Hieman ketoosissa..

..näytti ketostixit. Löysin rantein tässä mennään ja kun töissä en sunnuntaina ehtinyt syödä niin päätin et en sit syö iltapalaakaan, vaan menin xtra pusseilla. Maanantaina sit totesin et kun oon ekan päivän jo lusinut nälkäsenä niin miks sit heti pilata sitä toisena päivänä kun se eka päivä on aina ollut se hankalin. Eilen eli kolmantena päivänä päätä särki, mut päätin etten syö nyt sit mitään sillonkaan. Illalla olo oli kiukkunen ja väsynyt, mut en usko et johtu dieetistä.. No neljäs päivä nyt alko ja enpä sit kai syö tänäänkään kun kerran jo ketostixit sitä ketoosia sieltä näyttelee. Oon koittanu miettiä mikä toisella yrityskerralla meni pieleen kun ei yli viikossakaan ollut ketoosi mennyt päälle, mut olin ilmeisesti niin stressaantunut ja väsynyt et kroppa taisteli sitä vastaan. Mut nyt on hyvä fiilis :) En päätä kauan meen nyt näin, joten päivä kerrallaan :)

Mutta siis varsinaisiin uutisiin - mä sit otin vastaan sen vuoropäällikön pestin ja sain jo avaimenkin uuteen työpaikkaan. Pelottaa aivan helvetisti vaihtaa työpaikkaa, mut riskillä nyt vaan. Toinen mun tulevista entisistä pomoista kyl meinas et voisin kyl tarvittaessa päästä niille takasin hommiin kun meitä paistajaia on niin vaikee löytää (etenkin nopeita ja paineen sietokykysiä joita meillä tarvitaan). Ja miehellekin sanoin et voisin syksyllä sit harkita et alan perhepäivähoitajaks jos en viihdy uudessa työssä, sit voisin olla ton meidän nuorimman kanssa kotona ja me voitas hoitolasten kanssa kerhoilla yms. Voisin jopa tykätä siitä hommasta, joten mulla on nyt siis varasuunnitelma etten ihan tyhjän päälle putoa jos uusi työ ei kiinnosta. Mä vaan niin inhoon aina sitä kun alottaa uudessa paikassa.. Vanha on tuttua ja turvallista ja oon saanut takkiini muutamassa työpaikassa, joten siks pelottaa myös kun on jo pari virhettä tehnyt vaihtaessaan. Mut ei mulla nyt ole sellasta fiilistä et teen virheen, toisin kun on  ollut muutaman kerran vaihtaessa, esim. just se kun lähdin niihin painohommiin.

Onneks miehen yövuorot loppu tähän taas tällä erää kun oon niin väsynyt ton nuorimmaisen yövalvomiseen. Puol kaks mentiin yöllä nukkuun ja kasilta piti alkaa herättään isompia kouluun. Mä todella kyl tarttisin PALJON enemmän unta et jaksasin. Pri kuukautta etelän matkaan ja kohta on onneks jo kesä. Mä haluan ja tartten auringon esille!!!!