Kuulumisia

Mun lähete on nyt mennyt Taysiin Hatanpäälle ja eilen sitten soittelin sinne ja kyselin, että mikä jonotilanne. Hoitaja sanoi että voi mennä puoli vuitta tai voi olla et ajan saa nopeemmin, mutta odotettava on. En siis odota sinne pääsyä ennen kesäkuuta. Kysyin sitten, että onko jotain mitä voin tehdä tai edes auttaa leikkaukseen pääsyä, niin hoitaja ehdotti, että vetäisin nyt ravitsemusterapeutin ene -diettin ennen ekaa aikaa, joka nopeuttaa hommaa niin, ettei ekan käynnin jälkeen tartte enää sitä tehdä, kun se on vaatimuksena kuitenkin. Tällä kyseisellä enendiettillä pitää tiputtaa vähintään 7% painosta pois ja siitä pitää jäädä raportointi omakantaan, jotta se on virallista. No minäpä soitin sitten mun lääkärille ja kysyin, että miten edetään ja sain lähetteen ravitsemusterapeutille, jotta homma saadaan alkamaan. 7.1.2019 on nyt sitten sinne aika ja sitten ollaan astetta viisaampia ja toivon mukaan saan ohjeistuksen dieettiä varten kuntoon. Jee, en malta odottaa! Jos kaikki menee hyvin, niin saatan päästä leikkaukseen jo 2019 vuoden puolella :) Olen lopettanut mun melkein vuoden kestäneen karkkilakon ja näin mennään nyt sitten tämän vuoden loppuun. ensi vuonna uusi karkkilakko ja sokerin syönnin vähentäminen, ihan jo dieetinkin vuoksi.

Mun flunssat alkaa olla selätetty ja tuntuu, että pitkästä aikaa jaksaa vähän tehdäkin jotain kun ei yskitä koko aikaa. Olin pari päivää Helsingissä työpaikan koulutuksessa, joka koski johtamisen taitoja ja täytyy sanoa, että kun on törmännyt vaikka millaisiin johtajiin, niin olen onnellinen, että olen pitänyt kiinni omasta tavastani johtaa. Kaikki mun eismiehet ei aina ole pitäneet siitä, että olen läheisissä / hyvissä väleissä mun alaisien kanssa, mutta nyt mulla on työnantaja joka kannustaa juuri sellaiseen ja jonka arvot kohtaa mun arvot. On helppo hengittää tällaisen työnantajan kanssa ja tuntuu ihanalta istua koulutuksessa ja todeta ne tavat vääriksi, joita olen aina pitänyt väärinä johtamistapoina. Tosin toisaalta vaikka itse kärsinkin huonosta esimiehestä aikani, niin erilaisten esimiesten kautta oppii luomaan oman tyylinsä ja tapansa. Toisinaan täytyy nähdä kaikkea, jotta osaa olla tarpeeksi nöyrä omassa työssään ja arvostaa työnantajaansa. Tällä hetkellä olen onnellinen työstäni, työnantajasta ja mun ihanasta työporukasta ja muista kollegoista. Tunnen olevani paikassa johon kuulun ja muutenkin oma elämä on jotenkin helppoa ja leppoisaa. En voi uskoa, että meidän nuorin menee kouluun ens vuonna ja mun esikoinen pääsee ripille! En jaksaisi päivääkään enää pikkuvauva-arkea, vaan nautin siitä että mulla on niin ihanat omalaatuiset lapset, jotka uskaltaa olla sellaisia kun ovat. Jotenkin kun niitä nyt katsoo, niin ei me nyt ehkä olla kovin huonoja vanhempia oltu :) Ja nyt kun lapset on jo melko isoja niin sitä uskaltaa haaveilla jo sellaisitakin asioista mitä voi tehdä kun lapset on lähteneet kotoo. Onneksi meillä on miehen kanssa samanlaisia haaveita. Ja ennen kaikkea kun lapset on noin isoja, niin arki ei ole enää sellaista päivä kerrallaan selviytymistaistelua. Niin paljon kun meidän lapsia rakastankin, niin onneksi ei tartte enää tehdä niitä lisää :D

Viikonloppuna olin ystävien kanssa risteilemässä ja olihan kiva reissu vaikka tauti verottikin vielä ja jouduin nukkumaan aika paljon laivalla.