Mulle iski eilen joku ihmeen ärsytys itteeni kohtaan kun valitan vaan siitä ettei paino ole tippunut tarpeeksi ja ettei ketoosi ole mennyt päälle (oon taas syönyt siis pari päivää ruokaa), kun faktahan on se et multa on reilussa kuukaudessa tippunut kahdeksan kiloo joten ei kyl pitäis oikeesti valittaa yhtään :) Painoo on tippunut siltikin koko ajan vaikken ole ketoosissa ollut vaikkei tipukkaan montaa kiloo viikossa. Ja ennen kaikkee multa tasottu tosi nopeesti ketoosista poistuessa paino eikä noussut montaa kiloo ylöspäin, eikä junnannut kauaa paikallaan mitä monilla muilla tuntuu olevan ongelmana ketoosin jälkeen! Kyllä ihminen voi olla välillä tyytymätön itseensä vaikka kaikki on oikeesti ihan hyvin ja tällä tahdilla mä pääsen silti helpolla sinne toukokuun tavotteeseen et painan 80kg! No sisulla yritän taas ketoosia. Eilen töissä olikin taas helppo päivä alottaa tää touhu, mut nyt on sit hankala päivä edessä kun toi poitsu päätti herätä kunnolla ja kitisi osan yöstä niin on nukkunut huonosti ja kaiken lisäksi mennään tänään messuille josta lupasin lapsille metrilakua (mun heikko lenkkini), sen jälkeen anopille syömään ja sit vielä veljen tytön synttärit. Siis jos mä selviydyn nälkäsenä tästä päivästä niin selviydyn mistä vaan!! Sen verran nyt kuitenkin tiedän et oon elänyt niin vähillä kaloreilla nyt et mulla menee kohta kroppa säästöliekille jos en saa ketoosiin siirryttyä.
Mun tekis mieli niin paljon shoppailla uusia vaatteita mut koitan nyt pärjätä noilla kaksilla ihanilla espritin farkuilla ja muutamilla paidoilla. Imetystopit on auttamatta liian isoja ja kaksi on vaan sellasia ihan ok kokoisia. Mutta kun en enää halua ostaa imetysvaatteita kun koitan päästä eroon siitä. En oo nyt pariin päivään imettänyt päivisin ollenkaan ja hyvin on mennyt. Eilen poika oli tosi kiukkunen kun tulin puol kasin maissa illalla töistä kotiin ja annoin sit siinä jo rintaa vaikka nukkumaan menoon oli vielä aikaa. Voi sitä voiton riemusta onnen hymyä minkä poika irvisti isälleen maitoannoksen jälkeen. Tää olis paljon helpompaa jos toi poika huolis korvikemaitoo mut ei sit missään muodossa eikä mitään merkkiä, ei lämpösenä eikä kylmänä. Toisaalta taas mä oon ite ihan hajalla ajatuksesta et lopetan imetyksen mut kyllä tää elämä olis helpompaa jos en imettäs, etenkin yöt jotka meillä nukutaan vieläkin osittain tissi suussa. ..Tai nukutaan niin et syö 1-3 kertaa ja kun nukahtaa takas niin sit irrottaa kyllä rinnan suustaan joten ei nyt varsinaisesti nukuta tissi suussa mut mä haluisin saada ton pojan omaan sänkyyn nukkuun et saisin ton miehen kanssa avioelämämme takasin. Tällä hetkellä ne aviolliset velvollisuuden pitää hoitaa muualla ja se vaatii toisinaan mielikuvitusta enkä mö oikein osaa nauttia kunnolla muuta kun sängyssä niistä hommista.
Sit musta tuntuu et 2-3 viikon päästä mulla tulee ekat menkat synnytyksen jälkeen! On niin selkeet ovulaatio-oireet ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen et ihmettelen jos ei tuu! Tää on niin hauskaa kun ovisoireet tuo aina mukanaan vauvakuumeen jossain määrin (joo en siis kyl halua mitään vauvoja, mut en osaa selittää stiä tunnetta) ja tuntuu et kaututolpakkin näyttää hyvältä kun tekee niin paljon mieli seksiä! Oonkin ollut aika hiljanen sillä saralla pitkän aikaa, mut on ihanaa saada oman kehon toiminta takasin. Oon aika ailahtelevainen mun kiertoni aikana mut tunnen itseni voimalliseks niiden tunteiden vuoksi ja nyt kun mieskin on käynyt vasektomiassa niin mun ei tartte tappaa näitä tunteita millään pillereillä :) Ja en siis tarkota et mulla olis mitään pms oireita mut oon vaan voimakkaasti tunteva ja parhaiten sen kuvaa ehken niin et oon intohimonen kaikkea kohtaan.
Oon vasta 30 ja mies 31 ja joulukuussa mies siis kävi vasektomiassa kuten sovittiin. Mä sain kolmannen lapsen ja mies vasektomian kun ei mulle tahdo sopia mikään ehkäsy eikä kumit ole pitemmän päälle kivoja avioliitossa. Vielä en ole ehtinyt ainakaan harmitella asiaa mut sillon kun mies oli siellä toimenpiteessä niin kyllä se omalla tavallaan tuntu pahalta. Ollaan kuitenkin niin nuoria mut toisaalta mun vauvakuumeet ei taida lähtee vauvoja tekemällä eikä mun kroppa kyl kestä raskauksia kun lihon niin paljon ettei siinä ole enää mitään järkee (30-35kg per raskaus joka kerta). Kyl mä varmaan joudun vielä asiaa käymään läpi itseni kanssa kun tuo nuorimmainen ihanuus kasvaa ja kaverit saa lapsia niin se kuume kyl iskee saletisti. Vaikka onhan se helpottavaa et nyt voi keskittyä muihin asioihin kun oon tähän asti elänyt vaan silleen etten voi tehdä niin ja näin ja teen nyt vaan näin vaikken pidä asiasta kun kuitenkin olen kohta raskaan. Nyt mä voin elää todella niin et elän vaan itselleni ja nykyisille lapsilleni ja luoda meille hyvät olot ja elämän. Ja muutenkin koko odottaminen on aina niin pelottavaa ja tuskallista etenkin kun on ollut keskenmenoja niin en uskaltanut viimesimmässä odotuksessa olla yhtään levollinen kun pelkäsin niin kovaa vauvan menettämistä. Oon kiitollinen miehelle et mies meni toimenpiteeseen eli uhrautui meidän yhteiseksi hyväksi. Nyt vaan itse haaveilen siitä et saatas matkustaa miehen kanssa kahden ja viettää aikaa kahden! Olisi kyllä niin ihanaa päästä kesällä tekeen vaikka Viron reissu ihan kahden kesken kun pääsisi pois tästä hullun myllystä. Nautinhan mä tästä perhe-elämästä mut haluisin nauttia myös miehen kanssa kahden olosta ja siitä vapaudesta mitä siinä samalla saa kun pääsee tuulettumaan lapsista hetkeksi. Onneksi mies on samaa mieltä joten kahden keskisiä reissuja voi sillon järjestää :) Kahden vuoden päästä onkin meidän 10 -vuotis hääpäivä joten joku spesiaalireissu pitää olla sitä varten ja siihen mennessä aion olla painotavotteessa joka on 57kiloo!
Taitaa olla aika keitellä aamupuuroo nuorimmaiselle ja ottaa itselle kupillinen kahvia et pysyy hereillä joten huomenta vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti