Eilen täytyi tehdä raskastakin raskaampi päätös ja vietiin meidän vanhempi koira ikiunille. Ei ollut vaikeeta tehdä sitä päätöstä kun Emma oli parin päivän aikana tullut todella kipeäksi ja liikkuminen oli tosi kivuliasta ja vaikeeta. Koti tuntuu tosi tyhjältä nyt kun ei tuo meidän toinen koira ole yhtä eloisa kun Emma oli. Oltiin Emman vierellä loppuun asti ja lähdettiin pois kun todettiin koiran vaipuneen ikiuneen. Ei tästä itkemisestä tuu varmaan ikinä loppu. Lapset ei eilen oikein vielä ymmärtäneet tapahtunutta, mutta yöllä sitten kuulin kuinka hillittömästi meidän tyttö itki ja kun menin lohduttamaan niin tyttö oli kirjoittanut kaksi kirjettä Emmalle ja sain itsekin taas itkeä hillittömästi! Poika käsittelee kuolemaa halimalla kovasti meidän jäljellä olevaa koiraa. Väistämätöntähän tämmönen on ja armahdus koiran kivuille välttämätön ja onneksi koiran kohdalla pystyi sen päätöksen tekemään, mutta kun se oli kuulunut meidän elämään 11 vuotta, niin vaikeaa se oli. En tiedä kumpi oli pahempi siellä eläinlääkärissä, se tuska mikä koiran kävelyn vuoksi näkyi ulospäin vai se itse lopettaminen. Mutta kun koira oli ikiunessa niin olo oli omalla tavallaan todella helpottunut.
Oli eilisessä päivässä paljon ihanaakin :) Mun sisko meni eilen naimisiin ja vaikka sydämessä painoikin hyvästit koiravanhukselle, niin päivä oli kaunis ja ihana. Sain eilen myös Elisa -kirjan julkaisusopimukset allekirjoitettavaksi ja saan mun kirjan julkaisuun siellä :)
Emman muistolle:
"Koskaan ei tiedäonko aikaa paljonvai vähän,yht´äkkiä huomaase päättyikin tähän.On paikkasi tyhjä jakorvaamaton, jakaipuu suurisanaton."
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulensaan kulkea rajoilla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento,olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavunmukana jokaisen nousevan aamun.Ja jokaisen tummuvan illan myötätoivotan teille hyvää yötä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti