Jippii mä sain eilen soiton et keskiviikkona olis työhaastattelu :) Oon sittenkin jonkun arvonen viellä työelämässä! Saankohan nukuttua ens yönä ollenkaan? :D Kaverilla on työhaastattelu torstaina ja päätettiin lauantaina lähtee bailaamaan sen kunniaks kun me ehkä sittenkin kelvataan vielä töihin muuallekin kun nykyisiin paikkoihin. Itsellä alkaa olla pelko ettei enää kelpaa mihinkään kun ikääkin jo 30 vuotta niin alan olla omalla tavallaan aika vanha työmarkkinoilla, mutta en todellakaan ole huonoin vaihtoehto työntekijän valinnassa :)
Eilen oli myös xtravaganzan toinen ryhmätapaaminen ja se oli jo paljon parempi kun eka. Vetäjä oli mitä oli mut ryhmässä alkoi kehkeytyä jo keskusteluakin mikä teki tästä tapaamisesta mukavan. Mun teki mieli sanoo siellä niin paljon, mut aina kun kerroin faktoja asioista niin tuntui et se vetäjä katsoi mua oudosti ja en sit viittiny kertoo ihan kaikkee kun enhän mä ole se ryhmän vetäjä siellä.. Mutta kyllä silti harmittaa kun ihmiset puhui ongelmistaan niin niitä ei koitettu ratkoo tai ylipäänsä keksiä syytä mitä asialle pitäisi tehdä. No ainakin sitä tuntee itsensä fiksuks kun käy siellä tapaamisissa mut kyl mä välillä mietin et mistä mä oikein maksan..?
Tänään olis iltavuoro töissä ja pitäs hommata työtodistukset yms. kuntoon työhaastattelua varten. Oon pari kertaa ollut työhaastattelussa ja ekalla kertaa lähdin kotiin työpaikkalupauksen kanssa ja toisella taas sain soiton hetken päästä et työpaikka on mun. Tokalla kertaa en tosin ottanut työpaikkaa vastaan mikä oli ehken hiukan tyhmästi tehty, mut jos olisin ottanut niin en olis tässä nyt. Soittelin eilen pari työnantajaa läpi ja kaikki lupasi suositella mua et saan laittaa suosittelijoiks niitä ja uskon muutenkin olevani vahvoilla tän työpaikan kanssa mihin meen haastatteluun. Työ olis vuoropäällikön työtä ja luulisin et osaan kassajärjetelmänkin ja oon tehnyt tilauksia samasta tukusta mistä ne tilaa tavaraa joten osaan jo aika paljon asioita valmiiksi. Työmatka lyhenisi reilusti ja kun mua eilen soiteltiin haastatteluun niin se sanoi ettei ollut laittanut siihen ilmotukseen työ on vakituista osa-aikasta ja meidän perheellehän se sopii paremmin kun hyvin! Sanoinkin et mieluummin teenkin sellasta kun täyspäivästä tällä hetkellä. Olis kiva jos olis sellanen työ missä on maksimissaan 30h/viikko, tällä hetkellä vähempikin piisaa. Ainoo mikä huolettaa on se et täytyykö laittaa toi nuorimmainen hoitoon ja se raastaa sydäntä :( Ainoo paikka mihin voisin sen laittaa on mun kummitäti joka on perhepäivähoitaja mut en tiedä ottaako se enää lapsia hoitoon ollenkaan.. No pitää miettiä sit et kantsiiko loppupeleissä kuitenkaan vaihtaa työpaikkaa JOS saan sen uuden työn. Mä olin kyl ajatellut et olisin viettänyt kesän kotona suurimmaks osaks eli tehny nykysessä työssä vaan viikonloppuja kesällä ja kärventynyt auringossa mut tää työpaikka mitä oon hakenut on kyl tosi loistava joten siitä ei kantsis kieltäytyä jos sen saa. Ääh miksi tää on niin vaikeeta? Sydän sanoo et ole lapsen kanssa kotona ja järki et hommaa itelles kiva työpaikka! Sit tulee aina se mieleen et onko tehnyt oikean ratkasun? Mä en muutenkaan tykkää hirveesti siitä et elämässä tapahtuu muutoksia, mut pitää vaan luottaa et menee parempaan suuntaan jos uskaltaa irrottautua vanhasta.. Mut eipä tästä elämästä tule mitään jos ei ota riskejä :)
Olisko teillä mahdollisuutta palkata lastenhoitajaa kotiin? :)
VastaaPoista