Kaksi viikkoa takana ja tänään alkoi kolmas viikko. Uskomatonta et oon kestänyt näin pitkään! Vaaka näyttää kaiken kaikkiaan miinusta 4,4kg ja ketostixit kohtalaista ketoosia. Olo on aika hyvä. Mutta nälkä vaivaa toisinaan. Pusseilla menee kyl heti ohi ja oon ostanut sormisuolaa jota helpompi syödä kun tavallista. Krampit on pysyneet poissa onneksi.
Aika hyvin sitä jaksaa vaikka tuleekin ajoittaisia hetkiä jollon olo on vähän väsynyt, tai lähinnä kroppa on väsynyt. Jännää on se et kun eilen sain työpaikan naapurista mukaan berliinin munkkeja ja kermamunkkeja joita toin kotiin, niin en ajatellut yhtään et hitsi kun en voi syödä, vaan huomasin ajattelevani et onneks en voi syödä noita kun tulis kaamee olo sen jälkeen :D Mulla oli esikoispoika mukana eilen töissä kun halus tulla kokeileen työntekoa ja Valtsu söikin sit ben&Jerrys jäätelöö siellä. Se oli ainoo missä hiukan kirpas kun se seiso pöydällä ihanan sulaneena ja huuteli hetken mun nimee, mut sekin meni nopeesti ohi.
Espritistä hakemat uudet vaatteet ja maananataina parturissa muokattu uusi tukka tekee ihmeitä arkeen. Näytän hyvältä :) Ja tuolla uudet tavotefarkutkin mua huutelee jo! Jos ne saisi jalkaan vielä vaikkapa jo ensi kuun puolella..? Parhaat palkinnot tulee siis olemaan se et mulle mahtuu vihkisormukset sormeen (painoin häissä noin 87kg) ja noi tavotefarkut. Mut ihan eka tavote on saada paino kahdeksalla alkaviin lukuihin, sit ei ookkaan odotuskiloja enää kun kymmenen mut onhan siitä vielä matkaa alas päin viralliseen tavotteeseen, vaan eipä murehdita niitä lukuja vielä.
Tänään anopin kanssa shoppaileen ja nyt aamusta mummulle kyläileen :) Kysehän on siis mun siitä mummusta joka sai aivoverenvuodon kesällä. Mummu on toipunut hienosti. Väsyneenä puhe hiukan hidasta, jonka tiedostaa itsekin. Sänkypotilaasta siihen tilanteeseen et kotona pystyy käveleen ilman keppiä tai rollaattoria, mut ulkoillessa oltava keppi tukena kun tasapaino heittää vähäsen. Toipumista vielä on mut mummu on jo ihan oma itsensä <3
Paras mielen kohottaja asia on tällä hetkellä mun yksi ystävä! Sain kuulla et vuosien yrityksen jälkeen niille tulee vauva viimeinkin ja meillä meni välit pienen riidan vuoksi viime keväänä kun odotin kuopusta. Perjantaina istutaan alas ja jutellaan välit selviksi. Olisi ihanaa saada välit kuntoon, josko erimielisyydet olisi unohdettu. Onnistuttiin molemmat loukkaan toisiamme aika paljon, mutta ei mitenkään niin etteikö sitä voisi antaa anteeksi kun aikaakin on kulunut ja elämäntilanteet muuttuneet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti