sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Ensimmäinen dieettiviikko pian takana

Tänään on ene -dieetin seitsemäs päivä, eli tän päivän jälkeen on viikko takana dieettiä. Tänään ketostixit näytti matalaa ketoosia, ja olokin alkaa olla sellainen. On koko ajan kuuma ja tänään oli eka aamu kun ei ollut nälkä. Olo on virkeä! Kun viimeksi olin ketoosidieetillä, niin kirjoitin siitä joka päivä tähän blogiin. Pääset lukemaan tekstejä tästä. On ollut tosi hyödyllistä nyt seurailla edellistä projektia, koska nyt kuljetaan samaa rataa. Silloinkin elimistö meni ketoosiin vasta seitsemäntenä päivänä, mutta verraten edelliseen kertaan, niin nyt on ollut toisaaalta helpompaa. Viimeksi dieetti vei multa yöunet ja nyt olin ennalta fiksu ja sain reseptillä vahvaa melatoniinia, jota olen ottanut iltaisin. Uni on tullut helposti ja oon nukkunut yöt kun tukki ja joka yö vähintään 10h yönet! Viime yönä nukuin 13 h. Tänään aamulla pohkeet hieman kramppasi ja lihakset on tosi väsyneet koko kropassa. Tuli nyt hyvään väliin mun vapaat, joita suvaitsin kirjoittaa itselleni neljä peräkkäin :)

Tällainen dieetti vaatii kyllä todella ison motivaation, koska nälkä on alkuun todella korventava. Ja se nälkä toisinaan jopa sattuu. Mieliteot on valtavat, etenkin töissä, jossa on vaikka mitä ruokaa tarjolla. Yhtenä päivänä oli pakko kieltää mun tyttöä tekemästä popcornia, koska en tiedä olisinko pystynyt oleen syömättä niitä. Se mikä on jännää tässä dieetissä on se, ettei mun tee makeeta mieli yhtään, mutta suolaista senkin edestä, vaikka en ole yleensä suolaisen perään niin paljon kun makean perään.

Mulla on ollut hankala talvi sen puolesta et oon sairastellut tosi paljon ja se ei ole tyypillistä mulle, kun yleensä en kirveelläkään saa mitään tauteja. Mun poskiontelot on ihan järkyttävän kipeet ja koko ajan siellä on tulehdus päällä, joten ne tutkittiin nyt kunnolla ja siellä todettiin tosi pahat limakalvomuutokset ja se meinaa sitä, että menen leikkaukseen. Mulla on tulevana tiistaina aika taysiin ja sit kuulen asiasta lisää. Toivottavasti leikkaus olisi mahdollisimman pian, jotta ei tarttis elää koko talvee antibiooteilla. Huono puoli on se että sairasloma on sit useamman viikon ja työnarkomaanina tuntuu tosi vaikealta jättää mun työpaikka muiden käsiin, vaikka tiedän että ne sen hienosti hoitaa, mutta kun työpaikka on kuin oma "lapsi" jolle mä elän ja haluan ite hallinnoida asioita. En tiedä miten tuun pärjään kuukauden kesäloman ilman töitä :D

Parasta tällä hetkellä on se, että olen saanut kiinni taas lenkkeilystä ja käynyt tosi paljon lenkeillä kavereiden kanssa. Ihan parasta! Yleisesti tuleva viikko on outo, kun meidän esikoinen on rippileirillä. Kovin on hiljasta nyt jo täällä kotona..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti