tiistai 8. tammikuuta 2019

Minä kirjailija

Mä olen mun blogissa kirjoittanut aiemmin tunnelmia, kun kirjoitin mun ensimmäistä kirjaa. Tästä voit luke siitä. Mun esikoisteos Suhdesolmuja syntyi siis, kun osallistuin sillä 2013 kirjoituskilpailuun. En menestynyt siinä, mutta Elisa -kirja julkaisi sen e-kirjana "kirjoita itse" osiossa. Ensin se tuntui lottovoitolta, mutta lopulta aloin ymmärtää, että eihän kukaan ihminen osta kirjoja osiosta, joka kuuluu wanna be kirjailijoille. Mua harmitti tosi paljon, että olin antanut elisa kirjalle julkaisu oikeuden, koska sen vuoksi mun kirjaa ei voinut julkaista enää missään muualla. Lähetin mun tekstin tosi moneen kustantamoon, mutta eihän se kenellekään kelvannut. Se on enemmänkin harlekiini -tyyppinen romaani ja mun mielestä yleisesti ottaen suomalaiset kirjoittaa tosi huonoja kirjoja mun makuun. Muutama kirjailija on toki poikkeus, esim. Mika Waltari kuuluu mun ihan suosikeihin ja Eve Hietamies. Juha Vuorisen kirjat on myös hauskoja. Mä itse pidän tekstissä, jossa ei jaaritella ylimääräsiä, vaan se etenee, on helppoa luettavaa, pitää otteessaan ja tarina viedään kunnolla loppuun. En lue dekkareita ja usein hypin tylsien kohtien yli kirjoissa, jotta saan tietää mikä se virallinen juoni on ja mitä tapahtuu. Mua ei vois vähempää kiinnostaa kymmen sivun mittainen kuvailu siitä miltä joku hemmetin kukkaniitty näyttää keväällä. Eli todettakoon, että taidan siis itsekin kuulua harlekiini kirjojen lukija kuntaan. Suomalaiset kustantamot ei juurikaan julkaise siis semmosia tekstejä. Mä sit päätin, etten lannistu ja julkaisin BODin kautta omakustanne version ja oli kiva saada oma kirjansa käsiin. Sen saa kuitenkin ostettua nettikaupoista ja luettua edelleen e-kirjana Elisa kirjasta. Ajattelin, että kivaa kun edes joku sen lukee. Kirjoitin sitten lopulta kaksi muutakin kirjaa, joista erityisesti pidän viimeisestä. 





"Hän ei oikein ymmärtänyt vieläkään, mitä eilen oli tapahtunut. Hän kaipasi Anttia ja Antin kosketusta todella paljon, mutta rakasti silti Carloksen kosketusta ja tapaa ottaa hänet niin, ettei hän pystynyt ajattelemaan selkeästi. Hän oli elänyt kuukauden ajattelematta asioita sen enempää, mutta nyt hänen pitäisi kohdata tosiasiat. Hän siis oli todella eroamassa, hän ei saisi lapsia ja Carloskin oli toisen naisen mies. Mutta mitä nyt? Mitä hän tekisi ja ennen kaikkea, minne hän menisi? Hän tunsi pienen ikävän tunteen sisällään ajatellessaan äitiä ja isää ja ajatteli, että hänen pitäisi varmaan palata pian Suomeen, mutta nyt hänen pitäisi löytää Iiro ja kertoa kaikki hänelle."

Emma on kolmekymppinen nainen, joka vuosien turhien lapsettomuushoitojen jälkeen päättää erota miehestään ja etsiä jotain uutta ja parempaa itselleen. Emman matkassa käsitellään suuria tunteita mitä lapsettomuus, ero, rakastuminen ja toipuminen suurista muutoksista tuo tullessaan. Elämä yllättää toisinaan, mutta onko ruoho aidan toisella puolella loppujen lopuksi vihreämpää ja mitä kaikkea pitää kokea tietääkseen mitä todellinen onni on?







"Vesa nukkui levollisesti ja Verna katseli hetken aviomiehensä kasvoja, joita oli kaivannut paljon. Hän sivelsi kämmenselällään Vesan poskea ja nousi huokaisten ylös vuoteesta. Hän oli hypännyt sänkyyn kolmen miehen kanssa kolmen vuorokauden sisällä ja se teki hänestä epämiellyttävän naisen kenelle tahansa näistä kolmesta miehestä, joita hän tuntui kaikkia rakastavan omalla tavallaan." 

Menneisyys painaa Vernan mieltä ja asiat eivät tunnu sujuvan halutulla tavalla, kunnes kohtalo päättää puuttua peliin. Kuinka monimutkaista kaikesta pitää tulla, jotta tietäisi mihin yksi pieni elämä loppujen lopuksi kaiken johdattaa?


"Mihinkä minä tästä lähtisin," Emilia huokaisi, "kyllä minä haaveilin joskus lisäopiskeluista, mutta minun olisi pitänyt lähteä toiselle paikkakunnalle ja tapasin erään miehen, jonka vuoksi jäin sitten Lasselle töihin." Villen. En olisi kestänyt olla erossa hänestä, joten vaihdoin kaikki haaveeni siihen, että voisin perustaa perheen hänen kanssaan jonakin päivänä. 
   "Onko se mies kanssasi vieläkin," Sebastian kysyi ja katsoi Emilian silmiin.
   "Ei ole," Emilia sanoi ja käänsi katseensa ulos. Tai olihan Ville vieläkin hänen kanssaan tavallaan, mutta oli helpompaa sanoa, että ei ollut. 

Viimeinen vuosi on ollut rankin mitä Emilia on tähän mennessä kokenut. Hän saa työkomennuksen Turkkiin ja joutuu punnitsemaan, mikä on elämässä oikeasti tärkeintä - pitää kiinni menneisyydestä vai antautua uuden tuntemattoman vietäväksi.




Kaikki kirjat olen siis julaissut BODin kautta ja Yksi pieni elämä ja Suhdesolmuja löytyy lähes kaikkialta e-kirjana. Kahta viimeistä en edes lähettänyt kustantajille, koska tuntui että se olisi ihan turhaa. Olin tyytyväinen kun joku niitä osti ja sain muutaman euron kirjailijan palkkioita niistä. Unohdin jo koko homman ja en ole kirjoittanut kunnolla aikoihin. On mulla osittaisia tekstejä, mutta ei mitään mikä olisi mun läpimurtoni uutta kirjaa ajatellen. 

Yllätyin kun sain viime kesänä viestin Facebookin kautta, että olenko minä Niina, joka on kirjoittanut "Suhdesolmuja" kirjan. Vastasin tietysti, että joo ja kun sain viestin, että kustantamo haluaisi tehdä siitä äänikirjan, luulin ensin että joku pilailee kustannuksellani. Mutta lopulta asiat johti toiseen ja olin mummun kanssa Visbyn risteilyllä kun sain kirjailijasopimuksen äänikirjan julkaisemisesta Lind &Co -nimiseltä kustatamolta. Kustantamo on Ruotsissa kolmanneksi suurin äänikirjojen julkaisija ja yksi isoimmista kustantamoista. Juotiin sopimusten kunniaksi shamppanjaa laivalla ja ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen onnistunut. Ennen kaikkea olin onnellinen että pidin kiinni omasta kerronta tavastani ja oikeastaan kirjani ei kuulostanut yhtään hassummalta äänikirjana :) Nyt kun joku tekee siitä vielä elokuvan, niin mun elämä on täydellistä :D

Ja tiedättekö mitä? Mun kirja oli löytynyt Elisa kirjan kautta, eli ei se sitten loppupeleissä ollutkaan harmi, että se sinne julkaistiin!

Tästä Elisa kirjan kokoelma mun e -ja äänikirjoista! 

Tästä esim. Adlibriksen kokoelma mun kirjoista!


Emma ja Antti ovat yli kolmekymppinen pari, jotka eivät ole onnistuneet saamaan lasta yrityksistä huolimatta. Lopulta Emma päättää erota miehestään ja etsiä jotain parempaa.
Emman matkassa käsitellään suuria tunteita, joita lapsettomuus, ero, rakastuminen ja toipuminen suurista muutoksista tuovat tullessaan. Elämä yllättää toisinaan, mutta onko ruoho aidan toisella puolella loppujen lopuksi vihreämpää? Mitä kaikkea pitää kokea tietääkseen mitä todellinen onni on?

Suhdesolmuja on huumorilla höystetty monitasoinen rakkaus- ja ihmissuhderomaani.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti