Aamukahvin ääressä ajatuksia

Näyttää siltä et meidän junioriosasto on alkanut herätä säännöllisesti kuudelta aamulla. Eipä tuo haittaa kun nukkumaan menee kerran jo kymmenen maissa ja nukkuu yönsä putkeen - tai kerran mies joutui yöllä käymään silitteleen poikaa. Katsotaan miten ens yö sujuu kun onkin äiti silittelemässä. Ainakin kaksi iltaa on mennyt nyt niin et oon ite laittanut pojan nukkumaan, ekana iltana meni tunti ja eilen "vain" vartti!

Eilen oli muakava päivä! Tässä kävi muutama ystävä meillä ja sain lenkkeiltyä tosi hyvin! Aamulla kahdeksan jälkeen päätin et nyt meen lenkille koirien kanssa kun mies heräs ja oon pitkään haaveillut et pitäs kokeilla kuinka juoksu sujuu ja sujuihan se. Keuhkot olis antaneet myöten vaikka kuinka hyvin, mut jalat ei kantaneet pitkiä matkoja kerrallaan ja nyt onkin jalat ihan kipeenä hyvällä tapaa. Illalla käytiin vielä parin kaverin kanssa lenkillä. Onneksi säät on olleet hyvät niin saa ton nuorimmaisen rattaisiin istumaan, vaikka ei se siitä erityisemmin vielä osaa nauttia, vaan nukahtaa aina aika nopeasti kyytiin.

Mies huolsi eilen meidän polkupyörät kuntoon ja nyt pitäisi hakea pyöränistuin mun vanhempien luota et saadaan lähtee ajeleen pyörillä. Saa tääkin äiti lisäkuntoilua. Haaveilin jo viimekesänä pyöräilystä kun lyllersin vaunujen kanssa eteen päin. Harmi vaan ettei tää kesä ole vapaata mut toisaalta ollaan totuttu sen verran hyvään elintasoon ettei meistä olis kitkluttaan pelkällä kodinhoidontuella. Pitkästä aikaa on ollut tilanne et on jäänyt rahaa säästöönkin vähän (mikähän nyt hajoo kun kirjasin ton ylös..?) ja ei tartte laskee senttejä koko ajan. Uhrasin syksyn etelänmatkankin uuden sängyn vuoksi et mies saa nukkua paremmin. On se uus sänky hieno, mut kyl mua vähän kirpasee etten pääse etelään loppuvuodesta. Mut ehkä vuoden päästä keväällä sit taas..? Pitää keksiä joku juttu ens talveks mitä odottaa ettei pääse kesän jälkeen ihan masennus iskemään kun ei ole mitään kiintopistettä mitä odottaa. Tuntuu toisinaan jotenkin tyhjältä kun tietää ettei lapsiakaan tule enempää (en sillä että edes haluisin) kun oon elänyt niin kovin vaaan sitä varten että tulee tuo nuorimmainen ja nyt kun se on tossa niin ei tartte haaveilla siitäkään enää. Mä en kadu sitä et oon tehnyt lapset nuorena, mut harmittaa se et oon keksinyt vasta vanhempana mitä kaikkea sitä olisi voinut tehdä ja nyt ne jää vaan haaveeksi.. Onkohan mulle iskemässä nyt se kolmen kympin kriisi..? Voi että kun pääsisi sinne kouluun ens syksynä niin sais "harrastuksen" itelleen :) Tästä viikosta tulee aika rankka kun mies tekee tosi paljon ylitöitä ja ite oon viis päivää putkeen iltavuorossa..

Meidän matkaan on nyt niin lyhyt aika etten viitsi alkaa vetään kitukuuria ettei maha mee kipeeks, joten nyt mua odottelee taas xtravaganzapussit et pääsen reissusta kotiin. Saa kerättyä kivasti muutaman viikon nyt inspiraatioo siihen hommaan ja se alkaa paluun jälkeisenä päivänä! Ainakin nyt ajatus tuntuu hyvältä. Toisinaan ärsyttää sekin kun aina kaikki pyörii vaan oman painon ympärillä ja kun syöt sitä tai tota niin aina on hyuono omatunto asiasta ja vituttaa kun ei paino tipu kuten olis halunnut. Oon kyl niin kade semmosille ihmisille jotka on luonnostaan semmosia ettei ne tartte mitään karkkeja ja herkkuja ja nekin mitä ne syö, niin häviää heti pois elimistöstä. Oon syntynyt väärään sukuun kun tää lihominen on enemmän sääntö kun poikkeus. Joskus tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla koko asian kun ei se laihuus tee ketään autuaaks, mut sit kun tietää miten hyvä olo siitä tulee kun saa kiloja pois, niin sit jaksaa taas tsempata. Huoh..

Näyttää siltä ettei tänään aurinkokaan paista.. Eilen ei isompia lapsia paljon näkynyt kun olivat ulkona koko päivän koulun jälkeen. Kävi ne sentään läksyt tekemässä ja syömässä vähän jotain. Kavereitakin piisaa taas kun ovat saaneet polkupyörät esille niin pääsevät liikkumaan paremmin.

Uusi haalari!

Aurinkoa ottamassa.

Keinuminen oli kivaa :)