Uusi minä?

Fitfarmin puoli vuotta on nyt takana ja puoken vuoden aikana karisi noin 10kg. Eilen vaihtui suunnitelman mukaisesti mun sukunimi ja on se vaan outoa :) Miehen mielestä se oli hauskaa ja meinas et ihan kun olis nyt eri nainen talossa (joo tää on hauskaa parisuhteen kannalta :D ). Eilen kyl löi sydän lujaa hetken aikaa kun kansalaisalotetilille oli tullut tieto nimenvaihdosta ja siellä luki mun entinen nykyinen sukunimi! Tänään onkin sit miehen kanssa harjoteltu nimmareita, eli mä nykyistä ja mies tulevaa. Hyvin se on lähtenyt sujumaan, mutta millä mä opin muistamaan sen!?

No mut tää on ollut sellainen yhden aikakauden loppu nyt sit kun pitää pärjätä uudella sukunimellä ja omillaan ilman fitfarmin tukea, sillä fitfarmin sopimus päättyy huomenna. Onnesi mulla on tuo mies hyvänä tsempparina!

Lähiaikoina on ollut muutenkin outoa kun mun hyvä ystävä eroo miehestään. Tuntuu tosi kurjalta, mutta näin se elämä vaan menee. Olis kivaa kun asiat vaan pysysi jotenkin entisellään, eikä tulisi isoja muutoksia. Mies on pitkästä aikaa intoutunut hakemaan kouluunkin ja katsotaan josko se pääsisi ensi syksynä opiskelemaan :) Rahatilanne ainakin joustaa nyt paremmin siihen et mies menisi koulun penkille ja mä voinkin sit etsiä syksyllä itelleni uuden työn, jossa on täydet työtunnit ja säännölliset vuorot, tai ainakin välillä muutakin kun iltaa. Toki iltavuorot on kivoja tehdä, mutta aika puuduttavaa tää on miehelle joka jotuu olemaan kaikki pitkät illat yksin lasten kanssa. Mutta se on sit ajankohtaista vasta syksyllä (paitsi jos nyt löytyy joku hyvä paikka mitä hakea), tosin tuntuu kurjalta ajatus siitä et lähtisin nykyisestä työpaikasta kun tykkään ihan älyttömästi olla siellä töissä.

Kävin pari päivää sitten ravintoaineanalyysissä ja se kertoi ihan kivoja tuloksia eli olen aika hyvässä kunnossa - mutta elimistö on tosi pahasti happamen puolella joten nyt sit alkoi tehokuuri et saadaan elimistö takaisin emäksiseks ja olon pitäisi virkistyä sen myötä ja samaten en ehkä olis sit enää kokoaikaa kipeenä. Meinas se mittaaja et mun ruokavalio helposti saa aikaan tän tilanteen ja niinhän sit selvis mittamalla et mies on ihan samassa jamassa, joten nyt sit vaan molemmat vetelee Pascoe -jauhetta ja viikon päästä uusi mittaus. Mä oonkin jo aika kypsä siihen et olin ensiks kahdeksan viikkoa kipeenä ja sit viikon terveenä ja taa son uusi flunssa päällä, tosin onneksi paljon miedompana versiona!

Alla kuvat muuttumisesta noin puolen vuoden ajalta. Viimekesänähän ei paino tippunut yhtään, mutta muutama kilo tuli takasin (ei onneksi paljoo), mutta tätä tämä uusien elämäntapojen opettelu kai on, että toisinaan sujuu hyvin ja toisinaan ei ja kaikki onnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluu tähän projektiin. Alla myös mitat projektin ajalta.

Ensiviikolla motivaatioo hakemaan taas mun hääpuvusta jota käydään katsomassa kaason kanssa ja hän saa livenä nähtynä sanoa nyt sitten sen lopullisen sananasa, että pidetäänkö se vai katsellaanko joku toinen.

Tässä vielä tulokset fitfarmin ajalta mitoissa:

Maha: 114cm ------------------------> 103cm
Lantio: 109cm ------------------------> 102cm
Hauis: 36,5cm ------------------------> 33cm
Reisi: 65cm ---------------------------> 61,5cm
Rinnanympärys: 92cm-----------------> 82cm

Hääpukupanikointia

Tää hääpuku on nyt iskeytynyt mulle suureksi huolen aiheeksi! Mää NIIN rakastan mun pukua joka on kaapissa, mutta pelkään sitä etten mahdu siihen :( Toukokuussa pitäisi varata ompelijalle aikaa sen kanssa mahdollisia muutoksi varten ja musta tuntuu että sitä pitäisi ehkä vähän suurentaa. En oo ollut kovin realistinen sen puvun kanssa kun nyt mietin niitä mun siskon sovituskuvia niin jään yläkropasta todennäköisesti leveämmäksi kuin sisko ja se ei istu samalla tavalla päälle. Mutta en ole löytänyt yhtään pukua joka olisi edes lähelle yhtä upea. Yhden löysin morsiusgalleriasta ja yllättävää se pronoviaksen puku ja hintalappu siinä on 1590€.  Jossain hetken huumassa jo mietin  hetken,  että miten saisin säästettyä rahat pukuun, mutta onneksi järki löytyi päästä - kiitos mun suorasuisen parhaan ystävän. Laitan alle kuvia nyt kolmesta puvusta mistä on kuvia mun päälläni:

Kokeilin tällaista mekkoa, mutta vaikka se oli henkarissa nätti niin on kyllä tosi pliisu päällä ja mulla on niin leveät hartiat et tartten kyllä ehdottomasti sellaisen puvun jossa on jollain tapaa hihat. Eli tämä on kaukana mun unelmasta, ei siis a-linjaista.

