Onpas ollut hulinaa parin päivän ajan! Nyt on kaikki hyvin, mutta kyllä tuo mies osas sit säikäyttää oikein kunnolla pari päivää sitten! Kasattiin pojille kerrossänkyä kun mies alkoi valitella vatsaansa ja puolilta päivin kävi pitkälleen mahakivun takia. Lopulta mies meinas et kyl nyt varmaan on iskenyt joku vatsatauti ja hakee sairaslomaa töistä. Mitattiin kuume, mut ei ollut noussut ja mies kävi työterveydessä hakemassa sairaslomaa. Tilanne vaan paheni kotona ja lopulta nousi kuumekin ja mies pyysi sitten et veisin sen ensiapuun. Anoppi tuli lasten kanssa ja mä lähin viemään miestä lääkäriin. En oo kyllä koskaan nähnyt miestä noin kipeenä ettei meinannut pystyä kävelemään lääkäriin ja siellä pääsikin heti makuulle ja otettiin kokeita. Mä lähdin sydän syrjällään lenkittään koiraa ja kyllä kylmäs kun ei tienny yhtään mikä miestä vois vaivata. Mies vielä heitti kun lähdin viemään koiraa et haluu sit tuhkauksen. Sanoin sille et huono vitsi ja kyllä tuntukin pahalta ajatus et olis kyse jostain vakavammasta. Olin vielä edellisiltana sanonut leikilläni et kuole pois kun se kiusas mua ja se vitsaili mulle siitä et universumi kostaa nyt sen kiusaamisen. Sanoin miehelle et jos se kuolee niin tuun sit heti perässä kun en halua elää ilman sitä! Aina sanotaan et oman lapsen kuolema olis pahinta mitä vois tapahtua mut ei se ajatus puolisonkaan pois menosta kyllä mukavaa ole. Tuli semmonen olo etten ihan todella jaksais jatkaa tätä arkea ilman sitä ja sen kosketusta. Olis kauheeta jos se ei enää kävis aamusin halaamassa mua tai antais suukkoa kun lähtee töihin tai istuis sohvalla hiputtamassa mua kun katsellaan telkkaa, eikä se enää kiusais mua iltasin kutittamalla, eikä pitäis mua kädestä kiinni kun kävellään kahdestaan kaupungilla. Tulee vaan semmonen puolikas olo jos miestä ei olis. Lopulta kuitenkin lääkäri lähetti miehen acutaan ja siellä selvis et kyse on virtsakivistä. Mies sai suoraan suoneen lääkettä ja sit pari pilleriä ja pääsi kivuttomana ja kuumeettomana kotiin. Ne meinas siellä et jos kuume nousee niin sit takasin acutaan - ei onneksi noussut. Mies totes eilen et kyllä sen mahakivun jäljiltä kipukynnys nousi huimasti et pikkukivut ei enää tunnu missään! Eilen sit vaan maattiin koko aamu sohvalla sylitysten ennen mun töihin lähtöö <3
Hain meidän Mömmiksen kotiin samalla reissulla kun vein miehen acutaan toissa päivänä ja se on nyt tuolla kirjahyllyn päällä odottamassa lumien sulamista, että pääsee hautaan. Helpottavaa et Emma on kotona (eikä siitä lähde yhtään karvaa :D )! Kyllä multa itku silti pääsi kun nostin Emman tuhkat autoon ja nimen omaan sen vuoksi et sain tuoda uurnan kotiin, enkä tiedä miksi se tuntui niin hyvältä, ehkä se on joku symbolinen juttu mulle. Ikävä on jo vähän helpottanut, mutta kyllä mä vieläkin saan ajoittain itkun aikaiseksi kun Emmaa ajattelee.
Tänään mulla onkin "vapaapäivä" kun vien nuorimmaisen hoitoon ja mies nukkuu aamun yövuoron vuoksi. Outoa kun ei mulla ikinä ole tämmösiä vapaita! Meillä on nuorimmainen ollut tosi vähän hoidossa suhteessa siihen mitä isommat on aikanaan ollut ja en mä sitä hoitoon laittamista kaivannutkaan, mut kyl tää vapaa-aamu on tosi ihana ajatus - en vaan tiedä yhtään mitä teen :D Tilikin tulee vasta huomenna niin ei pääse kaupoille harmillisesti kun nyt vois mennä ilman lapsia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti