Näkemisen arvoisia ilmeitä illanistujaisissa

Heh, eilen olin siis pitkästä aikaa tyttöporukalla istumassa iltaa ja oli tosi mukavaa! Sain alas kolme kokonaista siideriä ja neljäs jäi juomatta ja onneksi ei yöllä tarvinnut herätä inhttaviin sydämenykytyksiin, vaan sain nukkua yöni hyvin kahdeksaan asti aamulla jolloin nuorimmainen heräs ja ennen kaikkea menin nukkumaan jo kahdentoista jälkeen. Olin siis taas porukan tylsin, joka ei lähtenyt baariin ja hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Sanoin suoraan kaikille ettei mua huvita tulla baariin kun en siellä viihdy ja mietin itekseni, että miksi muut menee kun meillä oli niin mukavaa aloittelupaikassa ja kaikki päivitteli kuinka olivat hukanneet toisensa viimeksi isossa baarissa. Sanoin pois lähtiessä, että olisin voinut jäädä aloittelupaikkaan vielä pitkäksi aikaa, mutta onneksi ei jääty niin pääsin nukkumaan. Nyt on morkkis mässäilyistä ja vetelen terveellistä rahka-aamiaista ja tekee mieli mennä salille heti kuluttaan eiliset mässäilyt pois.
Eilen siis tiputettiin mun kaason kanssa pommi muille ystäville meidän häistä ja kaaso käski kertoa ensin sen, että erotaan mun miehen kanssa. Voi niitä ilmeitä mitä ystäviltä tuli kun kerroin ja mulla ei ollut eilen edes vihkisormuksia kädessä. No lopulta kuitenkin kauhistus vaihtui innostukseks - lähinnä tulevien polttareiden vuoksi :D Ja pitää kulemma pitää sit erojuhlatkin :D

Miehen kanss pohdittiin mikä olis nyt järkevää sit kun ero astuu voimaan, kun meille tulee niin pitkä erossaoloaika. mietittiin sellaistakin, jos mentäs maistraatissa naimisiin uudestaan heti kun pysttytään mun nimenvaihdon jälkeen ja sit se pappi pitäis vaan avioliiton siunauksen siellä juhlapaikalla, ihan kun serkun häissä oli. Se avioliiton siunauskaavahan ei hirveesti eroo oikeasta vihkimisestä. Meidän pitäis sit vaan salata uusi naimisiin meno virallisiin häihin asti, mut mies meinas et siltä se onnistuu, mutta onnistuuko multa? :D Ja sit me tarvittas kuitenkin kaksi todistajaa sinne maistraattiin ja niiden pitäisi olla aika luotettavia kuitenkin. Mutta se nyt oli vielä puheen tasolla. Kaikki on vaan saanut nyt peloteltua mut sillä, et jos mulle tai miehelle jotain sattuu niin sit menee kaikki edut mitä normaalisti aviopuolisona sais.. Toisaalta ei kai ihminen voi elää sillai et pelkää koko ajan et toiselle sattuu jotain ja sen takia tekee hätiköityjä päätöksiä, eikä jaksa odotella?

Ystäviä <3 Keskellä yksi mun kaasoista.

Tanssin huumaa Topi Sorsakosken tahtiin :D

Edessä oliskin nyt aika työntäyteinen viikko. Teen nyt sit mun tätille töitä joka viikko muutaman päivän, mutta pidän huolen, että mulla on ainakin kaksi TÄYTTÄ vapaapäivää viikossa, joten jaksan hyvin, eikä mene överiksi. Ylitöitä mulle ei onneksi kaikesta huolimatta nyt tule, joten pitäisi jaksaa hyvin ja kun miehelläkään ei ole ollut mitään tätä vastaan nin hyvin hoituu homma. Toisaalta nää mun kaks eri työtä on niin erilaiset et saa kivaa vaihtelua ja tää koodaushomma ei kestä kuin tän vuoden loppuun asti.