Sitten on tämä ihana Pronoviaksen "Lessen", jonka hetken halusin jo omakseni <3 Mutta kun yläosa hämää kaikki rakastamaan pukua, niin tarkkasilmäinen paras ystäväni sanoi että yläosa on todella kaunis, mutta alaosa leventää ja ei oikein istu mun kropan mallille. Meinasin ensin itkeä kun sain palautteen, mutta se on oikeessa ja sen jälkeen aloin itsekin kriittisemmin katsoa mekkoa niin alaosa on kyllä aika pliisu. Mä oon nimenomaan halunnut et alaosa olis runsas ja prinsessamainen. Tämän tyylisen puvun voisi laittaa vieraana päälle, mutta ei ehkä hääpäivänä..?

Tässä vielä sivusta Pronoviaksen puku.

Mutta sitten mä palaan aina vaan katsomaan tätä mun omistamaaihanuutta <3 Tää olis niin upea mun päällä kunhan saan sitä painoa pois, joten operaatio "mä mahdun tähän pukuun alkakoon"!

Onko se sitten -10cm, vai -15cm et tää näyttää hyvältä..?

Menen muotitalo Tyynelään mun suorasanaisen kaason kanssa ens viikolla sovitteleen pukuja, niin että hänkin sovittaa kun ovat nyt saaneet hääpäivänsä suurin piirtein selville. Kivaa mennä kun tämä kaaso osaa olla tosi kriittinen :) Mutta hänkin kyllä meinas ettei mikään ole vetänyt vertoja mun omistamalle puvulle vielä. Sanoin et ostan jos löydän jonkun, mutta epäilen suuresti ja sovittiin, että kesäkuussa sit ostetaan mulle uusi puku jos on tarve, mutta kai ompelija osaa tarvittaessa edes vähän suurentaa pukua..? Katsotaan mihin ihmeisiin mun luotto-ompelija pystyy :) Joka tapauksessa nyt on pari viikkoa menty kevyesti eläen ja flunssakin on selätetty, joten nyt vaan tiukempi linja ja lisää liikuntaa päälle, niin tavote on saavutettu. Ekä mä edes tiedä miksi mä nyt panikoin tätä asiaa kun tässä on hyvin aikaa!

Tulis jo helmikuu, sitten toukokuu ja sitten heinäkuu!

Tää vuosi oln alkanut kiireisesti, mutta mukavasti. Pientä rahahuolta on ollut, mutta niistä on selvitty - kiitos anopin. Muuten tää vuosi tuntuu kovin kivalta ja mukavalta!

*Kerrankin ei ole huolta siitä, että menettääkö toinen meistä työpaikkansa, vaan molemmilla on nyt ihanan vakaa tilanne.
*Helmikuussa mun sisko menee naimisiin ja silloin on myös häämessut.
*Maalis-huhtikuun tienoissa meidän ero on selvä ja mun nimi vaihtunut suunnitelman mukaan. Maaliskuun tienoilla käydään myös katsomassa hääpaikkaa, että saadaan alkaa sunnitella koristeluja.
*Toukokuussa mennään Turkkiin ja mun sisko saa vauva <3
*Kesä menee häitä suunnitellessa ja sitten heinäkuussa onkon The Päivä!
*Loppuvuosi kun kitkutellaan niin vuoden vaihteen jälkeen vapaudutaan isosta lainasummasta :)

Olo on siis aika levollinen, mutta tälle hääkuumeelle pitää tehdä jotain! Laihdutus ei ole pariin kuukauteen sujunut (ei ole paino noussut, mutta ei ole pudonnutkaan) ja oon ollut flunssassa oikeasti kahdeksan viikkoa!!!!!! Tänään on ollut eka päivä kun ehkä uskallan jo sanoa et flunssa on viimeinkin selätetty ja menen huomenna kuntosalille vihdosta viimein ekan kerran sitten lokakuun puolen välin. Nyt vaan pinnistellään et saadaan painoa se 10kg alaspäin häihin mennessä. Oon mä paljon miettinyt, että mahtaako se kuitenkaan riittää sit siihen et se mun puku menee päälle, kun en ole ottanut huomioon sitä miten erilaiset kropat mulla ja mun siskolla on vaikka oltaskin saman painoset. Hmm.. No olen ajatellut niin et vaikka sitä pukua rakastankin niin sit se ei ole mua varten ja saan sen myytyä varmasti tuplasti siihen hintaan mitä olen itse siitä maksanut, eli tappiolle en siinä onneksi jää :) Jossain vaiheessa käyn sovittelemassa pukuja niin et näen vähän mitä mun kropalle sopii ja sit mietin mitä teen. Toukokuuss pitää varata kuitenkin aika ompelijalle muutostöiden vuoksi - jos mun nykystä pukua pitää muokata. Otatan sovitetuista puvuista kuvia niin saan tänne laittaa vähän esimerkkejä.

Tänään oon pyydellyt stan up -koomikoilta ja taikureilta tarjouksia häihin ja samalla myös lastenvahtipalvelulta ja sitten yhdeltä valokuvaajalta. Mietin et jos ottasinkin paikan päälle hääkuvaajan, eikä käytäskään valokuvaamossa ottamassa kuvia. Olis sit jotenkin erilaisia kuvia kun ekat hääkuvat, eikä tartte velvottaa sukulaisia kuvaan häissä meitä. Rahan menoa ei voi estää!!!!!!!!!! Ei vaan itketään sit jälkeen päin rahan menoa vasta :D Toivottavasti on hyvät bileet niin ei harmita sit niin paljoo :D

Menis nyt vaan aika nopeesti!!!