Nyt on ollut mun väli - ja hiljaiseloviikko ja oon vaan levännyt kotona, eli sain sit kunnon flunssan joka nosti kuumeen ja kolme päivää oon todella onnistunut makaan kotona ja lepo on auttanut. Oon ihan hajalla kun en ole päässyt salille, mut jos uskaltais vaikka jo perjantaina käydä? Meen nyt aamulla tekeen varovaisen lenkin ja katson miltä tuntuu ja illalla meen töihin tänään.
Tän aamun paras uutinen on se et mulla on enää 3,3kg jäljellä odotuskiloja!!!!!!!!!!!!!! Oon mä kyl aika painava ollut jo sillonkin näemmä, mut toisaalta ihan sama, kun ne oli niitä tupakoinninlopetuskiloja ja varmaan vähän stressaavan elämänkin tuomia.. Pitäs kokeilla vetää noi yhdet housut jalkaan jotka ostin alkuodotuksessa, mut en ole vielä uskaltanut kokeilla. On ollut kivaa vetästä jalkaan uudet farkut joista mies sano et takapuolikin alkaa näyttää normaalilta niissä :D
Sain eilen mun kirjoituksen matkaan. Ei se kai täysin valmis ollut, mutta halusin et se jää mun näköiseksi, enkä halua myydä kustantajalle valmista pakettia, vaan sellaisen joka mä olen. Pidän itse kirjotuksesta mut lähiaikoina se on alkanut kerta toisensa jälkeen tuntua todella harrastelijamaiselta ja tiedän, ettei sitä julkasta. Tulipahan nyt kokeiltua silti. Seuraava askel on käydä se kirjoituskurssi ja sen jälkeen (tai työstän jo) mun seuraavaa projektia, joka liittyy tällä kertaa faktatietoon ja on saanut tosi paljon kannatusta ja niin sanotusti haavoja auki ja nyt voin kirjoittaa suoraan omasta sydämestä käsikirjoituksen, joka toivottavasti saa ihmiset ajattelemaan asioita. Aiheesta en sen enempää sano, mut iso pohjatyö tulee olemaan kun haastattelen ystäviä siihen ja eilen kävin jo todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän keskustelun mun siskon kans aiheesta.
Tästä ns. takakansiteksti mun kirjotuksesta Suhdesolmuja:
"Emma on kolmekymppinen onneton nainen, joka vuosien turhien
lapsettomuushoitojen jälkeen päättää erota miehestään ja etsiä jotain
uutta ja parempaa itselleen. Emman matkassa käsitellään suuria tunteita mitä
lapsettomuus, ero, rakastuminen ja toipuminen suurista muutoksista tuo
tullessaan. Elämä yllättää toisinaan, mutta onko ruoho aidan
toisella
puolella loppujen lopuksi vihreämpää ja mitä kaikkea pitää kokea
tietääkseen mitä todellinen onni on?"
Sit olin ostanut luomulaatikosta pari viikkoa sitten saksanpähkinöitä ja toissa päivänä kun sielä kourasin niitä suuhun, niin aloin ihmetellä miks maistuu oudoilta ja sit näin pussissa liikettä ja se oli ihan täynä matoja! Intian jauhokoisa meille oli sit tullut niiden mukana kylään ja hyi helvetti et mä oksensin. Puunasin eilen sit kaikki paikat, mut en usko et ne on päässeet leviään kun ei muualla näy, eikä niitä perhosiakaan ole näkynyt. Kaikki kamat me nyt lykättiin pakkaseen mihkä ne olis voinu mennä ja ostan vielä raidia varmuudeks jos alkaa perhosia näkyä. Huh et piti tämmönenkin päivä nähdä. Mies vaan nauro mulle ja sit se huijas mua pari päivää sitte vielä sanomalla et mulla on hirvikärpänen päässä ja meinasin seota sukkiini ja taas se vaan nauro. Sanoin sille et nyt se leikkii hengellänsä, mut se hyvitti eilen hieromalla hartioita :) Laitoin luomulaatikolle palautetta madoista, mut eipä ole kuulunut mitään vielä. Jos ne ei edes pahoittele, niin en kyl tilaa niiltä enää mitään! Tiedän ettei se niiden vika ole jos pähkinöissä oli matoja, mutta ne on myyny mulle sen saastuneen tuotteen, joten mielelläni kyl ottasin rahani takasin niistä..
Eipä tässä muuta kuin hyvät huomenet siis aamukahvin äärestä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti