Voi perhepeti sanon mä! Tän kolmannen lapsen kanssa piti olla niin erilaista ja helppoo kun tietää mitä tehdä mut nyt sit saatiinkin sellainen tissiposki äidin poika joka on päättänyt et ekaa kertaa tässä taloudessa nukutaan perhepetissä! Veijo ei huoli tuttia eikä pulloo joten tää äiti onkin nyt sit ihan peukalo keskellä kämmentä miten hiljentää yöllä vauva joka tykkää öisin omasta äänestään ja on sitä mieltä et mitä korkeemmalta ja kovempaa lauleskelee niin sitä kivempaa. Sit äitinä koen velvollisuudeks hiljentää sen kauniin yölauleskelun muun perheen unen laadun vuoksi ja niinhän sit poika pääsee heti äidin kainaloon nukkumaan tissi suussa. Ja ai että on ihanaa! Voin öisin nähdä sen virneen vauvan naamalta joka sinne nousee kun äiti luovuttaa ja nostaa omasta sängystä viereen nukkumaan. Iltasin poika nukahtaa rinnalle ja siitä sitten nostellaan omaan sänkyyn ja yleensä (jos hyvin käy) niin poika nukkuu 21-04 omassa sängyssä ja vasta sitten pääsee äidin kainaloon.
Miehelle aamulla just mainittinkin et teenköhän meille nyt hiukan hallaa tällä tavalla. Toisaalta taas mikään ei ole niin ihanaa kun herätä aamulla kun vauva on vieressä ja taputtelee rintaa ja antaa aamuhymynsä heti äidille "hei äiti-rakas, sä heräsit" <3 Meidän kaksi aiempaa lasta on nukkuneet alusta asti omissa sängyissään lukuun ottamatta sitä muutamaa kuukautta vauva-ajasta jotka oli öisin rinnalla mun vierssä. Esikoinen siirrettiin lähes heti omaan huoneeseen nukkumaan, eikä toista lastakaan kovin montaa kuukautta meidän huoneessa nukutettu. Nyt mä en millään raaskisi laittaa Veijoo omaan huoneeseen vaikka mies sitä jo hiukan vihjasikin (en tiennyt oliko tosissaan). Jotenkin kun on takana kaksi keskenmenoa niin mun on pakko kuulla vauvan hengitys öisin kun mä pelkään et tääkin otetaan pois multa, vaikka siinä pelossa nyt ei ole mitään järkee.
Meillä on esikoinen huudatettu nukkumaan aikanaan (se oli kamalaa) ja toisen lapsen kohdalla en muista mitä tehtiin. Toisaalta toinen laps alko saada vuoden vanhana yöllä raivareita jotka saatto kestää parikin tuntia ja niitä jatkukin sit ilosesti kolme vuotiaaks asti. Isäntä oli sen valvomisen vuoks sitä mieltä ettei kolmatta lasta tähän taloon tuu. Onneksi muutti mielensä ;) Koitan nyt vaan luottaa siihen et kun imetys loppuu niin viimestään sit me keksitään joku keino saada poika nukkumaan omassa sängyssä. Pitäis kai opetella joku silittelysysteemi mut en oo kyl sellastakaan koskaan joutunut harrastaan sellasta kun noi kaks aiempaa lasta on oppineet ite nukkuun imetyksestä huolimatta..
Meistä tehdään kaks plus lehteen haastattelu. Juttu koskee lasten kasvatusta haasteellisissa olosuhteissa. Eilen haastateltiin mua, tänään miestä ja iltapäivällä meistä tullaan ottaan perhepotretti. En muista tuleeko juttu ulos nyt tän kuun lopussa, vai ens kuun lopussa. Mut toivottavasti meidän rauhanturvauskokemukset on jollekkin vertaistueksi tulevaisuudessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti