Tää sujuu edelleen mut nyt on kyllä pään kanssa hiukan vaikeeta. En tiedä et onko tää ruoan puuttuminen (jota ennen pysty syömään tunteisiinsa) vai joku muu asia mut olo on ahdistunut ja oon saanut muutaman lievän paniikkikohtauksen. Ne on onneks sellasia et menee ohi nopeasti eikä niitä muut musta huomaa mut ei tunnu kovin positiiviselta. Ihan kun joku istuis rintakehän päällä taas eikä henki kulje kunnolla :( Edessä on hautajaisia ja stressaan et saanko vapaata, työ ei oikein istu mun hermoille kun oon ollut niin paljon poissa kotoo. Mulla oli niin hyvä olla kun olin äitiyslomalla ja heti kun palaan töihin niin ahdistus alkoi. Pitää varmaan mennä kohta jutteleen taas jonnekin päätä selväks. Eniten ärsyttää etten oikein tiedä mikä ahdistaa vai johtuuko tää todella syömättömyydestä. Osittain voi myös olla se et oon aika väsynyt. Nuorimmainen valvottaa äitänsä ja vaikka mies onkin ihana ja nousee valvomaan vauvan kanssa niin mulla ei tahdo uni tulla millään. Eli kun herään yöllä unesta niin nukun heikosti - jos nukun ollenkaan. Sit aamulla on väsynyt olo ja sekin saattaa tehdä ahdistunutta oloa. Väsymys ei kyllä yhtään sovi mulle kun sit vaan itkettääkin koko ajan kun väsyttää ja eniten vituttaa et väsyneenä näen kaiken kahtena ja silmiä särkee ihan helvetisti kun liikutan niitä. Mies alottaa työt ens viikolla ja en tiedä miten tässä taloudessa sit jaksetaan. Hitto kun tietäs mitä tolle vauvalle pitäs tehdä et se alkais nukkumaan yönsä putkeen. Mä tilasin kyllä sellasen vauvan joka nukkuu yönsä! Ehkä sit murrosiässä viimestään..? :D
Mutta nyt on siis päivä 12 dieettiä ja tulin juuri parturista ja se ainakin vähän virkisti mieltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti