puolekstoista viikoks tuuraileen mun tätiä sen firmaan kun se menee ulkomaille. Toivottavasti vapaa onnistuu, kun olis kiva päästä tekeen taas myyntityötä ja toisaalta mun tätin ei tartte sit ulkomailla vastailla puhelimeen. Uskon kyl et kaikki järjestyy ja se sadaan hoidettua kuntoon. En oo sit seripajan jälkeen tehnytkään vastaavaa työtä, joten saa palutella taitoja mieleen. Täti meinas et kun mulla on niin kiva puhelinääni niin asiakkaat tykkää. Ja kai ne tykkää kun vähän aikaa sitten sain töissäkin treffipyynnön sen vuoks kun mulla on niin kiva ääni puhelimessa. Hiukan oli tää rouva otettu siitä :D Kiitin kauniista ja sanoin, et luulen ettei toi aviomies tykkäis jos ottasin kutsun vastaan. Treffeille pyytäjä meinas, et ei se mitään, et pitää aina yrittää ja sanoinkin et kyl nyt on mullakin hyvä mieli :D

Sit löysin netistä semmosen kirjan julkasian joka painaa kirjoja digillä menekin mukaan ja pehmee kantisena. Niitä myytäs sen firman sivuilla ja niitä vois sit itekkin mainostaa ja niistä sais muutaman euron myyntipalkkion per kirja. Jotenkin oon niin varma ettei kukaan julkase mun kirjaa, niin sit saan sen sitä kautta, mut nyt kun oon lähetellyt sitä, niin mun pitää ootella puoli vuotta ennen kun voin sen julkasta tota reittiä myöten ja harmittaa nyt et lähettelin sitä eteen päin. Jotenkin mä oon jo valmiiks ihan rikki kun siitä ei tule kirjaa ja nyt mulla olis mahis saada se heti kirjaks, vaikka se ei sit oliskan mikään iso julkasu. Äh.. Tämmönen odottelu ei sovi ihmiselle joka haluu kaikki mulle heti ja nyt!!!! 

Nyt tiskaan et noi hemmetin pikkukärpäset ei lisääntyis enempää ja sit ulos aurinkoon ennen työvuoroo..

Päätöksiä, päätöksiä..

Nyt alkas olla flunssa selätetty ja huomenna meen kyllä salille! Valmentaja käski ottaa varovasti ensin alkuun ja sovittiin, et sarasteluviikko oli nyt sit se mun kevennysviikko, eli huomisesta eteen päin aletaan taas vetää kovaa treeniä kunnon mukaan.

Sit mies kyseli et saisko se tehdä sen projektiautoon yhden kalliimman hankinnan ja sit puhuttiin et veronpalautukset voitas käyttää niin et puolet sille ja puolet mulle omaan kivaan. Itse ajattelin sit ekana heti et ei muuta kun etelään lasten kanssa ja nyt kun oon pyöritellyt ja katsellut matkojen hintoja, niin joulukuussa finnmatkoilla on 5vrk reissuja Canarialle ja alustavasti varasinkin meille reissun Puerto Ricoon. Oli kyl tosi edulinen, mut nyt mulla painaa vaan rinnassa kun mulla ei ole aikomusta ottaa nuorinta mukaan, vaan mies meinas et voin jättää sen sille kotiin kun ei matka ole sen pidempi.. Oon ollut aikanaan reissussa ilman lapsia ja oon ollut esikoisen kans matkalla Espanjassa niin, et pikkusisko jäi isänsä kans kotiin, eikä mitään hätää ollut, mut nyt on kyllä niin sydäntä raastavaa jättää nuorin kotiin, vaikka tiän ettei sillä ole mitään hätää täällä. Oon pitkään haaveillut et saisin mennä jonnekin pelkästään noiden isompien kanssa ja nyt se haave olis toteutumassa. Olis mulle reissuseura kelvannut, mut en usko et kukaan innostus lähteen meidän kans joulukuussa, niin en ole sit viittinyt edes kysellä..

Sit näyttää pahasti siltä, että meidän vanhemmalla koiralla on sokeritauti :( Ens viikolla se selviää paremmin, mutta miehen kans jo alustavasti päätettiin, et vanhus pääsee ikiunille jos todella siitä on kyse, kun meistä ei ole antamaan koiralle tarpeeksi säännöllistä elämää mitä sokeritaudin hoito koiralla vaatii. Toisaalta myös koira on alkanut oleen aika äksy vieraille lapsille (vaikka omat sietää hyvin), et ei haluta otaa riskejä siitä, et se jotakin puree. Kyllä tuntuu raskaalta ajatukselta tää koko tilanne. Onneks mun äiti sanoi eilen, et tehdään varmasti kyl oikea päätös, et nekin toimis samassa tilanteessa kuten meillä aikomus..

Kirjoitus lähti matkaan :)

Nyt on ollut mun väli - ja hiljaiseloviikko ja oon vaan levännyt kotona, eli sain sit kunnon flunssan joka nosti kuumeen ja kolme päivää oon todella onnistunut makaan kotona ja lepo on auttanut. Oon ihan hajalla kun en ole päässyt salille, mut jos uskaltais vaikka jo perjantaina käydä? Meen nyt aamulla tekeen varovaisen lenkin ja katson miltä tuntuu ja illalla meen töihin tänään.

Tän aamun paras uutinen on se et mulla on enää 3,3kg jäljellä odotuskiloja!!!!!!!!!!!!!! Oon mä kyl aika painava ollut jo sillonkin näemmä, mut toisaalta ihan sama, kun ne oli niitä tupakoinninlopetuskiloja ja varmaan vähän stressaavan elämänkin tuomia.. Pitäs kokeilla vetää noi yhdet housut jalkaan jotka ostin alkuodotuksessa, mut en ole vielä uskaltanut kokeilla. On ollut kivaa vetästä jalkaan uudet farkut joista mies sano et takapuolikin alkaa näyttää normaalilta niissä :D

Sain eilen mun kirjoituksen matkaan. Ei se kai täysin valmis ollut, mutta halusin et se jää mun näköiseksi, enkä halua myydä kustantajalle valmista pakettia, vaan sellaisen joka mä olen. Pidän itse kirjotuksesta mut lähiaikoina se on alkanut kerta toisensa jälkeen tuntua todella harrastelijamaiselta ja tiedän, ettei sitä julkasta. Tulipahan nyt kokeiltua silti. Seuraava askel on käydä se kirjoituskurssi ja sen jälkeen (tai työstän jo) mun seuraavaa projektia, joka liittyy tällä kertaa faktatietoon ja on saanut tosi paljon kannatusta ja niin sanotusti haavoja auki ja nyt voin kirjoittaa suoraan omasta sydämestä käsikirjoituksen, joka toivottavasti saa ihmiset ajattelemaan asioita. Aiheesta en sen enempää sano, mut iso pohjatyö tulee olemaan kun haastattelen ystäviä siihen ja eilen kävin jo todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän keskustelun mun siskon kans aiheesta.

Tästä ns. takakansiteksti mun kirjotuksesta Suhdesolmuja:

"Emma on kolmekymppinen onneton nainen, joka vuosien turhien lapsettomuushoitojen jälkeen päättää erota miehestään ja etsiä jotain uutta ja parempaa itselleen.  Emman matkassa käsitellään suuria tunteita mitä lapsettomuus, ero, rakastuminen ja toipuminen suurista muutoksista tuo tullessaan. Elämä yllättää toisinaan, mutta onko ruoho aidan toisella puolella loppujen lopuksi vihreämpää ja mitä kaikkea pitää kokea tietääkseen mitä todellinen onni on?"

Sit olin ostanut luomulaatikosta pari viikkoa sitten saksanpähkinöitä ja toissa päivänä kun sielä kourasin niitä suuhun, niin aloin ihmetellä miks maistuu oudoilta ja sit näin pussissa liikettä ja se oli ihan täynä matoja! Intian jauhokoisa meille oli sit tullut niiden mukana kylään ja hyi helvetti et mä oksensin. Puunasin eilen sit kaikki paikat, mut en usko et ne on päässeet leviään kun ei muualla näy, eikä niitä perhosiakaan ole näkynyt. Kaikki kamat me nyt lykättiin pakkaseen mihkä ne olis voinu mennä ja ostan vielä raidia varmuudeks jos alkaa perhosia näkyä. Huh et piti tämmönenkin päivä nähdä. Mies vaan nauro mulle ja sit se huijas mua pari päivää sitte vielä sanomalla et mulla on hirvikärpänen päässä ja meinasin seota sukkiini ja taas se vaan nauro. Sanoin sille et nyt se leikkii hengellänsä, mut se hyvitti eilen hieromalla hartioita :) Laitoin luomulaatikolle palautetta madoista, mut eipä ole kuulunut mitään vielä. Jos ne ei edes pahoittele, niin en kyl tilaa niiltä enää mitään! Tiedän ettei se niiden vika ole jos pähkinöissä oli matoja, mutta ne on myyny mulle sen saastuneen tuotteen, joten mielelläni kyl ottasin rahani takasin niistä..

Eipä tässä muuta kuin hyvät huomenet siis aamukahvin äärestä!!

Kolme viikkoa takana fitfarmia!

Mun valmentaja sanoi, että hyvin sujuu raportin perusteella ja niinhän se sujuukin. Pari kiloa on paino tippunut kolmessa viikossa, vyötärö pelkästään on kaventunut 5cm! On muualtakin lähtenyt hyvin, mut niistä sit joskus toiste :)

Eilen olin elixiassa pt -valmennuksessa ja oli ihan mahtis treeni! Sykemittari ilmoitti saaneensa uuden maksimisykkeen, joka oli 197 :D Oli kyllä kädet niin turtana treenin jälkeen ettei mitään rajaa ja tänään on paikat ollu jonkun verran kipeenä. Ostettiin miehen kanssa kolmen kerran duo -valmennus ja ens viikolla meillä on yhteinen tunnin mittainen pt -ohjaus. Jään kyllä kuntoni puolesta ihan kakkoseks miehelle, mut ihan kivaa siitä tulee. Tein eilen myös juoksumattoennätyksen, meinaan 20 min ja ylin syke oli 147 ja vielä kuukausi sitten juoksin samalla vauhdilla 10min ja syke oli korkeimmillaan 170. Hyvin siis edistytään tässä!

Eilen mies totes et sen tekee mieli viinaa ja mä sanoin, et mun puolesta voi ottaa. Hetken päästä se meinas et tekee mieli karkkia ja siihen mun oli pakko sanoo, et tähän taloon ei tuoda yhtään perkeleen karkkia, et mieluummin juo sitä viinaa. Mies söi sit kiltisti karkkinsa autoajelulla kaverinsa kanssa, etten mä ollu läsnä ja jätti viinat juomatta. Tänään mentiin aamuaerobiselle yhdessä ja totesin miehelle, et mennään yks tietty lenkki kun siellä on kivasti ylämäkee niin saa sykkeitä nouseen ja se alko nauraan et kenen kanssa se nykysin mahtaa olla naimisissa kun vähän aikaa sitten en olis vielä kieltäny karkin ostoo, tai ehdottanut ylämäkikävelyä :D

Oon ihan mielettömässä euforisessa endorfiinihumalassa koko ajan ja lupailen välillä ihan hövelisti kaikkea tolle miehelle. Toisaalta ihanaa kun hermot pitää..

Meillä oli nuorimmainen eilen kuumeessa ja onneks on ollut tänään jo parempi voinniltaan. Itsellä onkin iltaa kohden kurkku kipeytynyt, joten saa nähdä miten käy. Mä hajoon, jos joudun pitään taukoo salilta kun se on mun ihan ykkösjuttuja tällä hetkellä :(

Sit mun kirjotuksen oikoluku on tehty loppuun ja nyt vielä sit fiksailen lausemuotoja ja loppuja kirjotusvirheitä + muutaman asian mitä sisko ehdotti siihen mukaan. Sisko oli eilen lukenut sen tekstin ja se oli herkistynyt muutamissa kohdissa itkemään, mutta ennen kaikkea se oli saanut ihan hirveet raivarit sen lukemisen jälkeen. En voi kertoa mistä syystä, mutta kirjotus oli sykähdyttänyt mun siskon aika totaalisesti ja meillä se sit vielä ärhenteli, kun sitä ärsytti se, kuinka yksi henkilö palaa ulkomailta takaisin, et mikä hiton oikeus sillä oli tulla sotkeen päähenkilön elämää takaisin ja miksi päähenkilö otti sen niin rauhallisesti vastaan. Meinasin etten viitti nyt kirjottaa sitä takaisin palannutta henkilöö auton alle jääväkskään :D Mahtavaa kun kirjotus sykähdyttää!!!

Huomenna salille ja sit olis kolme työvuoroo ja taas pari vapaata, joten ihan kivasti nyt on noita työvuoroja, kun ei ole liikaa :)

Vapaita viettäessä..

Voi kun mä olen jotenkin tosi väsynyt. Tuntuu ettei mikään unimäärä riitä tällä hetkellä tyydyttään mun unen tarvetta.. Mä alan kohta uskoa et mulla on joku narkolepsia..

Eilen tein varmaan parhaan treenin ikinä salilla! Mun piti juosta 10 min juoksumatolla, mut askel oli niin kevyttä, että juoksin 20 min ja olisin varmaan voinut jatkaa koko päivän, jos ei olis aika tullut vastaan. Sitten vaan salille nostaan rautaa apinan raivolla ja sain lisäiltyä painomääriäkin kivasti. Olin ihan endorfiinihumalassa kun lähdin salilta kotiin ja se olo jatkukin sit koko päivän.

Illalla mua yritettiin puhua mukaan Zinzinon myyjäksi, mutta kyllä mä nyt kieltäydyn kauniisti kunniasta. Tupperihommat riittää mulle ihan hyvin, enkä mä nitäkään juuri ehdi tehdä tällä hetkellä. Päivätyö vie aikaa nytkin jo liikaa perheeltä ja pitäs saada kirjaprojektikin päätökseen. Jos olisin yrittäjähaluinen ja tykkäisin myydä ihmisille työkseni, niin sit varmaan toi Zinzino olis ok, mut ei toi myyntihomma ole mun juttu muutenkaan, paitsi kahvilan kassana ;)

Kerroin mummille tänään mun kirjaprojektista ja se innostui ihan mielettömästi ja sanoi, et ukki oli jo sanonut mun ollessa pieni, et "kyllä tosta tytöstä vielä kirjailija tulee", kun mun jutut oli kuulemma jo pienenä hyvin kirjotettuja. Lupasin antaa jutun mummillekin luettavaksi, mut vasta sitten kun se on lopullisessa muodossa. Nyt vaan pitäs saada se inspiraatio korjailla sitä tekstiä, koska kohta huomaan et onkin jo lokakuu ja sit tuleekin hiton moinen kiire.. Mä olisin kyl nyt jo sen viikon etelänmatkan tarpeessa.. Tai mä olisin itse asiassa parin yön mittasen loman tarpeessa ja miehen kanssa ihan kahden kesken. Olis ihana mennä jonnekin, missä saa hermolepoo lapsista! Ei vaan, en mä nyt varsinaisesti tartte hermolepoo nistäkään, mut olis kiva vaan päästä irrottaan arjesta hetkeks aikaa.. Jos olis rahaa, niin menisin viettään joulun ulkomaille tänä vuonna, niin ei tarttis hössöttää sitä täällä Suomessa. Makais vaan altaan reunalla ja lauleskelis auringossa joululauluja.. Kuulostas aika hyvältä!

Ihanaa vapaata edessä!

Huomenta!! Meilläpä nukkiu pojat ensimmäisen kerran yhdessä omassa huoneessaan ja mä ja mies saatiin oma huoneemme ihan meille kahdelle! Oli ihanaa makoilla eilen sängyssä yövalon valossa ja höpötellä, kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta nuorimman nukkuessa samassa huoneessa. Hyvin meni yö ja ennen kaikkea, nyt kun mies lähti aamuvuoroon, niin koirat eivät herättäneet nuorimmaista!! Eli mä sain nukkua kellon soittoon asti, eli puoli seitsemään! Mahtavaa! Ja mahtavaa on myös se, että mulla on nyt viisi päivää vapaata ja voin sanoa, että kyllä mä sit olinkin vapaan tarpeessa.

Herättelen kohta tän mun laumani yöunilta, kunhan oon saanut juotua aamukahvin ja sit pakkaudutaan autoon, jotta saan lapset liikuntaleirille Hoploppiin ja itse pääsen kuntosalille tekemään keskimmäistä treeniä. Eilen oli kyllä niin väsynyt olo, että meinasin, etten jaksa mennä salille, mutta onneksi menin kuitenkin ja pääsin taas treenaamisen makuun. Illalla olinkin sit niin väsynyt, etten meinannut jaksaa valvoa edes kymmeneen ja niin me sitten ennen kymmenen uutisia jo oltiin sängyssä - ei ole vanhaksi tulemista!

Painokin on nyt onneksi heilahtanut alas päin ja mies totesi pari päivää sitten halatessa, et multa on lantio kaventunut ja sen kyllä huomaa taas muutamissa housuissa :)

Ensi viikolla meen mummun kanssa yhdessä silmälääkäriin, kun sattumalta sattui olemaan peräkkäiset ajat, ja yllättäen vielä samasta asiasta, eli sukuvitsauksesta nimeltä silmänpainetauti. Mulla on silmänpaineet olleet koholla alkuvuodesta asti ja ne on vaan jatkanut nousemista, joten nyt tuli sit viimeinkin lähete silmälääkärille. Normaalit silmänpaineet on 10-21(jotain) ja nyt mulla oli 29 ja ilmeisesti suoran lääkehoidon aloittamisen raja on 30, joten korkeissa lukemissa mennään. Jos siis sokeudun viherkaihin takia tulevaisuudessa, niin hyvästi vaan sitten kaunis maailma.. Ei vaan, onneksi silmänpainetautiin eli glaukoomaan on olemassa lääkitys. Ainoo vaan, että äiti sanoi, että se on sit loppuelämän mittainen ja ihan jokapäiväinen juttu, mutta eipä maalailla vielä piruja seinille. Voihan olla et mulla on luonnostaan korkeat paineet!

Tän viikon projekti on SUURSIIVOUS tässä ahdistavassa sotkusessa läävässä. Kyllä huomaa, että kesä oli taas, kun talossa ei juuri ole sisällä majailtu ja sen kyllä huomaa. Saatin eilen siivottua yksi keittiön kaappi, leivinuunin päällinen ja puuhellan päällinen ja tänään pitäisi sitten jatkaa taas. MIetin, että kävisinkö loppujen keittiönkaappien kimppuun, vai aloittaisinko lastenhuoneiden raivauksen. Niissä on kyllä niin iso työ, että luultavasti teen sen mieluummin miehen kanssa, kun yksin..

Ihanaa kun lapsilla alkaa koulu, niin saadaan taas talven arki tähän taloon. Loma on ihanaa, mut säännöllisessä arkirytmissäkin on puolensa. Ja mun työtkin palautu nyt hiukan pienempään tuntimäärään, niin jaksaa taas paremmin olla syksyn :)

Fiiliksiä..

Mulla on varmaan joku aineenvaihduntahäiriö, kun mun paino ei tipu!! Mikä helvetti mua vaivaa vaikka pilkulleen oon mennyt tota dieettiä. Naisena mun kohdalla ei pysty selittään sitä edes sillä et tulis lihasta, kun keho ei pysty lisään lihasta kun puoli kiloo kuukaudessa. Yritän nyt sitkeesti silti vielä eteen päin, mut pikkasen tulee motivaatio-ongelmaa tämmösestä :( Pitää sit pyytää pienentään ruokamäärää ftifarmin puolesta, jos tää ei toimi. Laskin et normpäivinä mulle kertyy ihan kaikki mukaan lukien noin 1700-1800kcal vuorokaudessa ja mun mielestä seon aika iso määrä, etenkin kun oon jo kerran tiputtanut ison painomäärän, niin en usko et tolla tippuu sitä kiloo viikossa, mitä ne meinas ftfarmin päässä.

Olo on ihan hyvä, mut aamuaerobiset on kamalia kun mulla on niin kova nälkä et meinaan oksentaa lenkillä sen vuoks ja eilen oli töissä sama tilanne. Ei mua nälän tunne haittaa, mutta kun se alkaa aiheuttaan kakomista niin sit se haittaa aika paljonkin. Mistähän tääkin johtuu? Noh lähden taas huonovointisena lenkille tästä. Ehkä tää joskus helpottaa?

Eka fitfarm viikko käynnistyi

No niin, nyt on saatu kattavat ruokaohjeet, jotka on paremmat kun superdieetin aikana olevat ja kolmijakoinen treeniohjelma. Valitettavasti en voi tänne jakaa tietoo niistä enempää, sillä ne on vaan mulle tehty ja jakaminen on kiellettyä. Toisaalta kun kerran tästä maksan, niin en mä niitä halua muille antaakaan ilmaseks eteen päin.

Mut parasta on se et ruokavaliossa on otettu huomioon mun kiireinen työkin ja ohjeistettu miten toimia työpäivän aikana, jos ei ehdi syödä kunnon ateriaa. Saliohjelma on tosi tehokkaan oloinen ja eilen käytiin läpi kaikki liikkeet salilla tänään pääsen sit treenaamaan ekan kerran.Se mun miehen tekemä treeni oli myös hyvä, mut nyt kun treeni on kolmejakonen niin se on vielä tehokkaampi ja aerobista tarttee harrastaa tosi paljon, myös salilla ja se kaikki matalalla sykkeellä. Kyl ne meinas et voisin saada puolessa vuodessa 30kg pois. Ite en ole ihan yhtä luottavainen siihen, mut sais ede 10kg, niin olisin hiton tyytyväinen :) Eli jos orjallisesti noudatan ruokavalioo ja ohjeita niin pitäs lähtee 1kg/viikko painoo pois.

Mun pitää raportoida 3vko välein paino ja vartalomitat ja niiden mukaan sit tarkistellaan onko ruokavalio oikee vai tartteeko tehä muutoksia.

Nyt kun saan ton VALTAVAN aamiaisen syötyä niin sit salille treenaamaan ja päivällä sovitteleen siskolle hääpukuja :)

Tänään se sit alkaa :)

Nimittäin Fitfarmin ohjaus! Meen kahden jälkeen sinne tapaamiseen salivarusteiden kanssa. Onneksi on nyt pari päivää vapaata töistä ja pitää ostaa uusi puhelinkin kun eilen puhelin tippui laukusta ja astuin samaan syssyyn suoraan sen päälle ja arvata saattaa mitä mun säkällä sille kävi. Kosketyusnäyttöpuhelinta ei kantsi siis talloa...

Toissapäivänä olin päättänyt et syön jotain hyvää kun teki niin paljon mieli, mut ei sit enää ruoan jälkeen tehnyt joten skippasin sit makeen syönnin. Eilen teki taas mieli kahta kauheemmin, (oon pari viikkoa ollut syömättä makeeta, joten luulis et se himo olis jo edes vähän helpottanut?!) joten päätin vetää sit ihan ähky överit muistuttaakseni mitä paskaa se oikeesti on. Ja onnistuin. Olo oli kaamea! Tästä on nyt sit hyvä lähtee saamaan projekti käyntiin ja luopua makeesta pitkäks aikaa.

Painossa mulla ei juurikaan oo muutoksia tullu, mut tosi moni on sanonut et oon kutistunut, kiitos salilla käynnin :) Ja huomaahan sen itekkin housuissa, et mahasta on taas lähtenyt hirveesti pois, joten nyt kun alkaa saada tota painoo alas kunnolla niin hyvä tulee.

Aamupaino eilen oli 85,6kg. Tänään en muistanut käydä vaikka piti, joten eilinen olkoon sit se alotuspaino. Toivon et mulle ohjataan tänään niin kova reeni et lihakset huutaa hoosiannaa huomenna ;)

Sit mun kaveri luki mun kirjotuksen ja sain niin murska-arvostelun siitä, et tulin kyl pilvilinnoista alas ja kovaa ja iski hetkellinen masennus ja meinasin etten lähetä koko teosta kilpailuun (joo oon huono ottaan vastaan kriittistä palautetta, ainakin tässä määrin mitä nyt sain). Eli kaveri vissiin ei pitänyt siitä yhtään ja sen mielestä hahmot jäi ihan vaisuiks, juoni eteni liian nopeeta ja siinä oli ihan liikaa tapahtumia. Ja sitä ärsytti se et oon selvittänyt asioita mitä kaikille tapahtuu, kun lukijan pitäs saada ite päätellä, et menee mielenkiinto lukee tekstiä. Samaten siinä kirjotuksessa on homo mies ja oli sitä mieltä et sen homouden esille tuominen on loukkaavaa ja vanhanaikaista nykypäivänä. En tiedä oliko tekstissä mitään hyvää tän mun kaverin mielestä.. En ole kaikesta ihan samaa mieltäm, kun esim. oon ite laiska lukija ja haluan et teksti etenee nopeesti ja turha jaarittelu jää pois (hypin ite aina tekstissä semmosten kohtien yli) ja mä taas itse pidän siitä et tarinoissa selviää kaikkien kohtalo, mut meitä lukijoita on moneen junaan. Ja siis ihan asiallinen arvostelu se oli mun kaverilta ja tää kaveri itsekin myönsi, ettei juurikaan lue mun kirjotuksen kaltaisia romantiikkatarinoita, vaan lähinnä dekkareita. Toisaalta on hyvä saada tällaisia arvostelujakin, jotta tietää mitä lukijat haluaa. Nyt oon vaan ihan sekasin, et eikö mulle ole muut uskaltaneet sanoa näitä asioita, vai onko tää vaan yhden henkilön mielipide..?

Jee, ehkä mä voisin olla kirjailija..?

Oon leijunut pari päivää ihan onnen kukkuloilla! Pitkästä aikaa vuosiin mua ei yhtään haittaa et talvi tulee, kun on niin paljon odotettavaa edessä!

1. Kohta jännitetään miten mun käy siinä romaaninkirjoituskilpailussa
2. Mulla on elämäntapamuutosprojekti käynnissä ja se on lähentänyt meitä miehen kans paljon <3
3. Toukokuulle 2014 on matka varattu!!! ..ja mieskin lähtee mukaan ja lapset ja anoppi ja toivotaan et meillä on vähintään yhtä upee reissu kun viimeksi :)

Mut nyt siihen isoimpaan onnen aiheeseen, eli se mun kirjotus! Se on ollut nyt neljällä ihmisellä luettavana.
1. Mummu - piti kai siitä, mutta ainoa mitä osasi sanoa, oli se et sitä ärsytti kiroilu siinä (no joo henkilöt on kolmenkympin paremmalla puolella ja puhuu samaa kieltä kun mä) eli en tiedä mikä sit oli yhteenveto, et oliko hyvä vai ei.
2. Anoppi piti siitä :)
3. Äiti pyysi sen luettavaksi ja ensin sain viestin "apua en pysty lopettaan lukemista" ja lopulta tuli toinen viesti "olsit sanonu et tarttee olla paketillinen nenäliinoja kun sitä lukee"
4. Mun pojan kummitäti Tiina. Ollaan tunnettu vuosia ja en tajunnut et Tiina on tekstinkäsittelijä alkuperäiseltä ammatiltaan ja en tajunnut et se lukee koko ajan kirjoja, tää tuli ohimennen puheeks kun kerroin et aion osallistua kirjotuskilpailuun. Mut Tiina ei myös tiennyt et kirjotan, ei vaan oo koskaan tullut puheeksi. No mä sit annoin sille tekstin ja seuraavana päivänä se soitti puoli kolmelta päivällä "moi heräsin just. Piti vaan vilkasta sun tekstiä ohimennen ja meni sit useempi tunti yöllä sen parissa". Tiina oli lukenut vaan puoleen väliin ja eilen sit se soitti ja ylisti sen todella hyväksi tekstiksi ja meinas et sillä oli ennakkoluuloja sitä kohtaan, mut yllättyi positiivisesti ja parasta oli kun se meinas et se vois hyvin kuvitella et siitä tehtäs elokuva ja et mun pitää sit sanoo et mun pitää päästä ulkomaille sen kuvauspaikkoihin mukaan ja ottaa se assistentiks sinne :D

Nyt alkaa olla tosi itsevarma olo, kun tykkään ite tosi paljon omasta tekstistä ja sit kun on saanut hyvää palautetta. Tiina ja mun anoppi lukee molemmat sitä nyt läpi niin et tekee huomautuksia ja Tiina korjaa kirjotusvirheet samalla, mutta ilmeisesti niitä ei siellä ihan kauheasti ollut. Jos saan ton teoksen julkaistua, niin ehkä mun kantsii sit mennä jonnekin kirjotuskurssille, kun hieman hukassa noi äidinkielen taidot ja yläasteella ei olis voinu vähempää kiinnostaa kielioppi.. Mut kivaa päästä korjaan sitä kohta kilpailukuntoon!

Aamuaerobinen suoritettu tältä aamulta ja huomenna salipäivä ja Vepsu menee taas Tiinalle hoitoon, jotta saa kummitätin kans laatuaikaa. Huomisesta viikko ja pääsen sit alottaan virallisesti Fitfarmissa ja hyvin tää harjotusaikakin on lähtenyt sujumaan :)

Urheiluliikkeiden kiertelyä

Voi vitsi eilen oli ihana päivä! Lapset lähti toissa päivänä Ruotsiin mummunsa kanssa viettään laatuaikaa ja on varmasti ihanaa. Me miehen kans päätettiin pitää kahden keskinen laatuaikapäivä ja mun sisko tuli aamusta nuorimmaisen kanssa meille. Me käytiin kaupassa ja sit mentiin katsomaan kaverien pientä vauvaa. Olipas se pieni ja sulonen! Ei sitä edes muista kuinka pieniä vasta syntyneet on kun toi oma yli yksi vuotiaskin tuntuu niin pieneltä vielä.

Suunnattiin sit salille miehen kans tekeen treeni ja vaikka se oli tuntuva treeni, niin ei ole paikat yhtään kipeet tänään. Sain tehtyä isommilla painoilla kun viimeks ja on hyvä fiilis. Mies sano et mulla on nyt hyvä tilanne kun mun lihakset ja hermotukset (?) heräilee, niin pystyy tekeen kuukauden verran koko ajan parantuvaa treeniä ja sit alkaa tyssätä ja tasottua, niin ettei pysty parantaan joka kerta. Tavote on et saan viimestään jouluna vedettyä yhden leuan vedon vähintään.

Salin jälkeen käytiin sit kiertelemässä Tampereella urheiluvaateliikkeissä ja tehtiin hyviä löytöjä koko poppoolle sieltä. Mies löysi hyvän näkösiä olovaatteita ja sain valita värit. Se on niin pitkä et sen päällä kaikki olovaatteet näyttää tosi hyviltä. Ostoksien jälkeen käytiin syömässä Fitwokissa joka tukee Fitfarmin dieettejä ja yllätyttiin positiivisesti. Ruoka-annokset oli isoja ja täyttäviä. SUosittelen ehdottomasti kokeileen ja me mennään varmasti uudelleen :) Syönnin jälkeen kierreltiin vielä hetki kaupungilla ja ajettiin mutkien kautta Lielahteen ja kierrettiin siellä vielä urheiluliikkeitä. Sieltä sit löyt vielä lisää vaatetta miehelle ja mulle sykemittari. Ostin vanhan malliston suunto t4d -mittarin ja sain sen mielestäni tosi edullisesti! Lähtöhintana ollut 155€ ja nyt maksoin siitä 93€. En olis tohon hintaan saanut uuden malliston mittaria ja Polarinkin mittarit oli 80-100€ halvimmillaan ja niissä ei olis sit ollut tosiaan mitään toimintoja. Tänään pääsee sit testaileen mittaria kun menee lenkille ja kokeilen onnistuuko sen käyttö töissä, et näkee hieman kalorin kulutusta työpäivän aikana. Eilen sit tein vielä kaverin kans iltalenkin ja oltiin ilta vaan kotosalla ja mentiin kympin jälkeen nukkumaan. Tosin eka juotiin iltateet terassilla. Jään kaipaan talven myötä meidän iltateehetkiä miehen kanssa. Kesäillat on niin ihanan lämpösiä ja ulkona on kiva istua..

Naureskelin miehelle eilen et me ollaan ihan kun mun setä ja täti, joille oon aina nauranut kun niille on urheilu aina ollut kaikki kaikessa ja sen mukaan eletään et ehditään urheileen ja ollaan tosiaan menossa samaan suuntaan ite. Oon aina naureskellut niille, mut järkeiltiin eilen miehen kans sitä ja todettiin et tää oli oikein hyvä vaihe alottaa tää uus parempi elämänlaatu. Mies meinas et se oli töissä kauhistellut kun joku vanhempi lihava mies oli siellä puuskuttanut ison mahansa kanssa vaatteita vaihtaessa ja mies oli todennut ettei todellakaan aio olla sellainen viiskymppisenä. No en mäkään! Meillä molemmilla on riski saada aikuisiän diabetes ja ainakin mun suvussa on paljon sydänsairauksia, verenpainetta ja en halua kuolla mihkään aivoverenvuotoon ja jos joskus jotain semmosta tulee, niin hyvä kunto ainakin pelastaa paljon. Mun mummu ei olis selvinnyt omasta aivoverenvuodostaan, jos ei olis ollut niin hyvässä kunnossa! Mä haluan olla aikanaan pirtee mummu kun mun lapsen lapset tulee kylään :)

Juniori alkaa olla nyt sitä mieltä et mennään ulkoileen aurinkoon, joten lopetan nyt tähän erään tän kirjotuksen!

25.07.2013 starttaa Fitfarmin tehovalmennus!!!

25.7. alkaa nyt sit mun uusi parempi elämäni, jota kyl treenataan jo ihan täysillä :) Miehen kans on nyt kaivettu esiin kaikki vanhat superdieettiohjeet ja sen mukaan on sit syöty tässä. En usko et se ruokavalio tulee paljoo eroon tosta superdieetistä kun on tarkotus tiputtaa painoo rankemmin. Mut on kiva treenata sitäkin nyt pari viikkoa, ettei tule ihan kulttuurishokkina ruoan syöminen.

Mies äsken sanokin et tulee annoskateus kun tein itelleni salaattia ja olihan se kyl tosi hyvä salaatti! Naudan liha ei nyt pariin viikkoon ainakaan kuulu mun ruokavalioon, vaan ainoastaan kala, kana ja possunliha. Vihanneksia ja marjoja tulee syötyä semmoset 700g vuorokaudessa, joten saa olla kaappi aika täynnä niitä et saa noi määrät tehtyä. Haettiinkin eilen mansikoita, mutta ei niistä montaa purkkia pakkaseen saanut kun pikkuset linnunpoikaset suu auki vinku mansikoita vieressä. No joo ja söin mä itekkin aika paljon XD

Tänään oli taas salipäivä ja kotimatkalla tuli ihan kaamee olo! Oli pakko mennä sänkyyn hetkeks aikaa makaan, et sai sen kuvotuksen ohi. Elikkäs, joko mä tein liian kovan treenin, mulla on hartiat jumissa tai sit mulla on aineenvaihduntahäiriö ja se meni ihan sekasin palautusjuoman hiilareista ja sen vuoksi iski väsymys päälle. Tai sit johtu vähän noista kaikista. Oon nyt juonut miehen kehotuksesta ennen salitreeniä parina päivänä Fastin workout shock -juomaa ja se onkin sit aika mielenkiintosta kamaa. Eilen sain siitä semmoset pistelyt koko kroppaan, et pelkäsin jo saavani anafylaktisen shokin kun se alkaa samankaltasella pistelyllä. Mies meinas et joillakin se tekee semmosta, et sillä itellä ei tuu pistelyä. Pistely siis johtuu siitä, et se lisää verenkiertoo pienissä suonissa (?). Mulla kihelmöi pahiten korvat, naama ja sormet. Kesti varmaan tunnin ennen kun pistely loppu. Tänään pisteli vähän korvia ja poskia, mut muuten selvisin aika vähällä. Sit treenin aikana pitäs välttää superdieettiohjeiden mukaan "katabolista" tilaa, eli lihasta purkava tila, joka pitäs saada pidettyä anabolisena, joka taas on lihasta kasvattava tila. Sen vuoks pitää juoda treenin aikana Fast amino rush instant recoveria ja appelsiinimehua. Mulla oli veteen sekotettuna toi amino rush, mut ei sattunut oleen mehua kotona aamulla, joten meni se ilmankin. Aika väksyn makusta oli. Treenin jälkeen sit Fastin whey+ juomaa. En tajua vielä oikeen et mitä apua näistä on, mut kai ne jotain hyödyttää pitemmän päälle kun kerran niitä käytetään. No parin viikon päästä pääsen kyseleen sit niistä. On toi mieskin jotain selitellyt, mut mulle pitää vääntää rautalangasta noi asiat et tajuan..

Kohta töihin ja en varmaan pysty kumarteleen yhtään kun tein niin tuntuvan keskivartalotreenin. Onhan tää treenaaminen hiukan vammasta kun koko aika on joku paikka kipee. Hyvä juttuhan se on kun tuntee tehneensä jotain, mut pakko olla kyllä hiukan masokisti et tämmöseen rupee..