Toissa päivänä reissasin viimeinkin tapaamaan Vaasaan ravitsemusterapeuttia ja endokrinologia. Jännitin käyntiä ihan älyttömästi, muta lopulta ihan turhaan. Ravitsemusterapeutti puolsi leikkausta ja sain ohjeistuksen millainen ruokavalio on leikkauksen jälkeen. En noudata kesän aikana nyt määriä, mutta pyrin syömään ruokavalion mukaan kuusi kertaa päivässä ja niitä ruokia mitä ruokavalio lopullisesti sisältää. Tänään hain tarvikkeita ja ihan kiva ruokavaliohan toi on ja noudattaa ravitsemussuosituksia, joten myös melko helppo noudattaa sen puolesta.
Endokrinologi oli ihan eri luokkaa kun se kenet tapasin Pihlajalinnassa Tampereella, joka selkeästi inhosi lihavia ihmisiä. Tää Vaasan endo oli miellyttävä mua nuorempi mies ja vaikka mulla ei sinänsä ole mitään verikokeiden perusteella olevaa sairautta, niin sain leikkausluvan kuitenkin, koska mulla on refluksitauti, jalat kipeytyy töissä ja tosiaan saadaan rintavarustus järkevän kokoiseksi tulevaisuudessa. Kesällä eivät kuulemma leikkaa, mutta syksyllä sitten.
Mä oon niin happy happy happy :)
Nyt täytyy oikeasti työstää asenne kuntoon siitä, että kun nyt tähän hommaan on ryhtynyt, niin mun entiset syömistavat jää täysin leikkauspöydälle ja uudet tulee tilalle. Alkoholista luovun kun mieskään ei ota enää mitään ja herkut saa jäädä sinne myös. Kaikki paha siis karisee pois meidän elämästä. Just puhuttiin miehen kanssa, että nyt kun meistä tulee "absolutisteja" molemmista niin pitää kanavoida kaikki entiset huonot elämäntavat johonkin uuteen ja kivaan harrastukseen tms.
Se mistä oon kiitollinen Vaasan endolle, on se että kertoi että mun reaktiivinen hypoglykemia tulee mua vaivaamaan laihtuessa ja varmasti koko loppuelämän jossain määrin. Pihlajalinnan endo sanoi vaan et se on lihavien ongelma, mutta Vaasan endo sanoi että kyllä se tulee oleen mun ongelma tulevaisuudessakin, että saan olla leikkauksen jälkeen tosi tarkka hiilareiden laadusta.
Leikkaustavaksi mulle tuli Gastric Bypass eli ohitus. Siinä vatsalaukuksi jätetään enää pieni osa entisestä ja osa ohutsuolta ohitetaan, jotta ruoka ei enää viivy niin kauan elimistössä kuin ennen. Loppuelämäni syön vitamiineja, mutta ne arvot oli kaikki nyt erinomaisessa kunnossa (aika hyvin kuitenkin vaikka ihan ruoalla oon ne kunnossa pitänyt). Tulevaisuudessa niitä seurataan sitten vuoden välein.
Oli mielenkiintoista jutella Vaasassa tästä leikkuspolusta kun kerroin mitä Tampereella velvotetaan ja miten kauan kestää, niin rt ja endo pyöritteli molemmat silmiään. Vaasassa ei siis tarvitse tehdä 7% painonpudotus eneä, jos on näyttöä, että olet pudottanut painoa. Ene vaaditaan vain, jos et ole aiemmin pudottanut painoa ollenkaan. Tampereellehan ei saa lähetettä ollenkaan jos et ole tehnyt eneä, ihan sama mikä sun painonpudotushistoria on. Ja jos lääkäri sattuu siitä huolimatta kirjottaan lähetteen, niin enen pitää suorittaa tai et pääse hoitopolussa eteen päin. Vaasassa mulla meni 2kk lähetteestä et sain ekan ajan, Tampereella meni puoli vuotta. Mut leikataan syksyllä Vaasassa ja Tampereella se olis mennyt ens kevääseen. Ihan älytöntä ihmisten pompottelua tuolla Tampereen päässä, kun lukee noita ihmisten kokemuksia. Ei ole ihme, että Vaasaa pidetään "edellä kävijänä" lihavuusleikkauksissa. Siellä homma toimii, eikä ihmisiä pompotella miten sattuu ja mielivalataisesti viivytetä jonossa. Esim. Tampereella on ollut tilanteita, joissa potilas on joutunut ravitsemusterapeutin pompottelemaksi, vaikka olisi tehnyt ene -pudotuksen ja muuten täyttäisi kriteerit. Tuntuu välillä, että siellä halutaan tarkoituksella viivyttää jonoa. Mutta jos Vaasassa pääsee siis noin puolessa vuodessa lähetteestä leikkuupöydälle, niin Tampereella menee melkein kaksi vuotta tällä hetkellä ja se on ihan älytön aika, etenkin jos olet oikeasti sairas ja leikkaus tulisi tarpeeseen.
Onneksi olin viisas ja vaihdoin Vaasaan. Kokonaisuudessaan Vaasassa oli ihanaa henkilökuntaa ja kaikki sujui todella jouheavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti