Väsymystä ja motivaatio -pulaa

Voi mä pääsin sovittaan mun hääpukua ja se meni niin paljon paremmin päälle kun ekalla sovituskerralla! On se vaan edelleen ihanin puku mitä oon nähnyt ja se istuu mun päälle aivan äärettömän hyvin, etenkin sen jälkeen kun saan vielä arviolta 10kg karistettu pois! Motivaatio on ollut vähän hukassa lähiaikoina ja eilen syötiin miehen kanssa "ei jakseta mitään" -lohtukarkkia ja oli hyvää.. Mulla ei ole fitfarmiakaan jäljellä enää kun kahdeksisen viikkoa ja sit putoan tyhjän päälle kun ei mulla ole varaa jatkaa enää niissä riveissä :( Kai mä selviän itekkin mutta kun on pitänyt raportoida asioista eteen päin koko ajan niin on jotenkin ollut "pakko" laihtua, kun niillä on seillä asenne et jos et laihdu niin turha vikistä - sit et ole mennyt ohjeiden mukaan ja niinhän se oliskin. Noilla ohjeilla laihtuu takuuvarmasti - jotkut nopeemmin ja jotkut hitaammin. Mulla syö perhe aika paljon aikaa 100% suorituksesta, mutta olen ollut tyytyväinen tähän astiseen tulokseen :)


Tässä tää mun ihanuus nyt on :)

Oon pohtinut josko muokkaisin mun mummun perintösormuksesta itelleni vihkisormuksen. Sitä sais kyllä pienentää aika paljon ja kaikki kaiverrukset saattas kadota sen myötä, mutta toisaalta olisko sillä nin väliä kun tiedän itse sen alkuperän. Sormus on siis sellainen missä on mummun ja papan kihla ja vihkisormukst juotettuna yhteen mun papan äidin vihkisormuksen kanssa ja siihen on upotettu kolme kiveä. Se on tosi kaunis ja ihan eri tasoista kultaa kun nykyisin sormukset on. Ei mulla olisi ikinä varaa ostaa tollaista itselle uutena! Pitää kattoo miltä sormet vaikuttaa kesällä pienennystä ajatellen. Kävin sitä pienentään jo vuosi sitten, mutta se helvetin täti siellä koruliikkeessä ei suostunut pienentään sitä niin paljoo kun halusin ja niinhän se jäi edelleen isoksi, enkä ole sitä voinut yhtään käyttää. Kiukuttaa vieläkin et jotenkin menin sit kuitenkin suostuun siihen pieneen pienennykseen, enkä pitänyt päätäni siitä alkuperäsessä suunnitelmassa >:(

Kohta mennään palaveeraan meidän esikoisen asioista koululle ja toivottavasti keksitään nyt ratkaisu tähän tilanteeseen, et mä saan alkaan nukkua yöni kunnolla. Jotenkin esikoisest amurehtiminen vie kaikki voimat ja tuntuu ettei oikein jaksa mitään sen vuoksi. Tosin on meillä onneksi ollut vähän tasasempaa nyt kun poika on pidetty kotona täysn koulun jälkeen, mutta en tiedä sitten miten siellä koulussa on sujunut. Tänään sit kuulee niitä kuulumisia..